Tärppi Teijon kansallispuistosta: Kirjakkalan pieni ruukki ja Onnelannummen reitti

Teijon alueella Salossa on useita ruukkikyliä: kirkonkylä eli Teijo, matkailijoiden suursuosikki Mathildedal sekä hieman tuntemattomampi, mutta varsin suloinen Kirjakkala, joka sijaitsee Hamarijärven rannalla. Bussillakin Salosta helposti saavutettava Kirjakkala toimii myös kansallispuistossa kiertävän Onnelannummen reitin lähtö- ja päätepisteenä. Ruukin ihana pieni (epävirallinen) uimapaikka ja kauniit rakennukset kannattaa käydä katsomassa!

Kohde kartalla
Reitin pituus 4,9 km
Tulipaikka: kyllä
Esteetön: ei
Saapuminen julkisilla: Bussit Salosta, pysäkki: Kirjakkala (750 m päässä)
Saapuminen autolla: Hamarinjärventie 88, Salo

Kirjakkalaan ajaa Salosta parikymmentä minuuttia, eikä matka Salon linja-autoasemalta paikallisbussi Paikun nro 30 kyydissäkään kovin kauaa kestä. Matildasta matkaa Kirjakkalaan on kymmenisen kilometriä Salon suuntaan, ja Teijon kirkonkylä jää matkan varrelle. Mahtavan antoisa pieni roadtrip ruukkien ystäville!

Kirjakkalan bussipysäkiltä on alle kilometri matkaa vehreän ruukin ytimeen hiekkatietä pitkin.

Kirjakkalan ruukin historia juontaa 1600-luvulle, jolloin ”Turun läänin maaherra Lorenz Creutz nuorempi sai kankivasaran yhden ahjon perustamiseen Kirjakkalan Forssin tilan maille”, kerrotaan Teijo.fi-sivustolla. Kirjakkalan kankirautaa, joka oli tärkeä aines muun muassa Teijolla valmistettaviin metallituotteisiin, taottiin vuoteen 1908 saakka. Tuotantoon kuului mm. ankkureita, rautakankia ja nauloja.

Kirjakkalaan saapuessaan matkailija voi tuntea astuneensa rauhaisaan omaan pikku maailmaansa. Korkeat lehtipuut humisevat Hamarijärveltä kantautuvassa tuulessa, ja kauniit vanhat rakennukset seisovat komeina paikoillaan kaiken vehreyden keskellä, muodostaen postikorttimaisia näkymiä yhdessä luonnon kanssa. Rakennukset eivät ole alkuperäisiä ruukin rakennuksia, vaan ne ovat peräisin 1800-luvulta.

Koko komeuden läpi virtaa mutkitellen puro, jonka vesi saa alkunsa Hamarijärven rannalta kivisen padon aukosta kohisten. Mikäli olen oikein ymmärtänyt, tämä kyseinen pato on juuri se sama, jolla aikoinaan valjastettiin vesivoima käyttöön ruukin perustamisvaiheessa.

Kirjakkalassa on tarjolla myös majoitusta.

Harva arvaa, että Kirjakkalan ruukkikylään tulee Salon keskustan alueelta ihkaoikea patikointi- ja pyöräilyreitti. Lehmijärven kautta Kirjakkalaan saapuva reitti on reilut 20 kilometriä pitkä suuntaansa. Pysy kuulolla, sillä kerromme Retkipaikassa tästä reitistä lisää tuonnempana! Reitin kartta löytyy muun muassa ruukissa kansallispuistokävijöille erikseen osoitetulta pysäköintialueelta.

Padon takaa löytyy ihana kultainen hiekkaranta. Sitä kehystävät lehtipuiden kauniit vehreät oksat sekä lumpeiden lehdet. Pienien kalojen voi nähdä säntäilevän sinne tänne, kun astelet veteen. Pukukoppia tai muuta varsinaista uimarin palvelua tällä simppelillä hiekkarannalla ei ole.

Onnelannummen reitti

Hiekkarannan kupeesta alkaa Onnelannummen reitti, joka on yksi Teijon kansallispuiston virallisista reiteistä. Reitin kohokohtiin lukeutuu korkea näköalakallio, jonka otsa näkyy jo uimapaikalta käsin kohoavan harmaana kivilakena metsien keskeltä.

Alkumatka kuljetaan kapeaa hiekkatietä pitkin – matkan varrelle jää vielä toinenkin uimiseen hyvin sopiva hiekkaranta – ja iso osa reitistä on kaunista mäntykangasta myös hieman kauempana Hamarijärven rannoista.

Metsän keskellä on mm. suuri varattava leirialue, jossa kuka tahansa retkeilijä saa kuitenkin ottaa vettä ja käyttää puuceetä. Yleinen nuotiopaikka löytyy järven rannalta. Se on yksinkertainen nuotiokehä ilman hormia ja kattoa, joten tulistelu maastopalovaroituksen ollessa voimassa on siellä kiellettyä.

Oranssein vinoneliöin merkitty Onnelannummen reitti kulkee hyvän matkaa myös polkuna järven rantaa pitkin. Maisemat Hamarijärvelle ja vastarannan metsiin sekä Nenustansuolle ovat pääosin hyvin luonnonkauniit. Ainoastaan sähkölinja ja sen ympäristössä vastarannalla näkyvät mökit paljastavat, että varsinaiseen erämaahan ei tämä retki sijoitu. Sähkölinjoista on mainittava sen verran, että loppukesällä niiden alla kukkii ja tuoksuu ihana ihana kanervikko!

Oman retkemme aikaan meillä oli mukana pieni koira. Hän nautti flexissä ollessaan uimisesta monessakin eri kohdassa ja pääsi noutamaan keppejä, joita heitimme hänelle veteen reitin varrelta. Bongasimme polkua ylittämästä myös pikkiriikkisen, todella suloisen käärmeen!