Liedon Parmaharju on varsinaisen valloittava kallioineen ja sekametsineen.

Parmaharju sijaitsee Liedossa, parikymmentä kilometriä Turun keskustasta. Ahteenmetsänäkin tunnettu alue tarjoaa urheilumahdollisuuksia, mutta myös kolme erimittaista luontopolkua, jotka kiemurtelevat kallioilla ja ihastuttavissa sekametsissä.

Parmaharjun luontopolut Liedossa
Päivämäärä: 9.5.2026.
Luontopolkumiehen reittinumero: 657.
Reitin pituus: 8,4 km (pisin yhtenäinen reitti).
Kohokohdat: Monipuolinen muutaman tunnin kävelyreitti. Kallioita, ihania metsiä, taukopaikkoja.
Parkkipaikka: Urheilukeskuksen tilava pysäköintialue, Bränikkäläntie 66. Paikka kartalla.
Julkiset liikenneyhteydet: Föli: lähin pysäkki Parmaharju (noin puolen kilometrin päässä). Lisätietoa tästä.
Opasteet/kyltit: Kohtuulliset.
Varusteet/jalkineet: Monipuolinen polku, jossa on kosteitakin kohtia. Kesällä pärjää varmasti lenkkareilla.
Vaativuustaso: Keskivaativa reitti.
Tulipaikka: Kaksi tulipaikkaa.

Varsinais-Suomen retkiviikonloppu ja vuorossa Liedon Parmaharju. Ajelin sinne Turun Pomponrahkalta, josta matkaa oli noin 25 kilometriä. Parmaharjulla sijaitseva Liedon hyppyrimäki näkyi jo kauas, ja pysäköintipaikka löytyykin sen tuntumasta. Lähtöpaikalla on hyvä reittikartta. Päätin kiertää pisimmän mahdollisen ympyräreitin, keltaisella merkityn yhdeksän kilometrin luontopolun. Se, mikä minulta jäi huomaamatta, oli kiertosuunta. Siniselle reitille on merkitty nuoli reitin kiertämiseksi vastapäivään, se olisi kannattanut. Myötäpäivään reittiä on hieman hankalampi kiertää.

En tiedä, miksi halusin lähteä kiertämään reittiä myötäpäivään. Kartan vieressä ei ollut opasteita. Taisin päätellä, että osaan ainakin kävellä alkumatkan pellon laitaa pitkin, kuten kartan mukaan reitti tässä kulkisi. Olin etukäteen lukenut netistä, että luontopolut on vain osittain merkitty luontoon, joten reittiä kannattaisi seurata kartasta. Olin pitkästä aikaa jopa printannut reittikartan ja katselin sitä tarkasti. Lähdin matkaan.

Pellon laitaa pitkin voi tässä kävellä reilut puoli kilometriä. Reitti on valaistu, tässä kulkee varmasti sekä lenkkeily- että hiihtolenkki. Kartan avulla totesin, että tästä risteyksestä tulisi kääntyä ylös.

Rinteessä kulkeva väylä oli vielä melko leveä. Tältä väylältä kääntyi vasemmalle polku ja päättelin taas kädessäni olleen kartan perusteella, että minun kuuluisi lähteä siihen suuntaan. Noin 700 metrin kävelyn kohdalla ollaan tällä kivalla taukopaikalla. Penkit ja pöytä sijaitsevat kallion laidalla peltomaiseman yläpuolella.

Samalla aloinkin jo huomata reittimerkintöjä. Kaikkien kolmen reitin värit näkyivät kyllä ihan kohtuuhyvin heti tämän maisemapaikan jälkeen. Totesin hyvin nopeasti, että tulin näille reittiopasteille aina takaapäin eli näin ensin niistä vain valkoisen takaseinän. Mietin, olinko kiertämässä reittiä takaperin – tai ainakin väärässä järjestyksessä. Samalla huomasin printtaamassani kartassa nuolen, joka ilmeisesti kertoi toivottua kulkusuuntaa. Kyllä, reitti olisi ehdottomasti helpompi kiertää vastapäivään. Harmittelin tätä hiukan ja mietin jopa kierroksen uudelleen aloittamista, mutta päätin kuitenkin jatkaa tähän suuntaan.

Saavuin risteykseen. Jos olisin kiertänyt reittiä toisin päin, olisi helppo valita oikea suunta, sillä kaikki nuolet osoittivat suuntaan, josta olin juuri tulossa.

Onneksi osasin hyvin lukea karttaa – ja näin tietysti myös puihin maalatut merkinnät. Taustalla polun oikealla puolella olevassa männyssä on sekä keltainen että punainen maalimerkki. Ollaan siis yhä kahden pisimmän polun yhteisellä linjauksella.

Reitti nousee Pitkäkalliolle, joka on nimensä veroinen noin puolen kilometrin mittainen kallioselänne. Kyltti kertoo sen olevan Ahteenmetsän ja Liedon korkeimpia paikkoja, noin 80 metriä merenpinnan yläpuolella. Reitin varrella oli ehkä kymmenkunta tällaista melko vanhaa opastaulua, niiden aiheina oli esimerkiksi ilmansuuntien määrittely luonnossa ja pellon muuttuminen metsäksi.

Kalliolla oli myös piknikpöytä, jonka ääreen minäkin istahdin aamun ekalle kahvitauolle.

Nyt reitti laskeutuu kalliolta alas ja saapuu risteykseen, jossa keltainen ja punainen reitti eroavat toisistaan. Takana oli noin 2,3 kilometriä kävelyä. Jatkoin siis pisintä keltaista reittiä kohti reitin pohjoisinta kohtaa. Tässä kuljetaan jonkin matkaa metsätietä. Sitä ympäröi kaunis koivikko.

Koivikkoiset lehtomaisemat jatkuvat ainakin kilometrin ajan. Reitti käy kolmen kilometrin kohdalla pohjoisimmassa kohdassaan ja kääntyy kohti itää. Valkovuokot täplittävät maisemaa. Täällä oli myös tehty metsätöitä, koivikkoa oli selvästi harvennettu aivan lähiaikoina. Joka tapauksessa, ehdottomasti omaa suosikkimaisemaani tämän reitin varrella.

Neljän kilometrin kohdalla ollaan jo reitin itäisimmässä pisteessä. Selkeä 90 asteen käännös ja kohti lounasta. Reitti kulkee matalassa taimikossa, jossa päälaji tuntui olevan koivu. Jäin jopa vähän miettimään, miksi maisemaan oli jätetty myös muutama korkea mänty. Kasvattaako metsänomistaja mäntyjä vai koivuja? Vaikka reitti on varmasti suurelta osin talousmetsää, on täällä kerrassaan mainio kattaus erilaisia metsätyyppejä, osa niistä hyvinkin luonnontilaisen oloisia.

Reitti ohittaa toisen mukavan piknikpaikan pöytineen ja penkkeineen. Tässä ollaan pisimmän reitin puolivälin kieppeillä, kiersitpä reitin myötä- tai vastapäivään. Istahdin toisen kerran kahville.

Vielä noin kilometri melko nuorta metsää, sen jälkeen reitti saapuu Ahteentielle. Leveää hiekkatietä kuljetaan noin kolmisensataa metriä. On pakko myöntää, että myötäpäivään kävellessä teiltä poistumisissa kannattaa olla tarkkana, sillä opasteet näyttävät niissä suuntaa vain vastapäivään kävelijälle. Maalimerkkejä on onneksi runsaasti ja niitä kannattaa tarkkailla.

Seuraavaksi reitti käväisee Ahteentien eteläpuolella. Täällä kuljetaan vanhassa kuusikossa, joka oli yksi Parmaharjun luonnontilaisimmista metsistä. Noin 5,8 kilometrin kohdalla olin luontopolkureitistön eteläisimmässä kohdassa.

Käännös kohti luodetta. Ylitetään kallioinen alue, jossa kasvoi mäntytaimikkoa. Kuva kertoo hyvin sen, että reittimerkintöinä olleet taulut näyttivät värimerkkiä vain toisesta suunnasta tulevalle. Keltainen merkki oli minulle valkoinen.

Tieosuus 2. Parisataa metriä Ahteentietä, kunnes käännytään metsätielle oikealle.

Metsätie päättyy lähelle tätä piknikpöytää katoksineen. Katoksia oli reitin varrella kaksi ja ne oli merkitty myös karttaan. Toinen vastaava katos oli reitin pohjoisimman kolkan tuntumassa. Vaikka toinen penkeistä oli jo katkennut, istahdin vielä kolmannelle juomatauolle. Kävelyä oli takana jo seitsemän kilometriä.

Hetki tämän jälkeen keltainen polku yhtyi taas punaiseen ja kohta sen jälkeen myös siniseen reittiin. Ollaan taas valaistulla kuntoradalla.

Hamppukota on vain reilun puolen kilometrin päässä pysäköintipaikasta. Se on todellakin rakennettu hampusta ja rapattu kalkilla.

Viimeiset viisisataa metriä kuljetaan tietysti leveää lenkkeily- ja hiihtoväylää pitkin alamäkeen. Viimeiseksi nappasin vielä kuvan lähtöpaikan nuolista – tästä olisi siis kannattanut lähteä kohti Hamppukotaa eikä pellon laitaa pitkin. Ensi kerralla tiedän. Ja sinä tiedät tämän nyt!

Reitin pituudeksi mittasin 8,4 kilometriä. Siihen käytin kaksi ja puoli tuntia. Se sisälsi siis kolme lyhyttä evästaukoa. Tapasin reitin aikana kymmenkunta muutakin ulkoilijaa.

Reitti on selvästi keskivaativa. Nousut eivät ole jyrkkiä, mutta korkeuseroja on kuitenkin aika paljon. Matalimman ja korkeimman paikan eroa oli oman mittaukseni mukaan 56 metriä.

Netissä mainittiin, että luontopolkujen seuraaminen kartan avulla vaatii kokemusta ja suunnistustaitoa. No, kartan seuraamisesta oli hyötyä, mutta uskoisin reittien kuitenkin olevan ihan mainiosti kierrettävissä ilman karttaakin, kun valitsee kiertosuunnan oikein. Omaan makuuni tämä oli oikein kiva kävelyreitti – tykkään hieman pidemmistä ja monipuolisista poluista.

Sijainti: N=6718291.341, E=255371.677 (ETRS-TM35FIN)
GEO:lat=60,5261244, GEO:lon=22,5408441

Voit seurata retkitunnelmiani myös Instagramissa: @luontopolkumies ja Facebookissa 

Muita Luontopolkumiehen reittejä lähistöllä:
Nautelankosken luontopolku
Pomponrahka
Paattisten luontopolku (tulossa)

Onko reittiin tullut muutoksia? Jotain korjattavaa, lisättävää, kommentteja? Lähetä postia Luontopolkumiehelle.