Siitoonmäen lippaluola, Nummi-Pusula

Vielä jonain päivänä otan asiakseni kaivaa käsiini Karl Adolf Mobergin 1800-luvun lopulla laatimat kertomukset erinäisiin karttalehtiin, joiden pitäisi löytyä Suomen geolisen seuran arkistosta. Tuohon samaan aineistoon pohjasi myös välikäden kautta saatu vihje Oinolan luolasta Sammatin ja Nummi-Pusulan rajamaastosta Yhdeksänkirkonmäeltä. Kohteen piti olla 4 metriä pitkä rantavoimien granaattipitoiseen gneissikallioon muotoilema.

Lähellä varmasti kävin, mutta suuaukko ei tällä kertaa osunut silmiin ja pilvipoudan muututtua reippaaksi sateeksi oli minun vetäydyttävä jyrkässä rinteessä olleelta sammaleiselta kivikolta turvallisemmille konnuille. Samalla oli hyvin aikaa pohtia, että oliko syrjäsilmässä näkynyt heti kohta 110-tieltä poikettuani se, mitä arvelin nähneeni.

Kohta olinkin muistikuvan mukaisessa paikassa ja hidastettuani huomasin tiessä levikkeen. Metsässä siinsi jotain suurta ja jylhää ja levikkeeltä lähti sinne hyvin tallattu polku. Kartta toki näytti paikalla olevan jyrkänteen, mutta niillä main se oli enemmän kuin tavallinen karttamerkki liki joka mäessä, eivätkä muutkaan lähteet olleet vihjanneet paikalla olevan mitään mielenkiintoista.

Vaan vieläpä mitä. Kohta kuusikon suojaan astuttuani edessä avautui näyttävä negatiivisesti kalteva seinämä, eikä ollenkaan sieltä pienimmästä päästä. Korkeutta tällä luonnon mestariveistoksella oli siinä 15 metriä, ja pituutta vähintään 50 metriä. Enimmäkseen kalteva laki kurkotti ulos siinä 4-5 metrin verran, mutta parhaassa kohtaa se tuli ulos jopa 6-7 metriä. Korkeimman jyrkänteen molemmissa päissä oli lisäksi pieniä luolamaisia muodostelmia.

Koska mäen lounaispuolella sen välitömässä läheisyydessä oli talo, en lähtenyt kiertämään kohdetta, vaan olin tyytyväinen jo näkemääni. Nyt tarkemmin yksityiskohtia tiiraillessani löysin selityksen sekä levikkeelle että tallautuneelle polulle. Kalliossa roikkui siellä täällä kiinnityshakasia, eikä sammalta juuri näkynyt. Taas kerran kiipeilijät olivat löytäneet upeat puitteet harrastukselleen. Ainoan kauneusvirheen teki jyrkänteen juuren pohjoispäässä olleella kalliohyllyllä lojunut pallogrillin raato. Vaan sepä saattaa olla muidenkin kolttosia, kuten kivenkoloon jemmattu lanka ja purkkikin.

Mainittakoon vielä se, että paikannimi juontaa juurensa saamen kielestä. Vaan tämän enempää en faktaa tästä linnamaisesti joka puolelta jyrkänteen ympäröimästä kohteesta onnistunut kaivamaan ja näillä tiedoilla liitän sen Suomen luolien listalle lippaluolana. Tämän alla kymmenet ihmiset leiriytyisivät kastumatta, joten kriteeri täyttyy. Kaikkiaan Siitoonmäkin oli erittäin positiivinen yllätys ja myös harvinaisen lapsiystävällinen kohde. Lähelle pääsee autolla, kävely on helppo ja putoamisvaara ei ole valtavan suuri.

Kartta. ETRS-TM35FIN -tasokoordinaatit: N 6698201 E 327912

0 replies

Leave a Reply

Want to join the discussion?
Feel free to contribute!

Kommentoi

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.