Vuokatin vaarajonon päällä kulkeva UKK-vaellusreitti haastaa ja palkitsee

Vuokatin ja Rönkön välissä Sotkamossa kulkeva UKK-reitti huiputtaa kymmenkunta vaaraa ja vie Kainuun komeimpiin maisemiin. Nousut panevat puuskuttamaan, mutta vaarojen lakimaastot, luonnonmetsät ja huipuilta avautuvat maisemat ympäröiville järville ovat vaivan arvoiset.

• Kohde kartalla: Rönkön lähtöpaikka ja Vuokatin urheiluopiston lähtöpaikka
• Reitit: UKK-reitti Rönköstä Vuokattiin 12 km
• Tulipaikka: kyllä; Rönkössä on tulipaikka, ja noin 150 metrin etäisyydellä UKK-reitistä on Porttivaaran, Kettumäen ja Pöllylammen kodat.
• Saapuminen julkisilla: Vuokattiin bussilla Kajaanista, Sotkamosta tai Kuhmosta. Rönkköön pääsee paikallisen Korpitaxin kyydillä.
• Saapuminen autolla: Vuokatin urheiluopistolla ja Rönkössä on maksuttomat pysäköintialueet.
• Kohokohdat: Vuokatin vaarajono, kvartsiittihuiput, vaarojen lakien ja välien luonnonmetsät, suot ja järvinäkymät
• Vaativuus: erittäin vaativa
• Kohteen kartta

Vuokatin vaarajonon tunnusomaista silhuettia kelpaa ihailla kauempaa, mutta itse vaaroillekin kannattaa kivuta. Niiden karut ja mäntyvaltaiset huiput ovat kvartsiittilakisia muistutuksia muinaisesta Karelidien poimuvuoristosta. Rinteet ja huippujen rehevämmät välit kasvavat paksusammalista kuusikkoa.

Vuokatin vaarajonoa pitkin pohjois–eteläsuunnassa kulkee vaellusreittien klassikko: 12 kilometrin pätkä UKK-reittiä Rönköstä Vuokatin urheiluopistolle. Pidempi 21 kilometrin versio Teerivaarantien varresta Vuokattiin tunnetaan nimellä Vuokatin vaellus (21 km).

Jyrkkiä nousuja ja laskuja sisältävä Rönkkö–Vuokatti-reitti on kaikkea muuta kuin esteetön. Askelta saa asetella etenkin alamäissä, ja muutamassa nousussa on otettava käyttöön neliveto. Vastineeksi reitti tarjoilee kainuulaisia maisemia parhaimmillaan. Noin 300–350 metrin korkeuteen merenpinnasta kohoavien vaarojen huipuilta on hienoja näkymiä Sotkamon suurille järville.

Yhdeksän vaaraa Rönköstä Vuokattiin

Kun puhutaan Vuokatinvaarasta, tarkoitetaan vaarajonon pohjoisinta huippua, jonka nimi on Iso-Pölly. Olen kolunnut pohjoisimpia huippuja paljonkin ja hiihtänyt monesti vaarajonon ympäri, mutta vaarojen päällä kulkeva reitti Rönköstä Vuokattiin on jäänyt kokematta. On aika korjata tilanne.

Syyskuun puoliväliin osuu hieno aurinkoinen päivä. Mieheni heittää minut autolla Rönkön parkkipaikalle, josta lähden kävelemään kohti pohjoista. Rönkönvaara, Koljolanvaara, Porttivaara, Lehtovaara, Möykynvaara, Matovaara, Keima, Pieni-Pölly, Iso-Pölly… Luvassa on yhdeksän vaaraa ja lisäksi muutama pienempi mäki.

Kohti Koljolanvaaraa ja Porttivaaraa

Rönköstä lähdettäessä alitetaan Kajaani–Joensuu-tie ja käännytään vasemmalle. Reitti ottaa heti luulot pois: jyrkkään nousuun pääsee puuskuttamaan saman tien.

Ensimmäinen osuus ei maisemillaan häikäise. Rönkönvaara on tympeähköä talousmetsää, mutta sen jälkeen soratiepätkältä alkaa nähdä pilkahduksia korkeammista huipuista ja niiden luonnonmetsän profiilista. Samalla kun metsä ikääntyy, korviin alkaa kantautua linnunlaulua.

Noin puolentoista kilometrin jälkeen metsäautotie päättyy ja polku lähtee nousemaan jyrkästi Koljolanvaaralle. Nousussa on useita rappusia. Sateella kannattaa varoa kvartsiittisia avokallioita. Ne ovat märkinä todella liukkaita.

Ylhäällä voi hetkeksi vaikka istahtaa vaaran laella olevalle penkille ja antaa sykkeen tasaantua katselemalla maisemaa Jormasjärvelle.

Seuraava vaara on alueen korkein vaara, Porttivaara, jossa huippu jää polun länsipuolelle. Täällä Kiantajärvi pilkahtelee idässä naavaa ja luppoa oksillaan keinuttavien kuusten lomasta.

Porttivaaralta laskeuduttaessa oikealle kääntyy polku Porttivaaran kodalle. Pian kodan risteyksen jälkeen polku risteää hiihtolatupohjan kanssa. Jos tässä kohdassa huomaa, että UKK-reitti on itselle hieman liian kova pala, latupohja tarjoaa tasaisempaa alustaa ja loivempia profiileja. Jos haluaa jatkaa vaarojen päällä, kannattaa kääntyä latupohjaa vasemmalle. Jos alavammat maastot kutsuvat, silloin suunta on oikealle.

Ilveskallio ja Lehtovaara

Seuraavaksi luvassa on yksi jyrkimmistä nousuista kohti Lehtovaaraa ja sen Ilveskalliota, jolta aukeaa hieno näkymä Porttivaaran suuntaan. Lehtovaaran itärinteellä on suuri hakkuu, joka tarjoilee lähes 180-asteen näkymän Kiantajärvelle ja Isolle Sapsojärvelle.

Lehtovaaran pohjoisosat ovat luonnonsuojelualuetta, jossa on hieno kalliokumpareiden ja -nenien sokkeloittama suo. Pitkospuut ovat parhaat päivänsä nähneet. Niitä pitkin pystyy vielä juuri ja juuri taiteilemaan itsensä eteenpäin jalkoja kastelematta.

Möykynlampi ja Möykynvaara

Vaikka koko reitti ei kuljekaan suojelualueilla, myös iso osa huippujen ja niiden välien suojelemattomista metsistä on varttuneemman puoleista. Puuston ikää kuvaavan kartan sininen väri vahvistaa, että reitistä noin 2/3 kulkee pitkään rauhassa kasvaneessa metsässä. Itä- ja länsirinteet ovat pääasiassa metsätalouden piirissä.

Aika lailla reitin puoliväliin osuvat Möykynlampi ja sen jälkeen Möykynvaara. Tässä kohtaa on seuraava hyvä mahdollisuus vaihtaa vauhdikkaammalle alustalle. Möykynlammen kohdalla vaellusreitti kulkee hetken hiihtolatupohjaa. Toiseen reunaan on juuri uusittu leveä pitkospuuväylä, joka tarjoilee pienen lepohetken jaloille.

Syyskuisella reissullani Möykynlammella vastaan tulee myös oransseja reittimerkkejä. Seuraavana päivänä on Vuokatin vaellus -niminen tapahtuma, joka on järjestetty vuodesta 1945 saakka. Aiempi UKK-reittiä seurannut vaellus on vuodeksi 2025 muutettu 13 kilometrin ympyrälenkiksi.

Kohti Matovaaraa ja Keimaa

Möykynvaaran jälkeen reitti kulkee hetken talousmetsässä, kunnes Matovaarassa se sukeltaa taas luonnonsuojelualueelle. Matovaaran etelärinne on yksi omia suosikkipaikkojani reitillä. Jormasjärvi pilkistää jyrkällä kalliorinteellä kasvavien vänkkyrämäntyjen välistä.

Matovaaran jälkeen ylitetään taas hiihtolatupohja – Kettumäen lenkki – jota pitkin voi tehdä piston Kettumäen kodalle. Vähän loivapiirteisemmän osuuden jälkeen seuraa jyrkkä nousu Keimalle, joka kuuluu myös lempivaaroihini Vuokatissa.

Vuokatin vaarajonolla muodostuu talvisin tykkyä, ja sen huomaa Keiman kuusissa. Yhdessä jos toisessa kuusessa latva on jossain kohtaa napsahtanut tykyn painosta poikki, ja siksi kuusten latvat ovat hauskaa katsottavaa. Latvojen välistä näkyy Sotkamon kirkon torni, kun tarkkaan katsoo. Erotatko myös Hiukan rannan ja hiekkatörmän?

Huipulla UKK-reitti yhdistyy hetkeksi Sapporo-polkuun, joka on Vuokatista lähtevä noin 9 kilometrin ympyräreitti. Keimalta laskeuduttaessa kuljetaan naavojen ja luppojen koristaman metsän läpi. Usvaisella säällä sateen jälkeen täällä pääsee lähes satumaisiin tunnelmiin.

Jäljellä Pöllyt

Kun Keimalta on laskeuduttu alas, pääsee tekemään vielä yhden valinnan: kivutako kaksi jäljellä olevaa huippua vai valitako alempana kulkeva reitti, joka on kyltissä nimetty ”helpommaksi UKK-reitiksi”.

Jos päättää jatkaa jyrkkäpiirteisellä reitillä, yhden pienemmän huipun jälkeen saavutaan Vuokatin suojelualueelle. Pienen-Pöllyn lakimaasto pikku soineen on todella kaunista. Edessä näkyy vielä viimeinen huippu, Iso-Pölly, jonne päästäkseen täytyy ensiksi selvitä jyrkkä lasku suolammen rantaan ja sitten portaat huipulle.

Loppumatka on laskettelua kohti Vuokattia. Viimeinen pätkä kulkee laskettelurinnettä sekä teiden ja rakennusten välissä kulkevaa polkua pitkin. Aivan lopussa reitti ylittää hienon mäntymäen ja seurailee sitten Ahvenlammen rantaa urheiluopistolle.

Jos haluaa tehdä pidemmän lenkin ja nautiskella luonnonrauhasta ja -metsistä, kannattaa aloittaa reissu Vuokatinvaaran parkkipaikalta läheltä Ison-Pöllyn huippua, kulkea UKK-reittiä Koljolanvaaralle ja palata samaa reittiä takaisin. Edestakainen reitti ei haittaa: maisemat näyttäytyvät erilaisina, kun kulkusuunta on toinen. Nousu- ja laskumetrejä toki tulee. Rönkön ja Vuokatin välissä nousua tulee noin kelloni mukaan korkeussuunnassa reilut 400 metriä.

XS–XL-mittaiset reitit Vuokatin vaaroilla

XS: Iso-Pöllyn päällä kulkee lyhyt Vuokatinvaaran maisemareitti. Myötäpäivään kierrettäessä voi käydä näköalatasanteella tai huipun näkötornissa, laskeutua sitten maston luota portaat ja palata lähtöpaikalle. Mittaa tulee kilometrin verran.

S: Noin 5 kilometrin lenkin monipuolisissa maisemissa saa, kun lähtee Vuokatinvaaran parkkipaikalta UKK-reittiä kohti etelää, käy tekemässä piston Keimalla, tulee Sapporo-polkua UKK-reitille ja nousee vielä pienen pätkän takaisin parkkipaikalle.

M: Rönkkö–Vuokatti on noin 12 kilometrin M-koon reissu.

L: Pidempi L-koon reitti voisi olla edestakainen reissu urheiluopistolta Koljolanvaaralle ja takaisin. Mittaa tulee 18 km. Hyvä vaihtoehto on parhaat maisemat poimiva ja tylsimmät osuudet välttävä Iso-Pölly–Koljolanvaara–Iso-Pölly (noin 14 km).

XL: Vielä pidempää reittiä etsivän kannattaa lähteä Vuokatista Sapporo-polkua vastapäivään Keimalle, josta tehdään edestakainen reissu Rönkköön. Keimalta jatketaan Sapporon toista puoliskoa pitkin Vuokattiin. Kilometrejä kertyy noin 24.

Kirjoittaja @aulinvuokatti on ulkoilmaihminen ja kestävyysliikkuja, joka on kasvattanut juuriaan Länsi-Uudellemaalle, Lappiin ja viimeisimmäksi myös eteläiseen Kainuuseen. Auliin voit tutustua muutaman vuoden takaisessa lukijahaastattelussamme.

Lue seuraavaksi

Kekkosen reitti Kolilta Kiilopäälle: haastattelussa Vesa Jakosuo

Kaksi tapaa kiertää mäntyturkkinen ja hiekkatörmien reunustama Ärjänsaari Oulujärvellä

Peurajärven virkistysalue: rauhallisia neulaspolkuja ja vesiä Kainuun ja Pohjois-Karjalan rajamailla

Kouta-Vuores-retkipolut: Parhaat maisemat ja kalliot poimiva polkuhelmi Kajaanin kupeessa