Pirkkala-Seuran luontopolku kuljettaa kalliolta suon poikki Iso-Naistenjärven rantaan

➡️ yhteensä noin 5,5 km
? 1 nuotiopaikka
? Reitin lähtöpiste
ℹ Lisätietoa reitistä Pirkkala-Seuran sivuilla

Reitti Iso-Naistenjärvelle tarjoaa monipuolisen metsäretken Pirkkalassa, aivan Tampereen kupeessa. Tällä 5,5 kilometriä pitkällä reissulla saa aikaa kulumaan luonnosta nautiskellessa vaikka kolmisenkin tuntia. Matkan varrella on myös laavu, joten mukaan kannattaa varata hyvät eväät. Kesäisin voi reppuun pakata myös uimakamppeet, sillä järvellä on laituri.

Reitille on opasteet metsäautotieltä, jota ensin kävellään noin 500 metriä. Siitä eteenpäin reitti on erittäin hyvin merkitty sekä puihin maalatuin hohtavanvihrein ympyröin, että puisin opastein.

Kuvaesitys vaatii JavaScriptin.

Aluksi reitti kulkee metsätraktorin uraa pitkin nousujohteisesti kohti Kurikkakalliota, jonka laella on opaste oikealle, Kurikkakallion näköalapaikalle. Puusto on tosin melko tiheää, joten kovin avaraa maisemaa laelta ei avaudu, mutta kuitenkin sen verran, että kannattaa poiketa katsomaan, miten korkealle on tullut kiivettyä.

Lokakuun loppuun ajoittunut retkemme tarjosi herkullisia näkymiä, kun pehmeät sammalmättäät oli puuteroitu tomusokerilla eli ensimmäisillä hienoisilla lumihiutaleilla.

Polku noudattelee vanhoja kylien rajalinjoja, joista reitin varrella muistuttaa viisi isoa kivipyykkiä. Löydätkö kaikki?

Reitti ylittää Syrjän metsäautotien, ja paikalla on jälleen selkeä viitoitus eteenpäin. Sen jälkeen polku laskeutuu Pirkkalan suurimmalle suolle, Pehkusuolle. Suo ylitetään pitkospuita pitkin. Suon tuoksu toivottaa kulkijan tervetulleeksi. Muutama karpalokin vielä löytyi. Pitkospuiden puolivälissä on penkki ja penkin päässä laatikossa vihko, johon voi kirjoittaa terveisensä.

Kohta edessä onkin jo Iso-Naistenjärvi. Aivan järven rantaa pitkin kiertää polku, joten houkuttelevasta vasemmalle osoittavasta laavun kyltistä huolimatta suuntaamme tässä kohtaa oikealle ja lähdemme tutkimaan, miltä järvi tänään näyttää.

Tummavetinen, suomainen järvi on aina kiehtova. Edellisen kerran kävimme kesäkuussa, silloin lumpeet olivat kauniissa kukassa.

Pienet uimaportaat näyttivät keskikesällä kutsuvammilta kuin nyt ajoittain puhaltavassa hyisessä tuulessa.

Syksy on värittänyt kainosti taipuneet heinät, tuoksuvat sammaleet ja lumpeenlehdet hehkumaan tummaa vettä vasten.

Vähän väliä on pysähdyttävä, kumarruttava, katsottava, kosketettava.

Ja kuiskattava. Koska yhdellä koivulla on ihan selvästi korva, johon voi kuiskata kaikki salaisuudet.

Järven pinta elää ja on alati muuttuva. Tästä kohtaa se näyttää ihan erilaiselta kuin muutamaa metriä aiemmin.

Järven kiertämiseen hurahtaa tunti, vaikka matkaa kertyy vain kilometrin verran. Mutta kuka tarvitsee numeroita metsässä. Minuutit ja metrit saa unohtaa, kun astuu olevaisuuden ytimeen. Sinne, missä kaikki on selkeää ja rauhaisaa.

Laavulla pääsisi tuulelta suojaan, nuotiopaikalle voisi viritellä tulet ja syödä eväät oikein pöydän ääressä.

Tällä kertaa jatkamme kuitenkin muutaman metrin eteenpäin ja istumme järven rantaan nauttimaan veden väreilystä, kuumasta kaakaosta ja evässämpylöistä. Etäinen liikenteen pauhu kuuluu jonkin verran, mutta ei häiritsevästi.

Aurinko paistaa, mutta sormet kohmettuvat nopeasti ilman hanskoja, joten matka jatkuu heti kun eväät on syöty.

Kyltti osoittaa oikealle suoraan Pirkkalaan, se reitti on vielä testaamatta.

Jatkamme polkua eteenpäin keltaisten neliöiden viitoittamaa reittiä, jolloin järvi tulee kokonaan kierretyksi ja päädymme kohtaan, josta järvikierroksen aloitimme.

Pitkospuut odottavat paikoillaan ja suo näyttää hehkuvan kauniilta.

Sammaleihin on heitelty timantteja.

Kuusitytöt ovat saaneet harteilleen hentoisen valkoisen viitan.

Polku on joissakin kohdin hieman mutainen, mutta kohdat ovat kierrettävissä. Siis erinomaisen hyväkuntoinen reitti kuljettavaksi, minun mielestäni. Muutama kulkija tuli vastaan, joten riittävän rauhassa saa kulkea.

Tästä suunnasta tullessa nämä vanhat Isojaon aikaiset kivipyykit onkin helpompi havaita.

Polku on suurelta osin ikiaikainen riistanpyytäjien käyttämä kulkureitti ajoilta, jolloin Pirkkalassa ei ollut vielä ainuttakaan tietä. Mielenkiintoista ajatella, millaista elämä on ollut silloin.

Ei lainkaan haitannut tulla järveltä samaa polkua takaisin. Silmä löysi monta kaunista kohtaa, jotka mennessä tulivat ohitetuiksi ilman ansaitsemaansa huomiota.

Lisätietoa ja karttoja löytyy Pirkkala-Seuran nettisivuilta.

Saapuminen bussilla

Lähimmät bussipysäkit ovat Teollisuustie ja Vaitti, joista reitin alkupisteeseen on noin 1,1 kilometriä. Aikataulut ja muut tiedot löytyvät Tampereen seudun joukkoliikenteen sivuilta.

Reitin lähtöpisteen ETRS-TM35FIN-tasokoordinaatit: N=6816935.000, E=321856.000

0 replies

Leave a Reply

Want to join the discussion?
Feel free to contribute!

Kommentoi

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.