Haluaisinpa nähdä norpan – Vinkit norppaisaan lomailuun Linnansaaren kansallispuiston äärellä

Kaupallisessa yhteistyössä Kanava Resort ja SaimaaHoliday Oravi

Yksi parhaita seutuja nähdä saimaannorppa on Linnansaaren kansallispuisto. Kansallispuisto on satojen saarien kokonaisuus, joten vesille on mentävä, tai vähintään oleiltavan veden äärellä, jos norpan mielii nähdä. Asemapaikkana Oravin kylä on norpanystävälle erinomainen. Lue tästä kokemuksemme parin päivän norppaetsinnöistä hyvän etiketin mukaisesti luontokappaleen omilla ehdoilla. Lopusta löydät käytännölliset ja inspiroivat vinkit kuinka lomailla kuin norppa, olitpa missä päin Suomea tahansa!

Kuvat: Antti Huttunen

• Oravivesi kartalla
• Saapuminen julkisilla: Bussit Savonlinnasta, hae aikataulut
• Saapuminen autolla: Oravi, Savonlinna
• SaimaaHoliday Oravi
• Kanava Resort

Milloin nähdä saimaannorppa?

Paras aika norpan etsinnöille on jäidenlähdön jälkeen toukokuussa. Silloin norpat nousevat kihnuttamaan talviturkkiaan Saimaan tuhansille luodoille ja viettävät hieman enemmän aikaa ihmisen näkösällä.

Kajakilla Oravivedelle

Saavumme Oravin kylään iltapäivällä ja puramme innostuksemme ja tavaramme Kanava Resortin lomahuoneistoon, joka sijaitsee aivan Oravin kanavan vieressä. Vesi välkehtii kutsuvasti ikkunan takana ja mietin useampaan otteeseen montako pipoa tai buffia tarvitsen mukaan kauden ensimmäiselle melonnalle. Iltamelonnalle lähdemme SaimaaHoliday Oravin oppaan kanssa, jonka tapaamme tien toisella puolella, Oravin kylän keskustassa sijaitsevassa rakennuksessa, jossa toimii välinevuokraamon ja opasretkikeskuksen lisäksi kyläkauppa ja ravintola. Kaikki kompaktin kätevästi yhdessä paikassa. Tavoitteemme on tutkia Oraviveden seutuja Oravin kanavan pohjoispuolella ja luonnollisesti mahdollisesti bongata norppa!

Melontakalustoa voi vuokrata omatoimisillekin retkille, mutta täsmävinkkejä norppaluodoille on turha kysyä – hyvään norppamatkailun etikettiin kuuluu, ettei liian tarkkoja tietoja jaeta. Tästä hyötyvät itse asiassa kaikki; niin norpat, luontomatkailijat, kuin opaspalveluiden tarjoajatkin, sillä norpat ovat kuitenkin liikkuvaisia otuksia, eikä niiden näkemiselle voi ikinä antaa sadan prosentin takuuta.

Suuntana on nyt joka tapauksessa Oravivesi, sillä vesistön tiedetään olevan norppien elinaluetta. SaimaaHoliday Oravi on sitoutunut Metsähallituksen laatimiin norppaystävällisen matkailun pelisääntöihin.

Kajakit lipuvat Oravin kanavaan ja melomme hissukseen eteenpäin. Lähes peilityyni keli helpottaa keskustelua kajakista toiseen ja kysyn, onko norppa helpompi bongata melomalla vai isommasta veneestä. Kysymykseen ei voi antaa aivan täsmällistä vastausta, mutta norppa saattaa useammin yllättyä melojasta kuin moottoriveneestä. Moottoriveneen ääni kuuluu jo kaukaa, ja sen hurina saattaa helpottaa norppaa aistimaan veneen kulkusuuntaa ja lähestymistä. Meloja on usein varsin äänetön, eikä ole lainkaan ennenkuulumatonta, että meloja ja norppa säikähtävät kumpikin toistaan, kun kohtaavat yllättäen niemenkärjen takana. Siispä tarkkaavaisuutta myös meloessa.

Norpanystävä antaa joka tapauksessa eläimen oleilla rauhassa ja tutkii sitä riittävän etäisyyden päästä, oli liikkellä siten lihasvoimin tai moottorilla.

Nautimme rauhallisesta melonnasta muutaman tunnin ajan ja kohtaamme vähän isommalla selällä vielä hileistä jäälauttaa, menneen talven viimeisiä rippeitä. Jäähile helisee kajakin laitaa vasten ja pysähdymme kuuntelemaan jään kaunista sointia. Rantaudumme sopivaan saareen pitämään kahvi- ja pullataukoa ja juttelemme lisää norpista.

Hauska ihmismäinen yhteys löytyy, kun kuulen, että nuoret norpat – kuutit – ovat yleensä niitä uteliaampia, ja saattavat itse lähestyä ihmistä tai venettä. Ihmislapsetkin ovat luonnostaan varsin uteliaita. Samaten taas kun kumpikin laji aikuistuu, kiinnostus muihin vähenee. Aikuiset norpat eivät ole lainkaan niin kiinnostuneita muista, vaan keskittyvät omiin asioihinsa. Kuten suurin osa meistä ihmisistäkin.

Kysyn norppien ääntelystä. Rauhallisesti paikallaan oleilevista eläimistä ei kuulu juuri hiiskahdustakaan, mutta ärsyyntynyt tai pelokas norppa saattaa sihistä äkäisesti. Myöhemmin löydän netistä videon, jossa norppa kyörää lajitoveriaan hyljemäisesti haukahdellen tai urahdellen. Oravivedellä oppaamme kertoo norppaemon ja kuutin kommunikoivan vedenalaisin naksahdusäänin, mutta niiden merkitystä ei vielä kunnolla ymmärretä.

Ja sitten on legendaa norpan laulusta. Jotkut väittävät norpasta voivan lähteä hieman naukumista muistuttava laulu. Todisteet uupuvat, mutta mieleni ehti lähteä jo villille laukalle tyynen Saimaan pinnalle, jota pitkin norpan naukuva laulu voisi kantaa kauaskin.

Norpan laulu kaikuu vain mielikuvituksessani, mutta tosimaailmassa kaulushaikara puhaltelee omaa lauluaan jossakin lähistöllä. Telkkäpariskunta lentää kiivaasti ylitsemme. Kuulemme myös sen kuuluisan kuikan huudon, ja joutsenienkin kevättervehdyksen. Norppia ei iltamelonnalla näy, ja siltikin Saimaan luonto antoi taas parastaan.

Opastettuja melontaretkiä on saatavilla aivan vasta-alkajillekin, joskin väljemmille vesille pääsee silloin, kun on jo jonkin verran kokemusta. Rentouttavinta norppien tähyily on silloin, kun ei tarvitse jännittää omaa kulkupeliään. Jos melonta tuntuu itselle vieraalta lajilta, suosittelen lämpimästi osallistumaan opastetulle norpparetkelle veneellä, jolloin voi itse keskittyä nauttimaan täysin järvimaisemista.

Näkymä ikkunasta kansallispuistoon

Majoitumme Oravin läpi kulkevan tien toisella puolella Kanava Resortin uusissa lomahuoneistoissa. Maisemamakuuhuoneen valtavat ikkunat antavat esteettömän näkymän Saimaalle ja Linnansaaren kansallispuistoon, joka on seuraavan päivämme retkikohde. Tyyni järvi on illan liukuvärivalossa lähes henkeäsalpaavan kaunis ja uskomattoman rauhoittava. Haukivesi – sekin osa Saimaata – välkehtii vain muutaman metrin päässä ikkunamme takana.

Loma-asunto on loistava norpparetkien tukikohta, sillä tilaa on paljon ja tavaroille löytyy kiitettävästi säilytystilaa. Eteiseen mahtuu useampia takkeja, buffeille ja hanskoille on fiksut säilytyslokerikot ylähyllyllä ja erilaisille kengillekin on oikeasti säilytystilaa. Arvostan paljon myös ratkaisua, jossa terassi on suunniteltu rakennuksen sisäpihalle niin, että yksityisyys omalle porukalle on taattu. Tänne on tosi hyvä pesiytyä, ja suoraan sanottuna mökkeilisin tässä ympäristössä mielelläni useammankin päivän ja yön. Kaksikolle asunto on jopa ylellisen väljä ja voisin helposti kuvitella kaveripariskunnan näihin samoihin neliöihin.

Saunan lauteilta on sama näkymä järvelle, ja katselemme satunnaisia kanavaan tai järvelle liikkuvia veneitä. Jotenkin valikoivasti mökin sisään kuuluvat huomattavasti paremmin lokkien kiekuna kuin perämoottorien ääni. Saunalämpiminä pujahtaminen lakanoiden väliin on ehkä parasta, mitä ulkoilun jälkeen voi tehdä. Silmät painuvat kiinni samaa tahtia, kuin Saimaan ilta tummuu.

Tätä ei usko kukaan: norppa ikkunan takana!

Aamu Oravissa valkenee kauniina. Saimaa on tyyni ja taivas kirkkaan sininen. Juon aamukahvia onnellisen pöpperöisenä ja ajattelen, kuinka kiva olisi nähdä vaikka orava vipeltämässä tuossa ikkunan takana aukeavassa minimetsässä. Siinä samassa reissukaverini valpastuu, nojaa vähän lähemmäs ikkunaa, tuijottaa kiinteästi lasin läpi Haukiveden pintaan ja sanoo maagisen sanan: “Norppa.”

Ohikiitävän hämmennyksen jälkeen pomppaamme molemmat ylös ja liimaudumme lasiin. “Missä missä missä?” “Tuolla tuolla tuolla!”

Ja voi jehna, siinä ihan oikeasti ui norppa! Ihan rantavedessä! Ehkä vain 20 metrin päässä meistä.

Lähes hätääntyneen hurmoksen vallassa etsimme kameraa, mutta se pirulainen on tietysti latauksessa ja muistikortti hukassa ja mitä vielä. Jätämme siis dokumentaation sikseen ja palaamme katsomaan muutaman viimeisen sekunnin ajaksi leppoisasti eteenpäin uiskentelevaa tummaa pallopäätä, ennen kuin se sukeltaa ja katoaa näkyvistä.

Siis oikeasti. Saimaannorppa makuuhuoneen ikkunan alla!

Tilanne on ohi nopeasti ja mietin jälkikäteen, että tämä on ehkäpä juuri oikeanlainen tapa havainnoida eläimiä, ikään kuin käänteinen eläintarha. Me ihmiset olimme lomahuoneiston ison ja äänieristetyn lasi-ikkunan takana ja saimme seurata saimaannorppaa sen luontaisessa elinympäristössä, ihan saimaannorpan omilla ehdoilla. Tämä tuntui oikealta.

Ja siis onhan se nyt luksusta, että voi valkeiden lakanoiden välistä aamukahvia hörppiessä katsella uisekentelevaa norppaa. Ehkä se oli omalla aamukävelyllään?

Veneretki Linnansaaren kansallispuistoon norppia tähyämään

Päivän viralliselle norpparetkelle lähdettiin Oravin kylän laiturista, siitä samasta rannasta, josta edellisenä päivänä lähdimme melomaan. Tämän päivän suuntana oli kuitenkin veneillä Oravin kanavasta etelään, Linnansaaren kansallispuistoon, joka on norppien kotiseutua.

Pukeudumme reippaasti perinteisiin haalareihin ja saamme kaulaamme kiikarit. Opastetullakaan norpparetkellä ei mentäisi liian likelle norppaa, mikäli sellainen nähdään, sillä norppia ei missään tapauksessa pidä häiritsemän.

Miten tunnistaa saimaannorppa?

Opas antaa meille ohjeet tähyillä luodoille ja kiville, myös epämukavannäköisille kiville, sillä norppa voi lekotella melkein missä vain, mihin se pääsee kipuamaan. Yleensä norpan lepokivi on kuitenkin kauttaaltaan veden ympäröimä, jotta se voi halutessaan pulahtaa mihinkä suuntaan vain. Norpan lepopaikka on usein myös sellainen, jolle ei ole suoraa näköyhteyttä kaikista ilmansuunnista, vaan norppan on osittain piilossa. Tärkein tunnistusohje on se, että norppa näyttää lähes täydellisesti kiveltä. Parhaiten sen erottaa, kun tuijottaa kiveä, ja sitten näkee kiven liikahtavan. Helppoako? No enpä nyt tiedä.

Hurautamme hetkessä Linnansaaren aluevesille ja tutkimme samalla jäätilannetta. Etenemme luonnon ehdoilla sieltä, mistä pääsemme ajelemaan. Kiikarit silmiin liimattuina tähyämme joka ikistä rantaa ja ruovikkoa, josko jossain olisi sellainen karvainen kivi, joka vähän kääntäisi päätään. Aurinko hellii ja vesi on lähes peilityyni. Uivankin norpan havaitseminen olisi jokseenkin helppoa, kun aallot eivät sotke tähyämistä. Mutta ei näy norppaa.

Oppaamme kertoo myös, että norpat viihtyvät itse asiassa jäiden päällä niin pitkään kuin mahdollista. Mietimme porukalla kumpi tarvitsee paksumman jään; pilkkijä vai norppa. Aikuinen norppa painaa 60–90 kiloa, mutta sen paino jakautunee vähän laajemmalle alalle kuin pilkkijän. Emme kuitenkaan itse lähde kokeilemaan jäitä, vaikka samassa painoluokassa painimmekin.

Matka etenee ja ihailemme Linnansaaren kansallispuiston nimikkosaarta – Linnansaarta – ja sen luoteisnurkassa kohoavaa linnavuorta. Mutta ei näy norppaa.

Suhteettoman karvainen kivi

Parin tunnin Saimaan ihailun ja rantojen tiirailun jälkeen päätämme pitää kahvitauon – retkeen kuuluu lämmin juoma ja päivän pulla – ja mikäs sen mukavampi kuin tyynellä kelillä olla kauneimman luonnon ympäröimänä ja hörppiä kaakaota. Olemme juuri pysähtymässä sopivaksi valitsemaamme kelluntakohtaan järvenselälle, kun oppaan ja matkustajien katseet keskittyvät yhteen tiettyyn kiveen vielä jään peittämän lahden pohjukassa. Olisikohan se norppa? Se taisi liikahtaa! Ei ehkä sittenkään, se on kuitenkin aika kulmikas. On kyllä suhteettoman karvainen ollakseen kivi. Ei tältä etäisyydeltä voi olla varma. Kyllä voi – kivi nosti päätään! Se on norppa!

Ja niin vain kävi mieletön munkki, ja myhäillen juon jo päivän toisia norppakahveja.

Saimaan viimeinen jääpeite pitää meidät luontaisesti häiriöttömän matkan päässä norpasta – etäisyyttä on 150–200 metriä. Norppa käyttäytyy erittäin lajityypillisesti, eli viihtyy kyljellään auringossa ja iloksemme välillä rapsuttaa vatsaansa. En tiedä kuuleeko, näkeekö tai havaitseeko se meitä laisinkaan. Kuulemma norpan yksi vahvuus ovat sen herkät tuntokarvaviikset, kuin kissoilla ikään, joiden avulla se hahmottaa maailmaa ympärillään.

Ollakseen niin suosittuja, norpista tiedetään varsin vähän. Tutkiminen on ollut haastavaa, sillä saimaannorpat todella meinasivat kadota tästä universumista kokonaan. Nyt lajia on jäljellä yli 400 yksilöä, ja ne kaikki elävät Saimaalla. Norppa on yhä erityistä huomiota vaativa laji ja sen elinalueilla tehdään paljon töitä, jotta kanta kasvaisi. Veneretkemme aikana näimme yhden keinopesän, jolla on yritetty auttaa lajin säilymistä.

Kahvitaukomme etäällä köllivän norpan seurassa venyy varmaankin lähemmäs puolta tuntia, kunnes oppaamme kainosti ilmoittaa, että kohta pitäisi suunnata takaisin kotisatamaan. Emme liiemmin vastustele, sillä norpan tähyileminen etäältä on alkuhuuman jälkeen melko tasapaksua puuhaa. Huokailemme luontokappaleen suloisuutta ja pulskeutta, kerromme toisillemme minkä liikeen norppa kulloinkin tekee; pyrstön läiskähdyksen, pään noston, pienen kierähdyksen, syvän huokauksen, ja yritämme kuvata sitä saatavalla olevalla kalustolla, vaikka kyllähän se kuvissa melko kiviseltä kaverilta näyttää. Onkohan kuitenkin niin, että norpan etsiminen tuottaa melkein yhtä suuren riemun, kuin norpan löytäminen?

Norpan syvin olemus? Parasta on saada olla

Oraviin paluun jälkeen köpötämme tien toiselle puolelle takaisin Kanava Resortin loma-asuntoomme. Iltapäivän ohjelmassa on rentoilua ja yhä vain jatkuvaa tuijottelua järvelle, jos se aamuinen norppamme vaikka palaisi näihin maisemiin.

Teemme tulet resortin yhteiselle nuotiopaikalle ja valmistamme iltapäiväpalaksi grillinyyttejä. Lekottelemme auringossa ja mietimme, miten hyvän lomaoppaan norpasta saa. Vaikka rehellisyyden nimissä, enhän minä sitä tiedä, kuinka paljon norppa käy päivittäin päässään filosofisia mietteitä, tai onko senkin elo jatkuvaa selviytymiskamppailua. Tietääkö laji olevansa lähes uhanalainen? Tietääkö norppa, mitä uhka tarkoittaa? Saamieni tietojen mukaan uhkia norpalle ovat ihminen ja ilmastonmuutos.

Illan edetessä nautimme tästä hippasen paremmasta mökkeilystä, sekä rauhasta, hiljaisuudesta ja tyyneydestä, jota mökkimme seinien sisällä koemme. Esteetön näkymä Saimaalle, oma hyvä lämmin pesä, riittävästi ruokaa, välillä vetäytymistä omiin oloihinsa, välillä sosialisoitumista mukavan lajitoverin kanssa. Onkohan meissä ihmisissä hippanen norppaa?

Ota oppia norpasta – näin lomailet letkeästi

Nämä ohjeet on testattu toimiviksi Kanava Resortin olosuhteissa. Ohjeita voit kuitenkin noudattaa lähes missä tahansa, myös saimaannorpan elinalueen ulkopuolella. Norppailu on ennen kaikkea mielentila!

1. Häiriöttömyys

Norppa on rauhallinen otus, josta kannattaa ottaa mallia. Norppalomailija valikoi rauhallisen seudun, jossa viettää aikaa joko yksin tai hyvin rajatussa seurueessa. Älä häiritse muita ja tee kaikkesi, jotta et itse tule häirityksi. Aja tarvittaessa tunkeilijat pois sihisemällä. Mikäli häiriköt eivät jätä sinua rauhaan, lähde itse seesteisemmille seuduille.

2. Vesielementti

Norppa on täydellisesti veteen sopeutunut nisäkäs, joka viettää suurimman osan elämästään vedessä. Nauti sinäkin mahdollisuuksien mukaan vedestä esimerkiksi uiskentelemalla, sukeltelemalla, kellumalla, melomalla, saunomalla ja juomalla raikasta vettä. Muista myös ihailla veden hallitsemaa maisemaa. Valitse oleilupaikkasi niin, että voit esteettä ihailla vesistöä.

3. Köllötys

Norpat ovat tunnettuja köllöttelystään ja niitä voi tavata paistattelemassa päivää melkeinpä ympäri vuoden. Vaikka talvikarvan kihnuttelu ohjaa kaikki norpat kiville toukokuussa, voi auringosta nauttivia lekottelijoita tavata luodoilta myös syksyllä, ja talvipakkasillakin norpat voivat nousta jään päälle aurinkoon. 

Ota lomallasi määrätietoinen ote köllöttelyyn ja nauti siitä kokonaisvaltaisesti. Mikäli köllöttelet auringossa, muista suojata ihosi. Tee aktiivisia päätöksiä siitä, kummalla kyljellä kulloinkin köllötät. Kokeile myös vatsallaan tai selällään makoilua. Voit välillä läiskyttää jalkojasi esimierkiksi kiviä vasten, tai rantaveteen. Rapsuta, kun kutittaa.

4. Monipuolinen ja runsas ravinto

Norppa syö päivässä 2–3 kiloa kalaa. Ihmisen ruokavaliossa pitää huomioida kasvisten määrä, mutta norpalta voi siltikin ottaa oppia monipuolisuudesta; kun tietty kalalaji alkaa käydä vähiin, vaihtaa norppa toiseen lajiin. Näin kalakannat pääsevät välillä elpymään ja ruokavalio on tasapainossa. Älä siis ole ronkeli, vaan ruoki itseäsi monipuolisesti, eläkä rohmua kaikkea.

5. Lajityypillinen liikkuminen

Köllötyksestään tunnettu norppa on vedessä vikkelä ja liikuskelee isollakin alueella. Norppia voi tavata missä päin Saimaata vain! Liiku itsellesi sopivia ja mieluisia matkoja päivittäin. Tutki ympäristöäsi, mutta älä pode huonoa omatuntoa, jos tunnet halua palata kotiseuduillesi. Norpankin uskotaan olevan jossain määrin paikkauskollinen!

6. Rakenna hyvä pesä – muista hapenottoaukko

Kun kaipaat suojaa maailmalta, ota toteemieläimeksi norppa, ja rakenna sen oppien mukaan hyvä, suojaava pesä. Ihmiselle tähän soveltuu erinomaisesti esimerkiksi sohva tai sänky, johon kasaa riittävästi peittoja ja tyynyjä. Jätä maailma ulkopuolelle ja sukella peittojen lämpimään suojaan. Muista tehdä itsellesi hapenottoaukko ja käy välillä pesän ulkopuolella hakemassa välipalaa. Älä päästä muita lähellesi. Voit mahdollisuuksien mukaan tehdä useampia makuupesiä.