Rehevä jokilaakso ja hieno lepakkolaavu kalliolla – ne ovat Turun Paattisten luontopolun parhaimmistoa

Paattinen oli itsenäinen kunta vuoteen 1973 asti, jolloin se liittyi Turkuun. Matkaa Turun keskustasta on parikymmentä kilometriä. Paattistenjoen rehevästä laaksosta voi startata parin kilometrin luontopolulle, joka ylistää luonnon monimuotoisuutta.

Paattisten luontopolku Turussa
Päivämäärä: 9.5.2026.
Luontopolkumiehen reittinumero: 658.
Reitin pituus: 2 km.
Kohokohdat: Vehreä jokilaakso mielenkiintoisine infotauluineen. Kalliot, lepakkolaavu.
Parkkipaikka: Muutaman auton pysäköintipaikka Männistöntien alussa. Paikka kartalla.
Julkiset liikenneyhteydet: Föli: lähin pysäkki Männistöntie, noin 100 metrin päässä. Lisätietoa tästä.
Opasteet/kyltit: Hyvät.
Varusteet/jalkineet: Ei kosteita kohtia, täällä pärjää varmasti lenkkareilla.
Vaativuustaso: Keskivaativa reitti.
Tulipaikka: Yksi tulipaikka.

Paattisten luontopolku oli ehdottomasti käyntilistallani, kun päätin viettää viikonlopun Turun seudun luontopolkujen parissa. Se kuulosti söpöltä – parin kilometrin polku, jonka tiesin kulkevan Paattistenjoen rannassa sekä tunnelmallisessa metsässä. Ajelin sinne Liedon Parmaharjusta, jossa olin kävellyt aamupäivällä. Puolen päivän maissa käännyin Männistöntielle, jossa tiesin pysäköintipaikan sijaitsevan. Hämmästyin, kun pienehkö pysäköintialue oli ihan heti vieressä – Männistöntietä ajettiin tuskin kymmentä metriäkään. Auto parkkiin ja tutustumaan opastauluun ja reittikarttaan.

Taulu kertoo, että täällä on ollut asutusta jo 4000 vuotta ennen ajanlaskumme alkua, luontopolku sen sijaan ajoittuu vuoteen 2000. Polun kerrotaan kulkevan Paattistenjoen varrella ja siirtyvän sitten vanhaan havumetsään ja kallioille.

Luontopolku-opaste on ihan pikku pysäköintialueen vieressä. Polku lähtee laskeutumaan parinkymmenen metrin päässä soljuvan Paattistenjoen rantaa kohti.

Polku kulkee joen pohjoispuolella noin parinsadan metrin matkan. Toukokuussa täällä oli kuivaa – ja kosteimmat kohdat kuljettiin näitä puisia siltarakennelmia pitkin. Myös blogin pääkuva on otettu tältä osuudelta.

Polku on merkitty keltaisilla maalimerkeillä. Nepä sointuvatkin kauniisti heleänvihreisiin tuomien lehtiin. Kevät oli juuri kauneimmillaan. Tällaisessa pensaikossa odottaa kuulevansa monenlaista linnunlaulua – ja kyllä niitä täällä olikin. Mietin, mahdoinko nähdä ja kuulla taigauunilinnun, sillä hyvin pieni pajulintumainen lintu lauloi minulle tuntematonta säettä.

Kyltti kertoo tässä olleen Turun ensimmäisen asuinpaikan, jota kutsutaan Kerolan nummeksi. Täältä on löydetty saviruukun paloja ja kivikauden työvälineitä. Niiden uskotaan olevan noin 7000 vuotta vanhoja. Siihen aikaan tämä on ollut merenlahti ja asumusmuoto on todennäköisesti ollut kuvan mukainen kota.

Reitti kääntyy sillalle ja joen eteläpuolelle. Sillan jälkeen opastaulu kertoo Turun korkeimmasta puusta, tässä metsässä kasvavasta kuusesta, jonka pituus on peräti 35 metriä.

Sillan jälkeen lähdetään nousemaan rinnettä ylös. Kuljetaan vanhassa metsässä. Hetken päästä ollaan risteyksessä, josta voi lähteä myös risteävälle Jokipolulle. Se on noin kahden ja puolen kilometrin janareitti, jossa on paljon näkymiä mutkittelevan Paattistenjoen laaksoon.

Luontopolkumies otti selfien tässä vanhan metsän kauniissa valossa.

Samoilla tienoilla kerrottiin myös metsiemme laulajista, kuten peiposta ja pajulinnusta. Nekin laulelivat molemmat kilpaa näissä komeissa maisemissa.

Seuraavan mäen päällä ohitetaan pieni suoalue. Aiemmin paikalla sijainnut lampi on kasvanut umpeen ja kasvaa nyt mm. suopursua, joka on tässä opastaulun pääaiheena.

Reitti nousee vielä yhden pykälän, kalliomaisemiin. Ollaan parikymmentä metriä korkeammalla kuin Paattistenjoen rannalla.

Pian kallioalueen jälkeen ylitetään Männistöntie.

Kävelyä on takana noin 1,4 kilometriä, kun reitti saapuu lepakkolaavulle, joka on pienen jyrkkäreunaisen kallion päällä. Ollaan varmasti myös luontopolun korkeimmalla kohdalla. Laavun lisäksi tässä on tulipaikka ja piknikpöytä.

Laavun jälkeen reitti laskeutuu kohti Paattistenjokea. Täälläkin voi pitää taukoa, sillä rannassa on penkki – mukavalla paikalla jokinäkymän kera.

Rantaa mukailevat pitkokset vievät nyt Männistöntielle.

Viimeiset metrit kuljetaan Männistöntietä pitkin. Joen ylitys ja paluu pysäköintipaikalle. Mittauslaitteeni kertoi matkan pituudeksi aika tasan kaksi kilometriä ja aikaa kului viitisenkymmentä minuuttia. Muita kävelijöitä ei reitillä ollut.

Paattisten luontopolku on tasoltaan keskivaativa. Korkeuseroa lienee noin 20 metriä, lepakkolaavulle nousua lukuunottamatta reitillä ei ole jyrkkiä kohtia. Oikein mukava polku mielenkiintoisissa ja jopa historiallisissa maisemissa. Suosittelen.

Sijainti: N=6725738.863, E=246551.772 (ETRS-TM35FIN)
GEO:lat=60.5873047, GEO:lon=22.3712052

Voit seurata retkitunnelmiani myös Instagramissa: @luontopolkumies ja Facebookissa 

Muita Luontopolkumiehen reittejä lähistöllä:
Nautelankosken luontopolku
Pomponrahka
Parmaharjun luontopolku

Onko reittiin tullut muutoksia? Jotain korjattavaa, lisättävää, kommentteja? Lähetä postia Luontopolkumiehelle.