Onko retkiluistelu hulluutta vai urheilua? Ennen kaikkea se on elämyksiä
Viisi vuotta sitten ilmoittauduin Suomen Retkiluistelijoiden tulokaskurssille. Auditorion penkin suojissa, pakkasta paossa katsoin mykistyneenä kuvia konkareiden retkiltä. En tiennyt ojentaneeni juuri pikkusormeni pahan luokan hulluudelle.
Retkiluistelu – ennen kaikkea elämyksiä
Kirkkonummen Finnträskillä näin ensimmäistä kertaa jään sisään pakastuneet lumpeet, veden lukuisat kuplat ja uskomattomat kuviot. Sillä retkellä en juurikaan luistellut. Konttasin ja tuijotin jäätä lumoutuneena. Ajattelin, etten tule koskaan näkemään mitään näin hienoa.
Vain hetki tästä ja olinkin jo ihan oikean Paratiisin lähellä. Vesi kiillotti jään pinnan peiliksi. Aurinko valaisi maiseman niin, ettei oikein tiennyt, mikä on ylös ja mikä on alas. Liihottelimme vetten päällä. Paratiisissa kuulin myös käärmeestä. Tällä uskomattomalla herkkujäällä oli lukuisia kokonaisen retkiluistelijan mentäviä reikiä. Opin jäänlukutaidon ensimmäiset kirjaimet.
Sammatin järvellä näin, miten jääkukat kasvoivat peittäen kokonaisen järven. Jääkukkien helinä loi hiljaisen taustamusiikin kulullemme. Ja taas meni homma ihan konttaamiseksi. Jokainen kukka oli ihasteltava ja kuvattava.
Päijänteellä jääkukkapellossa oli kummallisia jälkiä. Askel, askel, askel – liuuuu_ku. Askel, askel, askel – liuuuu_ku. Saukkohan se oli ehtinyt jäälle ennen meitä. Tämän hilpeän kaverin jäljet ovat tietokoneeni taustakuvana silloin, kun mieli on kaikkein mustin. Ajatus iloisesta saukosta saa aina hymyilemään.
Sitten postiin kolahti retkikutsu: Myötätuuliretki Porvoosta Kotkaan. Uskaltaisinko lähteä mukaan? Olisinko riski retkenvetäjille? Jaksaisinko? Osaisinko? Pian konttasin ohjatusti juuri kiinteäksi jäätyneen väylän yli, nautiskelin railojen tuoreista raidoista, sain kaverilta vetoapua ja mittariin yli 100 km luistelua. Vihdoin, kun luulin, etten jaksaisi perille, näkyivät Kotkan valot. Ilma oli sininen ja onnentunne täytti luistelijan teristä pipon tupsuun asti.
Aina, kun luulen lajin tarjonneen parhaat palansa, saapuukin terien alle jotain uutta ja uskomatonta.
Jäänlukutaitoa ja turvallisuutta
Suomen retkiluistelijoiden aloittelijoiden luennon ja tulokasretken jälkeen pääsin osallistumaan seuran järjestämille retkille. Kokeneiden letkoissa luistellen oli turvallista oppia. Tiedonjanoisena lähdin mukaan omatoimiretkeilykurssille. Tunnit teorian ääressä avasivat silmät taas uusin tavoin. Kurssin loppututkintona järjestimme pienessä ryhmässä aivan oman retken meren jäälle. Tuuli vinkui ja ohi kulkeva lautta sai jään aaltoilemaan jalkojemme alla, taskuun unohtunut magneetti sekoitti kompassin, ja tuulen rikkoma jään reuna tuli pimeässä vastaan aivan varkain.
Kaikkein onnellisin (toistaiseksi) opeistani olin seikkailuhenkisellä omatoimiretkellä Savossa. Kahden saman koulutuksen käyneen ystävän kanssa tutkimme pitkään karttoja, sääennustetta, tuulen suuntaa, virtauksia. Lisäsimme mukaan kaiken oppimamme ja kokemamme. Riemu oli sanoin kuvaamaton, kun kilometri toisensa jälkeen jää toteutti ennusteemme. Sulat kohdat olivat juuri siellä, missä niiden kuvittelimme olevankin, virtaus pyörähti lahdella juuri sellaisen mutkan, kuin ajattelimmekin.
Tätä kirjoittaessa oikeaa kättäni särkee. Kipu hymyilyttää. Olen päässyt viikon aikana jäälle melkein joka päivä. Piikannut jäätä jääsauvalla, tutkinut ja tulkinnut.
Lajin ainutkertaisuus
Jää on tuoretavaraa, ainutkertaista ja hetkellistä. Nautittava juuri nyt. Yhtään retkeä ei voi siirtää. Repun on oltava jatkuvasti pakattuna ja kalenterin tyhjennysvalmiina, koska jää voi saapua milloin vain ja kadota yhtä nopeasti.
Fiineistä fiinein, flyygelimäinen teräsjää on niin häkellyttävän lumoavaa, että useimmiten melkein itkettää. Jossain takin sisällä läikkyy samanlainen onni ja kaiho, kuin joskus upeaa auringonlaskua katsellessa. Tuntuu, että hetki karkaa, eikä koskaan palaa.
Yleisin pelko on, loppuuko kausi lyhyeen. Talven 2016-2017 kausi oli niin pitkä, että välillä jopa pelotti: eikö tämä lopukaan?
Vaarallisen koukuttavaa
Vankka neuvoni siis on: pysy tolkuissasi ja harrasta jotain muuta, kuin retkiluistelua. Jos kuitenkin haluat kokea talvisessa luonnossa liikkuen elämyksiä, joita et osannut edes kuvitella, kannattaa tämä riski ottaa.
Onneksi lähipiirissäni on muita hurahtaneita. Ulkoholistin vain itseään huijaava katse silmissä vakuutamme toisillemme: ”lähden tänään vaan yhdelle…” Yöhön astihan sekin reissu taas vierähti.
Intovimma suonissani selaan retkiraportteja, jäätietoja ja sääennustetta. Reissuraporteissa lajitoverit kertovat kuulleensa vihdoin kaikkein rakkaimman talviäänen: jään laulun.
Lue myös: ”Ai kauhee, ihan hulluja ootte” – onko retkiluistelu vaarallista ja voiko siitä tehdä vaaratonta?
Linkkejä Suomen retkiluistelijoiden sivuille:
- Turvallisuus luisteluretkillä ja riskit jäällä
- Pakolliset ja suositeltavat varusteet
- Ilmoittaudu tulokaskursseille
- Miten päästä mukaan?
- Jääoppia retkiluistelijalle
Linkkejä matkaluisteluradoille:
- Kauniaisten Gallträsk, tuoreet tiedot Kole ry:n Facebook-sivulta
- Suomen retkiluistelijat: Ulkoradat Suomessa ja Ruotsissa
- Luisteluliitto: Matkaluisteluradat
Retkipaikka.fi:n luistelulinkkejä:
- Yksinkertainen idea ja mainio toteutus tekevät köyliönjärvestä retkiluistelun ja potkukelkkailun mekan
- Luistimilla ja potkukelkalla Linnansaaren maisemissa
Endorfiininmetsästäjä-blogin tarinoita retkiluistelusta: