Nuuksion Antias-järvillä nauttimassa neljän rauhaisan erämaajärven tunnelmasta

Pakkaspäivän koittaessa joulukuun alkupuolella oli aika lähteä vapaapäivänä Nuuksioon tutkimaan itselleni uusia alueita. Nuuksion kansallispuiston Facebookissa olleen järvivisan innostamana päätin suunnata Antiaksille, jonne minun oli jo kauan pitänyt lähteä tutkimusretkelle. Olin joskus huomannut, että Kattilantien parkkipaikalta lähtee sinne suuntaan isohko polku. Kattilantien parkkipaikka on Luontokeskus Haltiasta noin neljä kilometriä Kattilaan päin.

Kuljetun reitin pituus 7 km (ei merkitty maastoon, joten kartanlukutaito on tarpeen)

Kulkuaika 3–4 h

Ei tulipaikkoja

Kattilantien parkkipaikka kartalla
Antias-järvet

Aamu oli pakkasesta huolimatta jokseenkin hämärä pilvipeitteen takia, mutta ai että – mutaiset polut olivat jäätyneet! Kylläpä oli mukava astella rapsakalla polulla, toki kääntöpuolena oli liukkaus. Monin paikoin varsinkin kallioiden päälle oli ehtinyt muodostua jo paannejäätä, ja syvemmät ojat olivat edelleen ihan sulia.

Olin tutkinut Nuuksio–Luukki-ulkoilukartasta, että alueella meni sen verran polkuja, että pystyisin tekemään neljän järven kierroksen. Parkkipaikalta suoraan Iso-Antiakselle menevältä polulta haarautui pienempi polku Ruoholammen suuntaan, jonne suuntasin ensiksi. Harmaasta kelistä huolimatta metsästä löytyi kauneutta niin kuuran, jään kuin jäkälien muodossa. Luonto oli hiljainen, kuului vain luultavasti hippiäisten hiljaista ääntelyä ja Swinghillin suunnilta lumitykkien huminaa. Yritin olla siitä ärsyyntymättä, sillä olenhan itsekin talvilajien ystävä ja lunta on silloin tehtävä etelässä, kun lämpötila menee pakkasen puolelle.

Ruoholampi sijaitsee kartan mukaan ojitetun suon keskellä. Tänä syksynä alueella oli aloitettu suon ennallistamistyöt, mikä tarkoittaa suon palauttamista luonnontilaan. Infokyltin mukaan tämä tarkoittaa suo-ojien tukkimista kaivinkoneella. Hetken päästä kulkureittini tulikin ennallistamisalueelle, mikä näytti näin aluksi toimenpiteen jäljiltä melko rujolta. Kuitenkin toimenpiteen seuraukset näkyivät jo maastossa, sillä kapealle polulle oli jo noussut vesi. Tulevaisuudessa siis alue tulee muuttumaan soisemmaksi, ja luonto alkaa pikku hiljaa palautumaan ojitusta edeltävään aikaan. Ihminen osaa kyllä löytää muita kulkureittejä, siitä ei tarvitse olla huolissaan!

Pääsy lammen rantaan ja edelleen siitä eteenpäin vaati siis hiukan rämpimistä ennallistamisalueen läpi. Lampi oli jäässä, ja soistuneilla rannoilla vallitsi pysähtynyt tunnelma. Koska karttaan ei ollut näille main merkitty polkuja, otin seuraavaksi kompassin suunnan koti Levo-Antiasta. Rämmin kivikkoisen mäen harjanteen yli, ja alarinteeltä häämöttikin jo seuraava järvi. Rinteessä kulkusuunnassa oikealla oli jyhkeä kalliojyrkänne, jota oli pakko mennä katsomaan. Kallion alareuna kaartui sisäänpäin muodostaen pienen luolan tai oikeastaan lipan. Kallioseinämään valumisvedet olivat alkaneet jo muodostaa hienoa jääpeitettä, ja paluumatkalla löysin myös talven ensimmäiset pitkät jääpuikot, joita en ollut mennessä huomannut.

Levo-Antias oli myös jäässä. Kylläpä olikin houkuttelevan sileä jää! Tiesin kuitenkin, ettei jää voinut olla montaa senttiä paksua, joten retkiluistelijan piti malttaa odotella vielä hetkisen. Lähdin kiertämään järveä vastapäivään. Itäreunalta järvestä laski mukavasti soliseva laskuoja, jonka pystyi helposti ylittämään.

Polku katosi jonkin matkan päästä ja suunnistin umpimähkään metsäautotien suuntaan. Juuri kun olin kaivamassa puhelimen gps:ää esiin, niin tie ilmestyi näkyviin. Tieltä piti kartan mukaan erkaantua polku Syvä-Antiaksen suuntaan. Hetken matkaa etsittyäni löysin polun pään ja lähdin kiipeämään ylämäkeen. Rannan olisi pitänyt tulla näkyviin noin 150 metrin päästä, mutta mitään ei näkynyt. Tarkistin puhelimella Retkikartasta sijaintini ja totesin lähteneeni eri polkua, kuin mikä oli piirretty karttaan. No, tämäkin polku vaikutti kulkevan oikeaan suuntaan, ja kohta Syvä-Antias tuli näkyviin. Tulin suoraan kartalla näkyville jyrkänteille, mikä olikin hieno paikka! Totesin, että nyt olisi evästauon paikka. Kaivoin repusta istuinalustan ja ruokatermarin. Kylläpä lämmin punajuuririsotto ja kuuma tee maistuivatkin kulkijalle!

Maisemat olivat jylhät ja sain nauttia niistä ihan yksin. Paikka oli kuitenkin sen verran kulunut, että kulkijoita siellä tuntuu olevan. Nuuksion kansallispuistossahan saa leiriytyä vain virallisilla karttaan merkityillä leirintäpaikoilla (ks. Nuuksion ohjeet ja säännöt), mutta selkeästi tässäkin on leiriydytty, vaikka kartoille ei ole merkitty tähän kohtaan mitään leiripaikkaa. Mietin, että eivätkö ihmiset tiedä, että Antiaksien seutu kuuluu Nuuksion kansallispuistoon, sillä aluehan on liitetty vasta vähän myöhemmin kansallispuistoon. Toisaalta luonnolla kestää vuosikausia palautua ihmisen aiheuttamasta kulutuksesta, joten jäljet voivat olla vanhojakin.

Vilu alkoi hiipiä luihin ja ytimiin, joten oli jatkettava matkaa Syvä-Antiaksen ympäri. Melkein koko järven kierrettyäni tulinkin kapeahkolle maakaistaleelle, mistä siirryin järvistä suurimman eli Iso-Antiaksen rantaan. Vasta nyt isompaa polkua pitkin lähestyi muitakin ihmisiä – olin jo luullut, että olisin koko reissun päässyt kulkemaan kohtaamatta yhtäkään ihmistä.

Iso-Antiaskin oli jäässä, ja railo halkoi jään pintaa. Myötäpäivään kiertäessäni minun piti käydä itäpäässä jälleen metsäautotiellä, jonka olin jo kerran ylittänyt, sillä järven itäpäästä lähtevä laskuoja oli sen verran leveä, ettei sitä pystynyt oikein muuten ylittämään. Lähellä tietä löytyi hauska siirtolohkare. Polku seuraili rantaa tarjoten monta mukavaa maisemakohtaa. Polun vierestä löytyi teeren kikkare, mutta itse lintuja en nähnyt. Lentävien joutsenten ääni kuului läheltä. Ehkäpä nekin viimein ajattelivat suunnata etelämpään Nuuksion lampien jäätyessä. Palokärkikin kuului huutelevan. Kokeilin matalassa poukamassa, kestääkö Iso-Antiaksen jää, ja ainakin sillä hetkellä siinä kohdassa kesti! Lopulta tulin parkkipaikalle vievän polun risteykseen, ja loppumatka tuli patikoitua ripeämmässä tahdissa takaisin autolle.

0 replies

Leave a Reply

Want to join the discussion?
Feel free to contribute!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.