Samaa reittiä taimenien kanssa – Longinojan Luontopolku Kehä 1:n laitamilla
Longinojan hienoa taimenpuroa on kunnostettu jo yli kymmenen vuoden ajan ja sen kunnostus on valittu Paras luontoteko -kilpailun voittajaksi. Puron varrelle on luotu myös mukava luontopolku, jossa voi tutustua sekä taimeneen että kaupunkipuron luontoon ja sen suojeluun. Reitti on auki niin kesällä kuin talvellakin ja se on suurelta osalta esteetön.
Longinojan luontopolku Helsingissä
Päivämäärä: 12.4.2019 ja 17.10.2025.
Luontopolkumiehen reittinumero: 50.
Reitin pituus: 5 km (edestakaisin).
Kohokohdat: Longinoja ja sen hauskat opaskyltit.
Opasteet ja kyltit: OK. Reittimerkintä kohtalainen.
Parkkipaikka: Haaga-Helian parkkipaikka, Hietakummuntie 1, hyvin tilaa. Karttalinkki tässä.
Jalkineet/varusteet: Koko reitti kulkee ulkoilureittejä pitkin, ei tarvita erikoisvarusteita.
Vaativuustaso: Helppo reitti.
Tulipaikka: Ei tulipaikkaa.
Longinojaa on kunnostettu useiden vapaaehtoisten toimesta jo monen vuoden ajan. Meritaimenille on tehty kutupaikkoja ja ojaa on muutenkin muokattu ja parannettu nimenomaan luontonäkökulmista ja kaloja ajatellen. Vuonna 2019 Longinojan kunnostustyö palkittiin Parhaana luontotekona.
Asun lähellä Longinojaa ja olen kävellyt sen laitaa useita kertoja. Luontopolunkin olen vuosien varrella kävellyt pari kertaa. Lokakuussa 2025 päätin kulkea reitin loogisessa järjestyksessä ylävirrasta alavirtaan ja kuvata uudestaan sen varrelle tehdyt hauskat opastetaulut.
Reitin aloituspiste on Latokartanontien lähellä, vajaan kilometrin päässä Malmin juna-asemalta. Longinojalle pääsee todella kätevästi julkisilla liikennevälineillä. Jos päädyt autoilemaan, niin parkkipaikkoja on tarjolla muun muassa Ratavallintien varrella Savelassa, parinsadan metrin päässä polusta.
Ja niinpä ensimmäinen kyltti toivottaa minut tervetulleeksi taimenpurolle. Myös Longinojan kartta ja polun reittikartta ovat nähtävissä.
Matka alkaa Latokartanontien alituksella. Onhan tämä aika erilainen luontopolku, kun HSL:n bussi kulkee reitin yli heti ensi metreillä! Ensimmäisellä käynnilläni otin tässä kuvaa joesta ja sain heti ohikulkevalta rouvalta kysymyksen: ”Saitko sinä niitä kaloja niihin kuviin?” Vastailin, että eipä ne taida tähän aikaan vuodesta oikein näkyä. Tällä lokakuisella käynnillä niitä olisi voinut näkyä, mutta en saanut havaintoa.
Latokartanontien alituksen jälkeen saavutaan Strömsin tilan laitaan. Tila tunnetaan jo 1500-luvulta, ja sen arjesta kerrotaan polun varrella olevassa taulussa. Samalla ylitetään Longinoja siltaa pitkin. Sillan vieressä on taulu, jossa kerrotaan kutusoraikoista ja poikaskivikoista, joita on kunnostettu juuri tälle kohdalle, sillan molemmin puolin.
Sinisorsa sukelteli (tai puolisukelteli pää veden alla) tässä kohtaa ruoan toivossa. Toivottavasti sorsan ruoanhankinta ei aiheuta kovin paljon haittaa taimenen kudulle!
Tässä kohtaa voi halutessaan jättää varsinaisen ulkoilutien yhden joen mutkan ajaksi. Joen laitaan on muodostunut polkuja, joita voi seurailla – vaikka muuten reitti kulkee koko ajan leveää hiekkapolkua ja hetken matkaa jopa asfalttia pitkin.
Reitti oli minulle varsin tuttu, mutta mietin etukäteen sen reittimerkintöjä. Mahtaisiko niitä olla helppo seurata? Kyllä oli – nämä siniset kyltit valkoisine käpyineen johdattivat minua koko kahden ja puolen kilometrin matkan. (Uusi kuva on itse asiassa otettu Kehä 1:n eteläpuolelta, mutta samanlaisia tolppia on alkumatkallakin.)
Lähestytään Kehä 1:n ylitystä. Longinoja virtaa tässäkin kohtaa yhä vuolaana. Opastauluissa kerrotaan mm. siitä, että aikoinaan suoraksi kaivettuun Longinojaan on lisätty mutkia, jotta virtaus tasoittuisi ja rantapenkereet säilyisivät paremmin kunnossa. Ymmärrettävästi se on taimenen kudun kannalta parempi ratkaisu.
Kehä 1:n ylityksen kohdalla puro käväisee sadan metrin matkan ajan putkessa. Mietin itsekseni, että Kehä 1:n päällä kävely on jostain syystä minulle aina jotenkin sykähdyttävä kokemus. Erikoisinta on se, kun talvella voi hiihtää Kehä 1:n yli kesken pahimman perjantairuuhkan – sekin tuli taas viime talvena koettua.
Välihuomautus: Kehä 1:n ylityksen kohdalla ollaan vain 100 metrin päässä Suomen vanhimmista hiidenkirnuista. Jos et ole niitä käynyt katsomassa, tee pieni piipahdus Rapakiventielle (kartta).
Aarninpata ja Rauninmalja löydettiin 1990-luvulla, Rapakiventietä alittavaa kevyen liikenteen väylän tunnelia tehtäessä. Niillä uskotaan olevan ikää 50 000 – 100 000 vuotta.
Palataanpa reitille Kehä 1:n laitaan. Reitillä ei ole pöytää ja penkkejä, eipä juuri muitakaan istuskelupaikkoja. Tämän kyltin kohdalla taustalla siintää ST1-huoltoasema, joka on auki aamuvarhaisesta puoleen yöhön, joten kahvinjanon voi sammuttaa tai muutkin taukotarpeet hoitaa myös siellä. Ja onpa vieressä Hesburgerkin.
Viimeisen kilometrin ajan Longinoja on enemmän nimensä mukainen, leveähkö ja rauhallisesti virtaava oja. Kuvassa ollaan Savelan asuinalueen tuntumassa, jossa reitti ylittää ojan pari kertaa.
Ja reitti päättyy Vantaanjoen rantaan viimeiselle kyltille. Tai ensimmäiselle, jos päätät kävellä reitin toisin päin. Aikaa kävelyyni meni reilu tunti ja matkaa kertyi noin 2,5 kilometriä.
Vantaanjoen ylittävälle sillalle on vain noin sata metriä matkaa. Lähellä on muun muassa raidejokerin pysäkki, jos olet liikkeellä julkisilla välineillä.
Onpa mukavaa, kun oman kodin lähellä on luontopolku – olkoonkin, että tämä on hyvin city-henkinen. Longinojan kunnostuksesta helsinkiläiset voivat olla ylpeitä. Hatunnosto aktiiviselle talkooporukalle. Lisätietoa Longinojasta saat tästä.
Ja loppuun vielä taimenen polskintaa lokakuun lopulta!
Sijainti: N=6680435.500, E=390063.500 (ETRS-TM35FIN)
GEO: lat=60.24565662172179, lon=25.014100139455206
Voit seurata retkitunnelmiani myös Instagramissa: @luontopolkumies ja Facebookissa
Luontopolkumiehen muita reittejä lähistöllä:
Maunulan luontopolku
Korpipolku
Kalkkikallion luontopolku Vantaalla
Haltiavuoren luontopolku
Onko reittiin tullut muutoksia? Jotain korjattavaa, lisättävää, kommentteja? Lähetä postia Luontopolkumiehelle
Lue lisää:
Longinojan puron kunnostus vapaaehtoisvoimin paras luontoteko (hel.fi)
Longinojan tarina ja esittely Retkipaikassa (Haaga-Helian Longinoja-projekti)

On mukavaa, kun kodin läheltä löytyy luontopolkuja. Kieltämättä myös hienoa, kun tuollainen saadaan talkootyöllä kunnostettua. Saakoo tuolla kalastaa?
Moi Mikko ja kiitos viestistä. Arvasin ettei Longinojalla saa kalastaa ja kävin vielä tarkistamassa Longinojan sivulta – kalastuskielto on voimassa Vantaanjoelta aina puron pienimpään latvanhaaraan asti.