Pohjantikan polku – seikkailurata Liesjärven kansallispuistossa.

Pohjantikan polku on noin viiden kilometrin mittainen kierros Liesjärven kansallispuistossa. Se kulkee kaatuneiden puiden täyttämissä vanhoissa metsissä ja Liesjärven rannoilla – tauon voi pitää vaikkapa kuvauksellisessa Pitkäkärjen niemessä. Täällä voi myös tutustua Korteniemen entiseen metsänvartijatilaan, jossa eletään 1910-luvun mukaisesti.

Pohjantikan polku Liesjärven kansallispuistossa Tammelassa
Päivämäärä: 21.9.2025.
Luontopolkumiehen reittinumero: 634.
Reitin pituus: 5 km.
Kohokohdat: Todella mainiot sienimetsät, Pitkäkärki, Korteniemen perinnetila.
Parkkipaikka: Iso parkkipaikka Korteniementien perinnetilan vieressä, Korteniementie 242. Paikka kartalla.
Julkiset liikenneyhteydet: Valtatie 2:lla paljon bussiliikennettä. Lähin pysäkki Kyynärä P, noin 4 km päässä.
Opasteet ja kyltit: Erinomaiset.
Varusteet/jalkineet: Ei erikoisvaatimuksia.
Vaativuustaso: Keskivaativa reitti.
Tulipaikka: Yksi tulipaikka (Korteniemi).

Kerroin jo edellisessä julkaisussani (Ahonnokan luontopolku), että palasin Liesjärvelle muutaman vuoden tauon jälkeen – tarkoituksenani kävellä ainakin tämä Pohjantikan polku virallisten merkintöjen mukaan. Edellinen kävely oli ollut yhdistelmä Pohjantikan polkua sekä Punatulkun polkua, kaiken lisäksi huomasin kävelleeni reitit ainakin nykyistä kulkusuuntaa vastaan.

Alkuun pieni kertaus Ahonnokan luontopolusta. Korteniemen perinnetilan pysäköintipaikalla olevasta ladosta tai riihestä löytyy reittikartat. Nyt olisi siis ohjelmassa sinisellä merkitty Pohjantikan polku.

Korteniemen tilan pohjoisimpien rakennusten luota löytyy ensimmäiset väriopasteet. Sininen väri osoittaa kohti Pitkäkärkeä. Reittien nimiä ei täällä opasteissa käytetä.

Leveä polku vie kohti pohjoista. Itse kävelin aluksi Ahonnokan niemessä vihreällä merkityn polun ympäri. Kun olin saanut sen käveltyä, jatkoin leveätä polkua eteenpäin. Kartan mukaan ollaan hauskan nimisellä Kärmekukkulalla, josta laskeudutaan Perkonlahden rannan tuntumaan. Pitkospuut ylittävät kosteikon – karttaan näille tienoille on merkitty lähde ja luultavasti sen vedet valuvat tässä myös Liesjärveen.

Tässä piti jo kurkata maisemaa kohti Liesjärveä. Vasemmalla näkyvä niemi on Pitkäkärki, jonne Pohjantikan polku on suuntaamassa. Oikealla taas häämöttää Ahonnokan niemi.

Vajaa kilometri takana. Saavutaan risteykseen, jossa Pohjantikan polku eroaa muista reiteistä kohti Pitkäkärkeä. Tässä oli myös penkki (joka taisi jäädä kuvaajan taakse), jos on tarve hengähtää hetki.

Kyltti varoittelee täällä vaarallisista lahopuista. Koko Pitkäkärjen tienoo on melkoista myllerrystä tuulenkaatoineen. Polun linjaustakin oli muutettu edellisestä käynnistäni, olisiko puiden kaatuminen vaikuttanut asiaan. Pitkäkärjen tienoon pitkospuut olivat melko uudet ja hyväkuntoiset.

Seuraavalla parilla kilometrillä reitti näyttää usein tältä. Reitillä on puita, kiviä ja juuria. Kaatuneita puita on paljon, suurin osa toki saatu polun päältä pois tai katkottua. En pitänyt reittiä hurjan vaikeakulkuisena, mutta matka edistyy melko hitaasti. Tämä oli kyllä muistikuva jo muutaman vuoden takaakin. Luultavasti edellisen käyntini jälkeen puita on kaatunut melkoisesti lisää. Kiitos vaan reitin ylläpitäjille, hommaa on varmasti riittänyt – ja se on hoidettu tosi hyvin.

Pitkäkärkeen asti päästy. Muistin edelliseltä kerralta taukopaikkamme – istuimme kaverin kanssa niemen kärjessä sijaitsevalla kivalla rannalla kahvitauolla. Löytäisinkö saman paikan tällä kertaa?

Ranta löytyi aivan niemen itäkärjestä. Hiekkarannalla ei ollut enää penkkiä – ja yllätyksekseni rantakivi, jossa olin viimeksi kahvilla istunut, oli aika lailla veden varassa. Vesi oli selvästi ylempänä kuin edellisellä kerralla. Eipä ollut minulla edes tauon tarvetta, joten päätin jatkaa matkaa.

Muutaman sadan metrin päässä niemen kärjestä on myös niitty, jonka laidassa on vanha riihi tai lato. Aikoinaan täällä ylitettiin myös lammasaita, nyt en huomannut siitä enää mitään jälkiä.

Reitti jatkuu kohti länttä. Niemen tienoo oli lehtipuuvoittoista, polku oli mutkikas ja paikoin mutainenkin. Kohta maisema alkaa muuttua havupuuvoittoiseksi ja kuivemmaksi. Kaatuneita puita täällä yhä riittää.

Tuoreitakin tuulenkaatoja löytyy. Mietin kävellessäni ja puita kierrellessäni, että niitä kiertävien polkujen kulumisesta voi arvailla, milloin puu on kaatunut. Tässä polku oli vasta juuri muodostunut puun ympäri. Heitän arvauksen, että päivän aikana ylitin noin kymmenkunta kaatunutta puunrunkoa ja kiersin ehkä puolen tusinaa. Tämä ei toki kävelyn nautintoa mihinkään latista – meno vain hieman hidastuu, mutta kelläpä olisi luonnossa kiire!

Kolmen kilometrin kohdalla ollaan risteyksessä, jossa Pohjantikan polku liittyy taas keltaiseen reittiin. Se on osa pidempää Hämeen Ilvesreittiä sekä yhdysreitti Korteniemestä kohti Savilahden tettailualuetta ja Kyynäränharjua. Sama paikka myös blogin pääkuvassa.

Muutama sata metriä kuljetaan sinisen ja keltaisen värien johdattamana. Edellisellä kerralla kirjoitin näiden metsien olevan huippuluokan sienimaastoa. Kyllä. Nyt alkoi taas repussa ollut pussi täyttyä suppilovahveroista. Olin ehkä hieman aikaisessa, muutaman viikon päästä täältä saisi varmasti huippusaaliin.

Kostea suopainanne ylitetään hyväkuntoista siltaa pitkin.

Seuraava risteys. Punaisella merkitty Punatulkun polku yhtyy reittiin hetkeksi aikaa.

Risteysviidakko jatkuu taas parinsadan metrin päässä. Nyt Pohjantikan kierros kääntyy vasemmalle. Ollaan jo vajaan kilometrin päässä kierroksen päätöksestä. Tämä oli myös ainoa osuus Pohjantikan kierroksesta, jota en ollut aiemmin kävellyt.

Kuusikossa kuljetaan taas jonkin matkaa pitkospuita pitkin. Pääsääntöisesti pitkokset ovat täällä hyvässä kunnossa. Muutamassa kohdassa oli vanhempia ja jopa hieman vinojakin pitkoksia. Niitä piti kostealla säällä hieman varoa.

Seuraava osuus kulkee Väliharju-nimisellä pienellä harjanteella. Sen vasemmalla puolella on kaunis mäntyä kasvava räme.

Väliharjun jälkeen ylitetään Korteniementie. Lyhyen suo-osuuden jälkeen saavutaan taas Liesjärven rantaan ja viimeiseen risteykseen. Nyt kuljetaan samaa reittiä Punatulkun polun kanssa kohti Korteniemeä. Ohitetaan sympaattinen rantaniitty.

Kohta Korteniemi onkin näkyvissä.

Sää oli koko ajan muuttunut paremmaksi. Kävely tuntui mukavalta. Minulla ei ollut kiire mihinkään ja eväätkin oli vielä syömättä. Olin tosi hyvällä tuulella ja sain idean: mitäpä jos kävelisin vielä Punatulkun polunkin ihan oikeaa ja virallista reittiä pitkin. Nyt oli vain löydettävä taukopaikka ennen toista kierrosta. Korteniemen pohjoispuolella olin jo huomannut tulipaikan kyltin, joten tallustelin sinne kahville ja eväsleiville.

Ennen Punatulkun polkua on aika käydä läpi Pohjantikan polun faktat. Matkaa noin viisi kilometriä, käytin siihen hieman yli puolitoista tuntia. Mittaus on pysäytetty ennen evästaukoa. En tainnut tavata kävelyni aikana muita ihmisiä.

Reitti on keskivaativa. Korkeuserot ovat melko vähäisiä eikä reitillä ole jyrkkiä nousuja tai laskuja. Seikkailuradaksi (kuten otsikossa asian ilmaisin) tämän reitin tekee vain kaatuneiden puiden suuri määrä. Niitä tosiaan ohitellaan ja ylitellään monessa paikassa.

Vielä loppukaneetiksi se, että Korteniemen perinnetilaan kannattaa täällä ilman muuta tutustua. Minä olin piipahtanut siellä useammin aiemmilla retkillä, joten keskityin tänään kävelemiseen – ja sienien keräämiseen. Liesjärvi on monipuolinen kansallispuisto ja Korteniemi tutustumisen arvoinen kohde. Suosittelen.

Sijainti: N=6728216.159, E=330444.380 (ETRS-TM35FIN)
GEO:lat=60,6536280, GEO:lon=23,8984958

Voit seurata retkitunnelmiani myös Facebookissa
ja Instagramissa: @luontopolkumies 

Muita Luontopolkumiehen reittejä lähistöllä:
Ahonnokan luontopolku
Hyypiön reitti
Peukaloisen polku

Onko reittiin tullut muutoksia? Jotain korjattavaa, lisättävää, kommentteja? Lähetä postia Luontopolkumiehelle.