Kaikkea muuta kuin Lyhyt Ikävä – Örön 6″-kierros Kemiönsaarella

Örön linnakesaari on yksi Suomen suosituimmista luontokohteista – eikä ihme, saaren luonnossa on monia lajeja, joita muualla ei juurikaan tapaa. Luontotyyppeinä arvokkaimpia ovat mm. paahdenummet ja hiekkarannat. Örön luontoon voi tutustua helposti kahdella noin viiden kilometrin luontopolulla.

Örön 6″-kierros Kemiönsaarella

Päivämäärä: 22.5.2022
Luontopolkumiehen reittinumero: 303
Reitin pituus: 8 km (satamasta luontopolkujen lähtöpisteelle, 6″-kierros ja takaisin satamaan). Varsinainen luontopolku virallisesti n. 5 km.
Kohokohdat: Uskomattoman hienoja luontoelämyksiä – rantoja, mielenkiintoisia metsiä, kasveja, lintuja jne.
Parkkipaikka: Örön saarelle pääsee vain veneitse. Auto jätettiin Kasnäsin sataman lähistölle, jossa kaksi isoa parkkipaikkaa.
Opasteet/kyltit: Erinomaiset
Varusteet/jalkineet: Reitti oli kuiva ja helposti kuljettavissa vaikkapa lenkkareilla.
Keskivaativa reitti
Ei tulipaikkaa

Tätä oli odotettu. Olin suunnitellut noin vuoden retkeä Kemiönsaareen ja varasinpa majoituksia Taalintehtaaltakin jo monta kuukautta ennen tätä retkeä. Halusin seurata säätä enkä varannut lauttalippuja Örön saarelle kovin aikaisin – itse asiassa tein varauksen vasta edellisenä päivänä. Retkiaikana, toukokuussa laivaliikennettä ei taida olla ihan jokainen päivä, joten parin päivän retkellä sunnuntai oli kuitenkin kätevin (ja ehkä jopa ainoa) mahdollinen Örössä pistäytymiseen. Onneksi sattui hieno keväinen päivä!

Liput varattiin siis lauantaina, matkaan sunnuntaiaamuna. Saavuimme Kasnäsiin noin klo 10 ja laivamme (M/S Sissel) saapui satamaan hieman ennen yhtätoista. Pääsimme laivaan ja aloitimme merimatkan kohti Örön saarta. Laivalla oli mukavasti porukkaa, mutta kuulimme, että vain muutama matkustaja oli matkalla Örön saarelle – suurin osa jatkoi laivamatkaa Bengtskäriin. Laivayhtiö Wilson Charter myy haahkaretkiä Bengtskäriin, se tuntui olevan tänään melko suosittu retkikohde.

Saavuimme Örön saarelle hieman ennen klo kahtatoista. Satamassa saatiin jo ensimmäiset kuvat Örö-kylteistä.

Jo Örön satamassa voi lukea monenlaista tietoutta neljästä infotaulusta – tarjolla on niin linnakesaaren historiaa kuin ohjeita ja sääntöjäkin sekä luonnollisesti hyvä kartta. Kartasta voi katsoa myös kahden luontopolun reitit. Luontopolut eivät ala satamasta vaan jonkin matkan päästä – meillä oli vielä aikaa miettiä, kävelisimmekö pohjoisen vai eteläisen reitin.

Satamasta on noin kolme sataa metriä entisen 12 tuuman kasarmin ja palveluiden luo. Itse saari on siis ollut sata vuotta suljettuna sotilasalueena ja se on avattu veneilijöille ja matkailijoille kesällä 2015. Vanhassa punaisessa rakennuksessa on Metsähallituksen kokoama näyttely, oikealla puolella lisää Örö-tietoutta viidessä infotaulussa. Taustalla näkyvissä myös Ravintola 12, jossa kävimme kahvilla ja pienellä välipalalla ennen luontopolulle suuntaamista. Ravintolassa saimme vielä vinkkejä – ravintolan työntekijä tunsi luontopolut ilmeisen läpikotaisin ja suositteli meille nimenomaan eteläistä luontopolkua, joten päätimme valita sen päivän kävelyn kohteeksi. Alla olevassa kuvassa näkyvät kolme pientä aitausta ruohikolla ovat muuten lännenkylmäkukan kasvupaikkoja – siitä lisää myöhemmin.

Hiekkatietä pitkin kävellään vielä muutama sata metriä. Ohitetaan hauskan niminen vuokramökki, Käärmemurju. Sen jälkeen saavutaan risteykseen, josta luontopolut lähtevät eri suuntiin. Kiertosuuntia ei täällä ole määritelty. Päätimme kiertää sinisellä merkityn 6″-reitin myötäpäivään. Alkumatkalla reitti oli merkitty isoilla sinisillä timanttimerkeillä sekä maalimerkeillä.

Hiekkatieltä luontopolku kurvaa laidunalueelle, joka on Balget-nimisen lahden rannalla. Tässä saattoi olla reitin kosteimmat kohdat, mutta reitti oli hyvin kuljettavissa.

Laidunalueen jälkeen pieni metsätaival. Kiinnitimme huomiota mutkaisiin ja oksaisiin mäntyihin ja todella punaisena kukkiviin mustikoihin. Olisi hyvä sato tulossa, jos pölytys onnistuu. Alla olevassa kuvassa metsätaival loppumassa, reittimerkki on todella paksussa, mutkaisessa männyssä.

Luontopolku kurvaa hauskan nimiselle Solkuron hienolle hiekkarannalle. Kyltti kertoi täällä kasvavan harvinaista meriotakilokkia (siis kasvi, meri-ota-kilokki – ei lintu, meri-otaki-lokki), yritimme sitä bongailla rannalla vaan eipä löydetty. Tässä oli kuitenkin erinomainen taukopaikka.

Vieressä olevalta kallioniemeltä oli mukava katsella maisemia kohti kaakkoa. Näkyikö taivaanrannassa Bengtskärin majakka? Kyllä, se selvisi myöhemmin – Örön isoimman tykin luona kerrottiin Bengtskärin siintävän noin 13 kilometrin päässä.

Karttaan oli merkitty vielä yksi taukopaikka ennen Örön eteläkärkeä, Södernabbetia (jota kutsuin mielessäni Etelänapiksi). Paikka on bunkkerin vieressä kallioilla. Tässä oli tänään melko tuulista, kun tuuli kävi idästä. Solkaru oli hieman suojaisempi.

Vielä yksi jännittävä kohta ennen eteläkärkeä. Upea noin kolmekymmenmetrinen riippusilta kulkee kalliolta toiselle.

Eteläkärjessä eli Södernabbetissa sijaitsee reitin nimennyt kuuden tuuman patteri. Tänne on sijoitettu 1910-luvulla neljä venäläisvalmisteista tykkiä. Myös miehistösuojat ovat yhä nähtävissä.

Tänne oli myös maalattu Örön ja Saaristomeren kansallispuiston ”leima”.

Eteläisin kohta siis ”valloitettu”. Matkaa luontopolun alusta ehkä noin kaksi ja puoli kilometriä. Nyt luontopolku kurvaa oikealle eli Örön länsirannalle.

Maisema muuttui hetkessä ihan erilaiseksi. Puusto on vähäisempää ja rannan lähistöllä on paljon melko kitukasvuisen näköistä pajukkoa, pihlajia ym. pensaita. On myös mainittava, että täällä eteläkärjen ja länsirannan tuntumassa näimme ja kuulimme melkoisen määrän lintuja – bongatuksi tuli ainakin kivitasku, pensastasku, ruokokerttunen ja leppälintu. Kävely pysähtyi vähän väliä kiikarointiin ja kuunteluun. Ja vielä yksi lisäys: näillä seuduilla näimme myös haahkaemon poikasineen uintiretkellä. Kesä on jo niin pitkällä – tai ohi, niin kuin retkikaveri tästä asiasta totesi.

Eteläkärjen lähistöllä sijaitsee kuuden tuuman kasarmi. Luontopolun varrella näkyvä kaunis talo on ollut usein linnakkeen päällikön asuntona.

Luontopolku kurvaa taas kohti rantaa. Täällä oli taas mukava penkki (hieman ennen rannalle tuloa), jossa istahdimme hetkeksi siemailemaan kylmää juomaa ja ihailemaan rantaa – ja taas kuuntelemaan lintuja, ja katseltiinpa myös lähipuussa loikkinutta oravaakin. Sitten polku siirtyy aivan rannan tuntumaan.

Rantaosuus päättyy Krapulakallioiden laitaan. Voi arvata, että kallio on saanut lempinimensä kankkusta poteneilta varusmiehiltä, jotka ovat täällä käyneet nauttimassa merituulesta. Kalliolla on 1970-luvulla pystytetty tutka- ja merivalvonta-asema.

Loppupuolella kuljetaan sitten Lyhyttä ja Pitkää Ikävää pitkin. Saarelle on rakennettu 1910-luvulla noin kuutisen kilometriä mukulakivetettyä tieverkostoa. Saarella palvelleet varusmiehet ovat antaneet kaduille liikanimet, Pitkä Ikävä ja Lyhyt Ikävä. Luontopolulla voi marssia molempia pitkin.

Loppusuora alkaa tästä risteyksestä. Molemmat luontopolut yhdistyvät – siksi puussa on sekä sininen että punainen merkki. Kyltti kertoo 12 tuuman kasarmialueelle olevan noin 1,1 km matkaa.

Viimeinen ihastelun kohde ovat paahteisella niityllä sijaitsevat lännenkylmäkukat, jotka on eristetty omiin aitauksiinsa. Kyse on lajista, jota kasvaa Suomessa vain täällä ja jonka lähimmät kasvupaikat ovat Gotlannissa ja manner-Ruotsissa. Se on luonnollisesti rauhoitettu. Satuimme paikalle hyvään aikaan, juuri kun kukat olivat avanneet ensimmäisiä kukintojaan.

Saavuimme takaisin 12 tuuman kasarmialueelle. Kävimme vielä ravintolassa välipalalla ja lopuksi piipahdimme komean 120 mm patterin luona, josta Bengtskärin majakka siis näkyi parhaiten. Sitten satamaan odottamaan kuljetusta takaisin, se lähti klo 16.00. Kävelyä tuli kaiken kaikkiaan yli 8 km, varsinainen luontopolku lienee jonkin verran yli 5 kilometriä pitkä. Käytimme aikaa kolmisen tuntia, siihen sisältyi myös useampi tauko. Näin toukokuussa saimme kävellä reittiä aika rauhassa, eteläkärjessä emme tavanneet muita kävelijöitä – 12 tuuman kasarmialueen lähellä sen sijaan oli jo jonkin verran porukkaa. Kesällä täällä on varmasti enemmän kulkijoitakin.

En pidä reittiä kovin vaikeana. Korkeuserot ovat todella maltillisia eikä jyrkkiä tai louhikkoisia nousuja ole. Soveltuu varmasti kaikille, jotka jaksavat noin viiden kilometrin kävelyn tallustaa. Taukopaikkojakin riittää. Puhuimme itse, että olisimme voineet käyttää vaikka tuplasti aikaa – istua penkeillä ja kuunnella ja katsella luontoa ihan kaikessa rauhassa. Se on tehtävä ensi kerralla, toinen luontopolku jäi vielä tutkimatta. Ehdottomasti uudestaan ja sillä kertaa myös yöksi saarelle!

Sijainti: N=6639422.360, E=238203.452 (ETRS-TM35FIN)
GEO:lat=59.806444, GEO:lon=22.333875

Voit seurata retkitunnelmiani myös Instagramissa: @luontopolkumies ja Facebookissa

Muita Luontopolkumiehen reittejä lähistöllä:
Tulliniemen luontopolku
Westerholminpolku Nauvossa

Onko reittiin tullut muutoksia? Jotain korjattavaa, lisättävää, kommentteja? Lähetä postia Luontopolkumiehelle

0 replies

Leave a Reply

Want to join the discussion?
Feel free to contribute!

Kommentoi

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.