Retkellä Järvenpään Lemmenlaaksossa vuoden lyhyimpänä päivänä

Olin haaveillut pääseväni harrastamaan umpihankihiihtoa jollekin eteläisen Suomen luontokohteelle ennen vuodenvaihdetta, mutta haaveeksi se jäi lauhan ja lumettoman alkutalven takia. Luontokaipuutani paikkasin päiväretkillä lähiluontokohteisiin. Eräs mielenkiintoinen ja minulle uusi sellainen oli Järvenpään Lemmenlaakso, jossa kävin vuoden lyhyimpänä päivänä talvipäivänseisauksen aikaan.

  • Kohde kartalla
  • Useita reittivaihtoehtoja, ks. kartta
  • Tulipaikka: kyllä
  • Esteetön: osittain
  • Saapuminen autolla: P-alueita Skogsterintien varrella
  • Saapuminen julkisilla: HSL:n bussit 986 ja 987 Järvenpään juna-asemalta, Sipoontietä pitkin.

Keravanjoen varrella sijaitseva Lemmenlaakson lehto on perustettu luonnonsuojelualueeksi vuonna 1991. Lähes 100 hehtaarin laajuinen luonnonsuojelualue on Järvenpään kaupungin omistuksessa ja hoidossa. Nimensä mukaisesti luonnonsuojelualueella esiintyy reheviä lehtoja, vaateliaita lehtokasvilajeja sekä monipuolinen linnusto ja muu eläimistö. 

Alueelle on viitoitus vanhalta Lahdentieltä, Helsingistä kertyy matkaa noin 40 kilometriä. Lemmenlaaksoon pääsee lähiseudulta kätevästi myös polkupyörällä tai julkisilla kulkuneuvoilla, esimerkiksi Järvenpään juna-asemalta HSL:n busseilla 986 ja 987 Sipoontietä pitkin.

Saavuin Lemmenlaaksoon autolla, käännyin Sipoontieltä Skogsterintielle ja välittömästi taas vasemmalle kapealle hiekkatielle jättäen autoni eteläiselle pysäköintialueelle hiekkatien varteen. Autolla tuleva voi jättää menopelinsä myös Skogsterintien varren kahdelle muulle pysäköintialueelle, joista pohjoisin on kaikkein suurin. 

Retkeilyreitin eteläinen lähtöpiste.

Keravanjoen vartta etelä-pohjoissuunnassa läpi Lemmenlaakson luonnonsuojelualueen kulkeva, selkeästi merkitty, parin kilometrin retkeilyreitti on monipuolinen ja helppokulkuinen. Alussa polun varrella on avomaisemaa, reitin itäpuolella suojelualueeseen kuulumatonta peltoa ja länsipuolella hienoa, laidunnettua perinnemaisemaa, joka ulottuu joenrantaan asti. Perinnemaiseman hoidosta vastaavat täällä kesäisin lampaat.

Laidunnettua perinnemaisemaa Keravanjoen varrella.

Hetken kuluttua hyväkuntoinen, sorastettu ja punaisella merkitty ulkoilureitti sukeltaa rehevään kuusikkoon. Keravanjokeen virtaavien sivu-uomien notkojen yli reitille on rakennettu puiset raput ja polkusillat. Notkoissa on paikoin todella runsaasti sammaloituneita, eri lahoamispisteessä olevia maapuita. Ne tarjoavat elinympäristön monipuoliselle, uhanalaiselle lahottajalajistolle vuosikymmeniksi eteenpäin.

Notkoissa oli runsaasti lahopuuta.

Retkeilyreitti kulkee metsässä ensin jokeen laskevan rinteen päällä, kunnes laskeudutaan jyrkkiä portaita pitkin alas joen rantaan. Täälläkin reitti on sorastettu ja kosteimpiin kohtiin on rakennettu pitkospuut. Yritin kovasti tiirailla, josko joessa näkisi saukon tai jopa kuningaskalastajan. Sellaista tuuria ei nyt ollut, vaikka näitä upeita lajeja joessa kyllä elelee. Joen vesi oli todella sameaa, eikä näkyvyyttä pinnan alla ollut nimeksikään. 

Jyrkät portaat alas joen rantaan.
Reitti oli sorastettu ja hyvin merkitty.
Pelkohaudan komeaa jokimaisemaa.

Keravanjoen uoma on Lemmenlaakson kohdalla varsin luonnonmukainen, voimakkaasti meanderoiva eli mutkitteleva. Jyrkässä, Pelkohaudaksi nimetyssä mutkassa kiivetään taas portaita pitkin ylös joen penkalle. Pian sen jälkeen tulin nuotiopaikalle, jossa muutaman hengen porukka oli tehnyt tulet ja grillasi makkaraa. Keravalta saapunut seurue sanoi käyvänsä alueella melko usein ja kehui alueen hyviä retkeilymahdollisuuksia.

Nuotiopaikka ja laavu joen varrella.

Lemmenlaakson opastustaulujen mukaan alueen nuotiopaikoille ei tuoda polttopuuta. Tämä osoittautui kuitenkin ilahduttavasti vääräksi tiedoksi niin tällä nuotiopaikalla kuin hieman etelämpänä olevalla toisella nuotiopaikalla. Ilmeisesti alueen polkuja, portaita, muita polkurakenteita ja nuotiopaikkoja on kunnostettu ihan viime vuosienkin aikana, niin hyvässä kunnossa ne olivat. Myös polkujen viitoitusta on parannettu.

Nuotiopaikalta matkani jatkui leveämpää ulkoilutietä muutaman sadan metrin matkan Lemmenlaakson pohjoiselle, isolle pysäköintialueelle. Hieman ennen sitä, luonnonsuojelualueen rajalla oli iso opastustaulu Lemmenlaakson luonnonsuojelualueen säännöistä sekä sen monipuolisesta, arvokkaasta eläimistöstä ja kasvillisuudesta. Siihen tutustuttuani olin entistäkin iloisempi, että alueen luonto nyt nauttii lain suojaa! 

Esteetön reitti toiselle nuotiopaikalle.
Lemmenlaakson pääopastustaulu.
Lemmenlaakson reittikartta.

Jatkoin matkaani pysäköintialueelle, joka oli lähes täynnä autoja, sillä sen vieressä olevalla frisbeegolfradalla oli kisat käynnissä. Frisbeegolfrata sijoittuu Skogsterintien ja luonnonsuojelualueen väliselle alueelle. Hienoa, että tämäkin harrastus saa ihmisiä liikkeelle ulkoilmaan.

Palasin takaisin päin Lemmenlaakson luonnonsuojelualueelle ja jatkoin esteettömäksi merkittyä reittiä pitkin noin 400 metriä toiselle nuotiopaikalle. Siellä ei ollut ketään, joten tein pienet tulet ja nautin kahvit termoksestani. Sinä aikana paikan ohitti pari pyöräilijää, pari patikoijaa ja useita koiran ulkoiluttajia. Kun tein lähtöä, paikalle saapuivat vielä äiti noin 4–5-vuotiaan lapsensa kanssa kiittäen valmiista nuotiotulesta. Vuodenaikaan nähden kävijöitä oli siis yllättävänkin paljon.

Kahvitauko nuotiopaikalla.

Palasin autolleni kulkien samaa punaista retkeilyreittiä pitkin kuin alueelle tullessanikin. Käyntini kesti vajaat kolme tuntia, jonka aikana ehdin rauhalliseen tahtiin patikoida viitisen kilometriä nauttien alueen monimuotoisesta luonnosta, hyvästä polkuverkostosta ja retkeilypalveluista. Lemmenlaakson luonnonsuojelualue osoittautui siis oikein mukavaksi päiväretkikohteeksi näin loppuvuodestakin, ainakin lumettomaan aikaan. 

Oikeastaan ainoa, hienoa luontokokemusta häiritsevä tekijä on alati kuuluva liikenteen humina Lahden moottoritieltä. Voi olla, että liikenteen humina on vaimeampaa kesällä, jolloin lehtipuissa on taas lehdet ja autojen alla hieman hiljaisemmat kesärenkaat. Kevät ja kesä ovat tietysti myös luonnon tarkkailun kannalta antoisinta aikaa, jolloin luonnon äänet, kasvillisuuden rehevyys ja kukkaloisto ovat runsaimmillaan. Taidanpa pistäytyä Lemmenlaaksossa silloin uudelleen!

Timo Tanninen, luonnonystävä

Lue seuraavaksi

Komeiden rantatöyräiden kävelyreitti – Lemmenlaakson luontopolku

Syksyinen päiväretki Paloheinään Haltialan upeisiin metsiin Helsingin Keskuspuistossa

Aikainen kevätretki Porvoon Virvikin ulkoilualueelle

Itsenäisyyspäivän hiihtoretki Valkmusalla

1 reply
  1. Mikko / Matkalla Missä Milloinkin
    Mikko / Matkalla Missä Milloinkin says:

    Näyttipä kivalta paikalta. Itse tykkään valtavasti luonnon maisemista lumettomana loppusyksynä (tai alkuvuonna). Se täytyy kuitenkin todeta, että liikenteen äänet häiritsevät valtavasti, mutta ihan totta, että lehdet niitä voisivat hyvinkin vaimentaa.

    Vastaa

Leave a Reply

Want to join the discussion?
Feel free to contribute!

Kommentoi

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.