Mustion ruukki Raaseporissa yllätti talvisella kauneudellaan

Viikonloppuinen pieni ruukkikiertueemme Raaseporissa oli kulkenut jo Antskogin, Fiskarsin ja Billnäsin kautta, kun saavuimme loppuhuipennukseksi Mustioon. Kuten aiemmissakin kohteissa, myös täällä oli autiota – laineilla lipuvaa sorsaa lukuun ottamatta olimme kahdestamme. Talvipäivän maisemat olivat uskomattoman kauniit!

Kohde kartalla
Osoite Hållsnäsvägen 89, Raasepori
Fiskars-juttu

Keltainen Mustion linna, yksi Suomen arvokkaimmista kartanorakennuksista, paistatteli ihanan aurinkoisissa sävyissä muutoin niin sinivalkoisissa maisemissa. Olen kuullut linnasta paljon kummitustarinoita ja leikin ajatuksella, että kummitukset seurasivat ikkunoiden takaa kulkuamme pihamaalla. Olisi hauska joskus yöpyä täällä ja katsoa, alkaisinko oikeasti uskoa kummituksiin. Linnan aukioloajat voi tarkistaa sen sivuilta.

Puiston suuret ja moninaiset puut, kauniit rakennukset ja patsaat olivat saaneet päälleen lumikuorrutteen. Aika tuntui pysähtyneen pakkaspäivässä ja keskipäivän kirkkaassa valossa. Lummepolku oli jäässä – kuten muuten myös uimaranta, jossa olin salaa toivonut olevan avanto – mutta vastarannalle johtavan sillan seudulla näimme veden olevan sula.

Kesäteatterin kupeesta löysimme sillan, jolta oli valtavan kauniit näkymät etenkin auringon suuntaan. Sillalla oli levennyksiä ja kuvaukselliset, vanhantyyliset valaisinpylväät, kaikki edellytykset vaikka kivan yhteiskuvan ottamiseen.

Auringonvalo siivilöityi rantapuiden takaa vitivalkoisena ja hohtavana. Merisumu väreili Mustionjoen yllä ja näkyi valossa kauniisti.

Annoin kameran laulaa. En ollut osannut odottaa, että talvinen Mustio hemmottelisi meitä tällaisella näyllä. Täällä on ihana käyskennellä kesän lämmössä, mutta näin kauniita kuvia täältä en ole saanut kesäaikaan.

Sillan toisella puolella kivinen makasiini erottui selvästi muista näkemistämme, lähinnä puisista rakennuksista. Vanhassa viljamakasiinissa on nykyisin kokoustiloja.

Yksinäinen sinisorsanaaras ui esiin sillan alta, taapersi hetken aikaa jään reunalla ja kaakatti meille äänekkäästi. Hetken matkaa se lipui joen ylitse rantametsän suojiin, kunnes päätti ottaa siivet alleen. Muita emme koko käynnillä kohdanneetkaan.

Olimme palelleet koko reissun ajan niin paljon, että nyt todella teki jo mieli huristella kotiin ja toivoa, että vanha talomme tuntuisi lämpimältä. Jäin kuitenkin miettimään, että hieman vähemmän hyytävällä kelillä voisi olla kiva käydä myös läheisellä Korpuddenilla retkeilemässä, ja siellä on pari tulipaikkaakin. Linkin Korpuddenin esittelyyn löydät alta.