Retkiltä kuultua, osa 15

Reissusta johtuen oli Retkipaikan päivittäminen sen verran haastavaa, että viime viikona osalta tämä joka viikoittainen kooste lipsahti pitkäksi. Vastapainoa tälle harmistukselle muodostivat onnistuneen rosvopaistin kokkaaminen keittiössä, jonka maisemille ei moni keittiö pysytkään vastaamaan, erikoisen lintuvieraan touhujen seuraaminen lähietäisyydeltä sekä pitkään mieltä vaivanneen luolan löytäminen ja sinne matkatessa kohdattu ukkometso. Kaunis lintu.

Ihmisen ja luonnonvälinen suhde on läsnä melkeinpä kaikessa, mitä Retkipaikasta voitte nähdä ja lukea. Siksipä Viestintä ja retkeily Haarnakan Tuulan kirjoitus luontosuhteesta kannattaa lukaista ajatuksen kanssa. ”Luonnossa ihminen on laji muiden joukossa. Sen yksilöistä tulee kuoltuaan luonnon kiertokulkuun sulautuvaa eloperäistä jätettä siinä missä osmankäämistä, sammakosta, norsusta tai oravastakin”. Viisaita sanoja.

Itselleni suo on yksi tärkeimmistä ympäristöistä, vaikka aika niukalti niillä aikaa vietän. Senkin syyspainotteisesti, karpaloiden ja hillojen perässä. Vaan se on niin kaunis. Samalla hieman pelottavakin, kunnioitusta herättävä. Sellainen, mitä kaiken luonnon tulisi olla. Sellainen, joka näyttää ihmiselle, minkä laajuiset valtuudet hänellä tässä maailmankaikkeudessa ovat. Tämä kauneus on vahvasti läsnä Kaarnikan kuvissa.

Menneellä viikolla palkittiin vuoden luontokuvat. Voittaja on komea, vahva kuva, mutta itse löysin finalisteista vielä sykähdyttävämpiäkin otoksia. Vaan makuasiat, niistä sitä saa kiisteltyä ikuisuuden. Sille hyväksi pohjaksi käy vaikkapa luontokuvaaja Janne Heimosen läpikäynti tämänvuotisen kisan annista.

Ja sitten kaksi vastakohtaa, jotka eivät lopulta ole niin kaukana toisistaan. Ensiksi Grammarin Timo on löytänyt Helsingistä urbaanin retkipaikan, joskin hengeltään mahdollisimman epänykykaupunkimaisen. Kyseessä on nimittäin rautakautinen kylä Seurasaaressa. Tämän vastinpari omalta vuosituhanneltamme on vuosia asuttu kivilinna keskellä Helsinkiä. Vieläpä sellainen, jota ei virallisesti ole edes olemassa. Hämmästyttävän kiehtova paikka ja taas hieno kirjoitus Esoteerisen maantieteen Markolta.

Jalkaisin on kävellyt läpi Järvenpään kulttuuripolun. Melkoinen määrä historiaa sen varrelle totisesti jääkin. Ihmisen kädenjälkiä näkyy vähemmän puolestaan Sallaajärven luontopolulla.

Vaikka talvi kovasti yrittää vyöryä päälle, niin ainakin menneenä viikonloppuna sain runsaat saaliit suppilovahverosta ja kantarellista. Viikon varrella mukaan tarttui myös jokunen priima herkkutatti. Eivät madot riitää näin myöhään. Sieniteemaa löytyy ainakin Villikatajasta, joka suosittelee poikkeuksellisen hyvää sienikirjaa sekä Sienikodosta, jossa on jututettu sieniasiantuntijaa.