Tähtitaivaskuvausta harjoittelemassa: Linnunradan ikuistaminen valokuvaan

Linnunrata on yksi koko universumin kauneimmista, koskettavimmista ja mykistävimmistä näyistä – ainakin niistä, mitä voimme täältä maapallolta käsin nähdä. Linnunradan katseleminen siihen hartaasti keskittyen ja uppoutuen on kokemus, joka liikuttaa ja voimaannuttaa. Kuinka pieneksi siinä itsensä tunteekaan, ja kuinka hyvältä se tuntuu! Mutta kuinka Linnunradan voisi ikuistaa valokuvaan?

Linnunrata on kotigalaksimme. Siis kotimme. Se on mahdollista erottaa taivaalta erityisen hyvin paikoissa, joissa valosaastetta on mahdollisimman vähän. Syrjäseudut ovat siis aivan omaa luokkaansa Linnunradan katseluun. Kirkkaalle yötaivaalle kannattaa katsoa aina, eikä vain revontulien toivossa. Minusta Linnunradassa on jotain paljon kiehtovampaa kuin revontulissa – kas kun revontuliin ei voi luottaa, ne tulevat ja menevät aivan miten sattuu.

Luin hiljattain, kuinka toisessa galaksissa oli ilmeisesti tähti räjähtänyt supernovana ja siitä oli tullut niin paljon gammasäteilyä, että jos tuo tähti olisi ollut omassa galaksissamme, olisi se ollut loppumme. Kylmät väreet juoksivat pitkin selkääni, kun luin uutista. Kuvittelin millainen loppu se olisi ja huokaisin helpotuksesta lukiessani, että arvioiden mukaan moisia räjähdyksiä tapahtuu omassa galaksissamme noin kerran viidessä miljardissa vuodessa.

Samana iltana menin ulos katsomaan Linnunrataa. Opettelin ottamaan siitä myös valokuvia. Olen kuvannut Linnunrataa ennenkin, mutta kaiken kaikkiaan Linnunrata-kuvia on kertynyt minulle vain kourallinen, ja olen edelleen aloittelija tässä lajissa. Kamerani on maltillisen hintainen ja pienehkö Fujifilm X-T100 (15–45mm f/3.5–5.6), joka ei varsinaisesti kai ole tähtikuvaukseen tarkoitettu aparaatti, mutta manuaaliasetuksilla ja jalustan avulla sain jonkinlaisia kuvia otetuksi.

Halusin jakaa nämä aloittelijan kokemukseni siltä varalta, että lukijoista löytyy muitakin, joilla ei ole suuria ja kalliita, peilillisiä järkkäreitä, mutta jotka kuitenkin haluaisivat kokeilla kuvata tähtiä. Näillä vinkeilläni pääset ainakin alkuun – ja omaa kokemusta kartoittamalla opit aina paremmaksi.

Ulkona oli kylmä, joten viritin kuvaussysteemit mahdollisimman valmiiksi jo sisällä lämpimässä. Jos et ole tullut tutuiksi kamerasi manuaaliasetusten kanssa, kannattaa sekin tehdä etukäteen sen sijaan, että lähdet ulos kylmään ja pimeään etsiskelemään, että mistäs ne säädöt nyt säädettiinkään.

Manuaaliasetukset pähkinänkuoressa:

  • Aukko: Mitä pienempi F-luku on, sitä isompi aukko on. Aukon koko vaikuttaa suoraan siihen, kuinka paljon valoa kuviin pääsee. Tähtikuvauksessa aukko kannattaa siis laittaa isoksi (eli F-luku pieneksi), jotta valoa tulisi mahdollisimman paljon.
  • Valotusaika: Valotusaika (S) tarkoittaa suomeksi sitä, kuinka kauan kamera tallentaa näkemäänsä yhtä kuvaa varten. Mitä kauemmin yhtä kuvaa tallennetaan, sitä enemmän valoa ehtii kuvaan kertyä. Toisaalta taas kun valotusaika on pitkä, pienikin liike näkyy kuvassa suttuisuutena. Tähtiä kuvataan pitkällä valotusajalla ja siksi jalusta on ehdoton, jottei kuva tärähdä.
  • Herkkyys eli ISO: ISO-arvolla säädetään kuvan valoisuutta. Mitä isompi ISO-arvo on, sitä valoisampi kuvasta tulee. Iso ISO-arvo voi herkästi kuitenkin tehdä kuvaan kohinaa eli rakeisuutta, siksi on parempi jos valoisuutta pystyy ensisijaisesti säätämään aukolla ja valotusajalla.
  • Tarkennus: Pimeää taivasta kuvattaessa kannattaa käyttää manuaalitarkennusta ja asettaa tarkennus äärettömään (∞).

Laitoin kameran jalustalle ja säädin manuaaliasetukset suurin piirtein sinne päin: aukko 3,5, ISO 1600 ja valotusaika 20 sekuntia. Näitä voisin sitten säätää tarpeen mukaan kun näen, millaista kuvaa alkaa tulla. Lisäksi laitoin tarkennuksen manuaaliseksi ja säädin sen äärettömään. Otin mukaan myös otsalampun ja lämpimästi vaatetta – jalustan ja kameran ohella nämä ovat yötaivaan kuvaamiseen tärkeimmät varusteet.

Pihalla varoin herättämästä liiketunnistimella toimivaa pihavaloa ja suuntasin jalustalla olevan kameran kohti taivasta. Ensimmäisistä kuvista tuli aivan liian pimeitä ja jouduin nostamaan ISO-arvoa. Aukko oli jo suurin mahdollinen mitä kameralla sai, ja valotusaikaa en voinut pidentää, koska silloin maapallo ehtisi liikahtaa sen verran, että tähdistä tulisi pisteiden sijaan viivoja. Revontulia ei ollut ollenkaan, eikä kuuta, joten kaikki valo oli nyt tähtien varassa.

Yllä olevasta kuvaparista näkee tuloksen seuraavilla asetuksilla: 20 sekunnin valotusaika, ISO 5000 ja aukko 3,5. Jos taivaalla olisi ollut vähänkin loimuja valaisemassa, olisi ISO-arvoa voinut pienentää ja siten vähentää kuvan kohinaa, mutta sillä mennään mitä on. Ensimmäinen kuva on täysin käsittelemätön, toisessa samaa kuvaa on käsitelty Lightroom-kuvankäsittelyohjelmalla. On sitten aivan makuasia, haluaako kuviaan käsitellä vai ei – itse olin hämmästyttävän tyytyväinen jo tuohon käsittelemättömäänkin kuvaan, mutta halusin kuitenkin vielä hiukan leikitellä koneella.

Otin etualan puut kuvaan mukaan saadakseni siihen syvyyttä, mikä oli mielestäni onnistunut valinta.

Voit hienosäätää asetuksia kun näet, millaista kuvaa alkaa tulla.

Tähtiä kuvatessa (ja monien mielestä aina muulloinkin) kannattaa ottaa kuvat RAW-muodossa, jos kamerassa sellainen ominaisuus on ja jos aiot käsitellä kuvia myöhemmin tietokoneella. Raw-kuvia saa paljon paremmin muokattua kuin jpeg-kuvia, ja huonostakin RAW-kuvasta voi koneella vielä saada muokattua hyvän – huonon jpeg-kuvan pelastaminen on vaikeampaa. Itse kuvaan yleensä jpeg-kuvia koska en jaksa alati täyttyviä muistikortteja, mutta tällä kertaa kuvasin rawina, koska olin päättänyt, että haluan muokata kuvia koneella vielä jälkikäteen.

Montaa kuvaa en ehtinyt ottaa, ennen kuin kamerani alkoi kohteliaasti ilmoitella, että sillä on kylmä. Niinpä päätin lopettaa siltä erää – palaisin harjoitusten ääreen toiste. Sisällä huomasin pakkasen kiristyneenkin jo -20 asteeseen.

Kun kameralla on kuvattu kylmässä, se on tärkeää kääriä vaikkapa muovipussiin ennen, kuin tuot sen sisälle lämpimään. Anna kameran palautua huoneenlämpöön pussissa, niin siihen ei kondensoidu kosteutta lämpimästä huoneilmasta.

Muistilista tähtitaivaan kuvaajalle:

  • Tarvitset kameran lisäksi jalustan, mahdollisimman valosaasteettoman kuvauspaikan, otsalampun sekä lämmintä vaatetta.
  • Opettele etukäteen, miten kamerasi manuaaliasetuksia (aukko, ISO, valotusaika ja tarkennus) säädetään.
  • Sammuta otsalamppu ja muut sammutettavissa olevat valot, ennen kuin alat kuvata.
  • Säädä asetuksia tarpeen mukaan nähtyäsi, millaista kuvamateriaalia alkaa tulla. Kokeilemalla parhaat asetukset löytyvät ja taidot kehittyvät.
  • Kääräise kamera muovipussiin ennen sen tuomista sisälle kylmästä ulkoilmasta.
  • Muista nauttia myös tähtitaivaan katselusta, ei pelkästä kuvaamisesta!

Lue myös nämä erittäin hyödylliset kirjoitukset:

How to take good photos of Northern Lights? Finland, naturally

Järjestelmäkameran Manuaalisäädöt, Mikko Saari

Parhaat vinkit öisen tähtitaivaan kuvaamiseen, Canon

0 replies

Leave a Reply

Want to join the discussion?
Feel free to contribute!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.