Kevättä vastassa Vuokatin Naapurinvaaralla: Lepikon lenkki huipentuu näköalakodalle

Kaupallisessa yhteistyössä Vuokatti

Olimme jo jonkin aikaa odotelleet sopivia maaliskuisia hankikantokelejä päästäksemme tekemään lumikenkäretken Vuokatin maisemissa, Naapurinvaaran rinteillä kulkevalla Lepikon lenkki -nimisellä kierroksella. Kuten varmasti monet muutkin, aikainen kevät pääsi kuitenkin yllättämään myös meidät. Vain viikossa lähes kaikki lumet sulivat, eikä lumikenkiä lopulta tarvittu enää retkemme aikaan viime viikonloppuna. Kelistä huolimatta ihastuimme tähän reittiin todella paljon, joten kannattaa jatkaa lukemista ja pistää tämä kohde korvan taakse!

Lepikon lenkki Naapurinvaaralla, Sotkamo

• Kohde kartalla
• Rengasreitti lyhyine pistoineen 3,5–5 km (talvisin lumikenkäreitti n. 4 km)
  • Erillinen Lasten lenkki 0,8 km
  • P-alueelta kodalle 1,5 km/suunta
• Tulipaikka: kyllä, Naapurinlouhen kota
• Esteetön: ei
• Saapuminen autolla: Naapurinvaarantie 16, Sotkamo
• Saapuminen julkisilla: Vakiovuoropysäkki Naapurinvaara th 1,5 km:n päässä Pohjavaarantiellä
• Etäisyydet: Oulusta ja Kuopiosta n. 2,5 tunnin ajomatka, Kajaanista puoli tuntia

Lepikon lenkki tunnetaan myös nimellä Naapurinvaaran luonto- ja kulttuuripolku, ja kierroksen erikoisuus ovat kainuulaiset perinnemaisemat, joissa on asuttu jo vuosisatojen ajan. Kesällä vaaran runsaslehväiset leppä- ja koivumetsät sekä kukkeat laitumet ovat näillä korkeuksin suorastaan eksoottinen näky, ja lumiaikaan kulkija saa nauttia tykkylumisten puiden seurasta hyvin rauhallisissa ja erilaisissa tunnelmissa kuin läheisellä Vuokatinvaaralla, jossa laskettelijat ottavat rinteistä vauhdikkaan ilon irti. Välimatkaa Naapurinvaaralla ja Vuokatin laskettelurinteillä on vain seitsemisen kilometriä.

Parasta Lepikon lenkissä olivat mielestämme jatkuvasti muuttuvat maisemat, upeiden ikivanhojen kuusien alta kulkevat polut ja komea kota maisemineen. Vaikka ympäristö olikin retkemme aikaan märkä ja vuodenaikaan nähden vähäluminen, se ei häirinnyt kokemustamme. Naapurinvaaran luonnossa tuoksuivat sammal ja havumetsä, ja kostea ilma oli puhtaan raikasta hengittää. Reitti oli pääosin helppokulkuinen, ja sukatkin pysyivät kuivana.

Olimme valmistautuneet vuokraamaan tarvittaessa lumikengät paikan päältä Vuokatista, mutta nopeasti huomasimme, että se ei tällä kertaa olisi tarpeen. Jos oman retkesi aikaan tilanne vaatii lumikenkiä, niitä vuokraavat alueella Vuokatti Safaris ja Vuokatin Rinteet.

Lähdetäänpä kulkemaan Lepikon lenkkiä! Kierroksen aloitus- ja päätepiste ovat Naapurinvaaran koulun kupeessa.

Sää oli pilvipoutainen ja plusasteita neljä. Kevyellä varustuksella saimme siispä lähteä kulkemaan osin jo sulanutta luontopolkua. Heti reitin alussa vastassa oli suuri sohjoinen vesilammikko, mutta selvisimme siitä hyvillä vaelluskengillä loikkien.

Polku sukelsi upeaan metsikköön, jossa huikean kokoiset kuuset humisivat kevyessä tuulessa, ja harmaa taivas peittyi näkyvistä ikivihreän oksiston taakse. Ihastelin lumen seasta pilkottavia vehreitä saniaisia ja kantoja, joiden muhkea sammal näytti vain torkahtaneen lumipeitteen alla. 

Kevään tuntua oli ilmassa, vaikka elettiin vasta maaliskuun puoliväliä: linnut lauloivat, ja kainuulaisen metsän raikas ja happirikas ilma kirkasti heti aistit. Huomasimme, että Lepikon lenkin varrella oli tasaisin väliajoin infotauluja alueen luonnosta, eläimistä ja maaperästä. Tauluista opimme, että heti alussa kohtaamamme jylhän kuusikon lisäksi polku tulisi mutkittelemaan vanhojen lepikkohakojen ja rinnelehtojen lomassa, avaten näköaloja myös kohti Vuokatinvaaraa ja Nuasjärveä.

Kierros on suunniteltu perheille sopivaksi: reitti on selkeästi viitoitettu käpymerkein, ja vaikka polulla on hieman nousuja ja laskuja, ne eivät mielestäni olleet kovin jyrkkiä. Lapsiperheille tietysti erityisen tärkeää ja mieluisaa on aina myös tulistelu- ja makkaranpaistomahdollisuus retken varrella, ja sitä kohti mekin olimme menossa.

Polku mutkitteli ihastuttavan metsän läpi, ja tulimme äkkiä valoisalle laitumelle, jossa lampaat laiduntavat kesäisin. Seutu on valtakunnallista maisemanhoitoaluetta, jonka ylläpidossa laiduntavilla eläimillä on kesäisin tärkeä rooli. On hyvä huomioida, että lampaiden ollessa täällä, ei laitumelle voi tulla koiran kanssa.

Kauniit, suuret puut tuntuivat jo aivan odottavan kevättä, eikä menisi kauan, kun nuo upeat lepikot olisivat täynnä vihreyttä, värikkäitä kukkia hyönteisineen ja muuta elämää. Me saimme vielä kuitenkin nauttia lumisen luonnon rauhasta. 

Polku muuttui välillä hieman lumisemmaksi, mutta sitä oli kuljettu jonkin verran ja se oli tamppautunut aika helppokulkuiseksi. 

Naapurinlouhen kota

• Naapurinlouhen kota kartalla
  • Puuvaja, puucee, pöytä
  • Näköala!

Rengasreitin varrelta tahdoimme poiketa Naapurilouhen kodalle, jonne on pääreitiltä pieni pisto. Vain lyhyt patikointi loivaa ylämäkeä, ja kuinka upeassa paikassa kota sijaitsikaan! 

Kota oli suuren ja avaran rinteen reunalla, ja edustalta avautui huikea näkymä alas Nuasjärvelle ja kauemmas kohti Kajaania ja Sotkamoa. Jyrkänteen alla talviunillaan oli pieni Naapurinlampi. Kaltaiselleni peltoaukeiden keskellä kasvaneelle tuollainen maisema ei ole ihan jokapäiväinen näky.

Kodan pihapiirissä oli puuliiteri, pöytä sekä puucee. Paistoimme makkarat ja nautimme hyvät papukahvit ennen paluuta takaisin Lepikon lenkille.

Paluu rengasreitille

Kierrosta eteenpäin jatkaessamme lunta oli alavassa metsässä vielä aika reippaasti, mutta onneksi tätäkin reittiä oli kuljettu aiemmin moottorikelkalla, joten se kesti kulkumme yllättävän hyvin. Hiki kuitenkin puski pintaan aika tehokkaasti, ja vaatetta sai vähentää.

Mietin siinä kulkiessani, että ainakin sydäntalvella lumikengät olisivat täällä ehdottomat. Lumikenkäillessä pääsee kokemaan talvisen metsän upeimmillaan, ja se on mukavan rauhallinen vaihtoehto laskettelurinteiden hektisyydelle. Hyvällä hankikannolla on halutessaan myös helppo kulkea vapaasti omaa polkuaan, jos ei halua pysytellä maastoon painattuneella lumikenkäreitillä. Kuka tietää, ehkäpä Vuokattiin tulee vielä tämänkin kevään mittaan kunnon takatalvi paksuine hankineen ja yöpakkasten kovettamine hankikantoineen!

Kierroksen loppu alkoi häämöttää. Polku kulki hetken aikaa paikallisten asutusten lähistöltä ja peltoaukean reunaa pitkin, sukeltaen sitten takaisin lehtometsään. Metsässä oli pieni lampi, jonka jääpinta oli jo hieman sulanut. Palokärki rummutti lähistöllä, ääni kaikui hiljaisessa maisemassa pitkälle lähes aavemaisena.

Jatkoimme lammashaan viertä, ja polku nousi tässä kohtaa aika jyrkäksi. Sain kiivetä kivistä kiinni pitäen hiukan liukkaalla jäällä. Tukevat ja vettä pitävät retkikengät ovat siis oivallinen valinta tälle kierrokselle silloinkin, kun lumikengät voi sentään jättää pois matkasta. Kesäkuivalla pärjännee kevyemmilläkin retkikengillä.

Reitti oli tullut päätökseen ja saavuimme aloituspisteelle virkistäytyneenä onnistuneesta retkestä, jonka ajaksi vesisadekin oli tauonnut kuin tilauksesta. Meillä meni tähän kevättalviseen päiväretkeen aikaa tulisteluineen noin 2,5 tuntia.

Kolmiosaisen Vuokatti-retkemme ensimmäinen kerta oli ollut syksyllä 2025, jolloin kuljimme Eino Leinon reitin. Edellisen retken teimme 15 asteen pakkasessa sydäntalvella Hiukan jää- ja talvireiteillä, joten keskikesää lukuun ottamatta olemme saaneet kokea Vuokatin luonnon kaikilla mausteilla viimeisen puolen vuoden aikana. Ja tälläkään kertaa se ei pettänyt! Pääsemme siispä ihastuttavia, uusia kohteita ja kokemuksia rikkaampana kohti kesäkauden 2026 seikkaluja.

Lue seuraavaksi

Vuokatin vaarajonon päällä kulkeva UKK-vaellusreitti haastaa ja palkitsee

Harjuja ja lampia Vuokatin alamaastossa: Piimä-Heikin polku ja Lampipolku, Sotkamo

Katinkullan aurinkoladut Vuokatissa ovat parhaimmillaan kevättalvella nautittuna