Vuokatin Heikkilän lenkillä on entisaikojen laturetkitunnelmaa

Heikkilän lenkki on Vuokatin vaaralatujen kestosuosikki, jonka varrella on sekä taukokota että idyllinen Heikkilän Pirtin latukahvila. Kokonaan valaistulla reitillä on vaarametsiä, järvimaisemia ja rinneniittyjä. Jos mielessä on pidempi tai rankempi reissu, vaaran latuverkosto tarjoilee myös niitä.

Kohde kartalla
Reitin pituus: Vaaran valaistu latu Heikkilään 12,5 km sekä lukuisia muita vaihtoehtoja
Tulentekopaikka: kyllä; Ainolan kota
Saapuminen julkisilla: Kaukoliikenteen bussilla Vuokatti Areenan pysäkille tai paikallisbussi Sotkatilla
Saapuminen autolla: Vuokatti Areenan parkkipaikka
Kohokohdat: Heikkilän Pirtti, vaihtelevat ladut, rinnemetsät, järvinäkymät ja vaaraniityt
Vaativuus: keskivaativa
Palvelut: Heikkilän Pirtti -latukahvila
Alueen kartta
Vuokatin alueen latutilanne

Vuokatin latuverkoston voi jakaa kolmeen ryhmään maaston mukaan: järviladut, alamaaston ladut ja vaaran ladut. Kuten arvata saattaa, vaaraladuilla korkeuseroja on eniten. Erityisesti vaarajonon päälle kipuavien latujen nousuissa saa rehkiä, ja vastaavasti alamäissä vauhtia piisaa. Jos toiveissa ovat leppoisat kilometrit ilman kovia nousuja ja laskuja, varma valinta ovat Katinkullan aurinkoladut.

Vaaran valaistu latu on Vuokatin ylämaaston laduista helpoin. Sille kannattaa vähemmän hiihtävänkin lähteä. Valaistua latua pitkin voi tehdä monenlaisia lenkkejä, mutta ehdottomasti suosituin on hiihto Heikkilän Pirtille Ohravaaraan. Vaikka vaaran ladut ovat leveitä ja koneella ajettuja, niillä on minusta leppoisaa entisajan laturetkitunnelmaa.

*Latutunnelmaa paluumatkalla Vaaran valaistulla ladulla paluumatkalla Heikkilästä.*

Heikkilän lenkin saa pilkottua kolmeen osaan

Heikkilän lenkin alku- ja loppuosat ovat yhteiset Vaaran info -opastuspisteeltä kolmen kilometrin päähän Pyykorven risteykseen. Pyykorvesta alkaa 6,5-kilometrinen rengasreittiosuus Heikkilään ja Viettorinteen kautta takaisin Pyykorpeen. Alkumatka Heikkilään on nousuvoittoinen, jälkimmäinen puolisko taas suureksi osaksi alamäkeä. Matkaa tulee yhteensä 12,5 kilometriä Vaaran infolta, Vuokatti Areenan parkkipaikalta lähtiessä noin kilometri enemmän.

Lenkin saa jaksotettua kolmeen osaan vaikkapa lasten kanssa hiihtäessä. Menomatkalla voi pitää paussin Ainolan kodalla, jossa on myös tulentekomahdollisuus. Kun suurin osa nousumetreistä on urakoitu, palkinto odottaa idyllisellä Heikkilän Pirtillä, jossa hiihtäjiä palvelee latukahvila. Jos haluaa tehdä laturetken pitkän kaavan mukaan ja viettää laduilla koko päivän, sesonkiaikana Heikkilän Pirtillä saa syötyä myös lounaan. Paluumatka etenee vauhdikkaasti alamäkeen, mutta tarvittaessa Ainolan kodalla voi pitää paussin myös paluumatkalla.

*Ainolan kodalle on kolme kilometriä Vaaran infolta.*

Reitti kulkee muutamia pelto- ja niittykohtia lukuun ottamatta Vuokatin vaarajonon itäpuolen rinnemetsissä. Jo alkupuolella on jyhkeä kuusikko-osuus Vuokatin suojelualueen kohdalla. Maisemallisesti reitin parhaat palat ovat Ohravaaralla sekä Heikkilän Pirtiltä takaisin lähdettäessä. Ohravaaralta näkee kauas Kiantajärven suuntaan.

*Näkymä Ohravaaralta huhtikuun puolivälissä.*

Heikkilän jälkeen alkaa oma suosikkiosuuteni. Latu kulkee Matovaaraa kohti metsässä kiemurrellen ja tarjoilee tykkylumisia vaaranäkymiä. Ladun korkeimmalla kohdalla Viettorinteellä näkymät talvisille niityille ovat viehättävät. Vauhdikkaan alamäen jälkeen seuraa pieni nousupätkä iäkkään metsän ja Keimalta laskevan puronotkon siimeksessä. Ladun varrelle osuu myös hakattuja alueita ja taimikoita.

*Viettorinteellä Vaaran valaistun ladun korkeimmalla kohdalla joulukuussa.*

Rekikestiin tai Vaarankylän lenkille?

Jos hiihto maistuu, Heikkilästä voi jatkaa Vaaran valaistua latua pidemmälle Rekikestiin asti. Heikkilä–Rekikesti-väli on vajaa 3 kilometriä yhteen suuntaan. Meno–paluu-reissulle Vaaran infolta Rekikestiin tulee pituutta 18 kilometriä. Ylämaaston valaistu latu jatkuu Vaaran infolta myös toiseen suuntaan Koulunrinteelle – paikallisten puheissa Emäntäkoululle – vajaan 4 kilometrin verran.

Kun lumitilanne on hyvä, silloin Koulunrinteeltä pääsee jatkamaan etelään valaisematonta latua kohti Vaarankylää ja Rönkköä. Yhteensä 26-kilometrinen Vaarankylän latu on Vaaran valaistun tapaan profiililtaan ylämaaston latujen loivapiirteisemmästä päästä. Kettumäen lenkki (10 km), Möykyn lenkki (17 km) ja Porttivaaran lenkki (19 km) ovat kolmikko, joka vie vaarojen päälle ja jolla nousumetrejä kertyy merkittävästi Vaaran valaistua enemmän.

S–XL-mittaiset loivapiirteisemmät ja valaistut vaaraladut Vuokatissa

S: Hyvä lyhyt S-koon 5–6 kilometrin lenkki on hiihto Vaaran infolta Ainolan kodalle ja takaisin. Yhteen suuntaan matkaa tulee noin 2,5 kilometriä, Vuokatti Areenan parkista puoli kilometriä enemmän. Kannattaa henkisesti varautua siihen, että matka kodalle on pääasiassa ylämäkeä.

M: Vaaran valaistu latu Heikkilään (12,5 km) on passeli M-koon lenkki. Vuokatti Areenalta matkaa tulee noin 13,5 km.

L: Kun Heikkilän Pirtiltä käy kääntymässä vajaan kolmen kilometrin päässä Rekikestissä, saa 18-kilometrisen hiihdon.

XL: Noin 25 kilometrin lenkin saa, kun L-koon lenkin jatkeeksi käy kääntymässä Koulurinteellä. Koko tämä lenkki on valaistu.

*Heikkilän lenkillä sydäntalven täysikuun aikaan.*

Kirjoittaja @aulinvuokatti on ulkoilmaihminen ja kestävyysliikkuja, joka on kasvattanut juuriaan Länsi-Uudellemaalle, Lappiin ja viimeisimmäksi myös eteläiseen Kainuuseen. Auliin voit tutustua muutaman vuoden takaisessa lukijahaastattelussamme.