Urbaani viidakkoseikkailijatar Laura aloitti Retkipaikassa

Retkipaikalla on tänään ilo esitellä Laura Santanen, tiimimme tuorein vahvistus. Laura on kolmekymppinen Keski-Suomesta jo vuosia sitten Helsinkiin muuttanut, ammatikseen parturi-kampaajan hommia tekevä reissaaja, fiilistelijä ja seikkailija. Sen pidemmittä puheitta, toivotamme hänet tervetulleeksi. Annetaan sitä myöten nyt puheenvuoro seikkailijattarelle itselleen.

Vietin lapsuuteni ja nuoruuteni lähellä luontoa. Tuolloin luonto oli itsestäänselvä asia, enkä osannut arvostaa sitä, kuten aikuisella iällä. En ollut partiossa ja olin muutenkin enemmän kiinnostunut suurkaupungeista kuin luonnossa liikkumisesta. Jossakin vaiheessa kaupunkiin muutettuani asia kuitenkin muuttui ja viihdyn nyt kaupunkia enemmän luonnossa tai lähellä luontoa. Retkeily ja luonnossa liikkuminen tuo minulle, urbaanille kaupunkilaiselle, tasapainoa elämään. Luonnossa mieli lepää ja luonto on kaikessa koruttomuudessaan asia, joka tulee kuulumaan elämääni nyt ja aina.

Oman blogini nimi on Urbaani viidakkoseikkailijatar. Nimestäkin voi päätellä, että blogissani seikkaillaan sekä kaupungissa että luonnossa. Blogi sai alkunsa koneelle kertyneistä reissukuvista ja sadoista kertomattomista matkatarinoista. Halusin jakaa kokemuksiani muiden kanssa ja sitä kautta innostaa muitakin katsomaan maailmaa uudesta näkökulmasta. Halusin innostaa ihmisiä pois televisioruudun äärestä sekä tutkimaan maailmaa, lähellä ja kaukana.

Retkeilijänä, ja muutenkin, olen spontaani fiiliseläjä. Menen retkelle, kun siltä tuntuu, enkä suunnittele retkiäni viikkoja etukäteen. Hakeudun pois kaupungin äänien läheltä ja tykkään tutkiskella kaikkea. Välillä saatan pysähtyä ihmettelemään ketun tai oravan elämää pitkäksikin aikaa. Lapsen uteliaisuus on säilytettävä aikuisenakin.

Nautin suuresti termarikahvista ja eväiden syönnistä näköalapaikalla tai rantakalliolla. Yöunet teltassa tai riippumatossa ovat elämäni suosikkiasioita ja mitä syvemmällä luonnossa mennään, sen parempi. Välillä tosin luonnonrauha voi löytyä yllättävänkin läheltä.

Luonto rauhoittaa. Nautin vesistöjen läheisyydestä ja metsässä oleilusta. Reissaan myös maailmalla ja sademetsät sekä viidakko kiehtovat. Retkeilen mielelläni missä vain ja vaihtelu virkistää. Tykkään tutkia ja löytää uusia, upeita paikkoja.

Ikimuistoisimpia retkikokemuksiani ovat varmasti seikkailut trooppisten maiden viidakoissa. Mieleeni on jäänyt erityisesti kansallispuisto Borneolla, jossa vaeltelin viidakossa yksin. Yht´äkkiä minua ympäröi kymmenien nenäapinoiden lauma. Otin muutaman askeleen taaksepäin ja istuin rauhassa alas. Eläimet rauhoittuivat ja antoivat minun katsella heidän puuhiaan. Aikamoista.

Kotimaasta mieleeni ovat jääneet riippumatossa vietetyt yöt. Viime kesän trooppiset helteet mahdollistivat yöpymisen taivasalla. Riippumatosta heräillessä, aamuauringon noustessa, maailma on vielä hiljainen. Joutsenet uiskentelevat meressä ja linnut lentelevät. Aamun usva alkaa haihtua ja taivas on pastellinen. Tällaisina hetkinä maailma on ihmeellinen ja aamukahvi merenrantakalliolla maistuu aina herkulliselta.

Retkipaikassa haluan jakaa luontoseikkailuitani ja huomioitani. Haluan innostaa ihmisiä liikkumaan luonnossa ja samalla inspiroitua itsekin asiasta entistäkin enemmän. Retkipaikassa voin olla samanhenkisten luontoseikkailijijoiden ympäröimänä. Voin sekä jakaa vinkkejä että ehkä saada itsekin uusia sellaisia.

Retkeilyä voi harrastaa monella tavalla, luksusretkestä alkeelliseen retkeilyyn. Kaikki voivat retkeillä omalla tavallaan. Maailma olisi huomattavasti harmonisempi paikka, jos me kaikki muistaisimme edes välillä mennä päästelemään höyryjä pihalle keskellä kaunista luontoa. Puhdas luonto ei ole itsestäänselvä asia ja meillä suomalaisilla on siihen etuoikeus, joten muistetaan kaikki nauttia siitä – edes silloin tällöin.

0 replies

Leave a Reply

Want to join the discussion?
Feel free to contribute!

Kommentoi

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.