Mustakylkinen pieni maja – Mirhamin tupa

Kahdeksantoista peninkulman pituisella taipaleella Kittilästä Inarin kirkolle asui vain kolme perhettä, ja lisäksi oli kaksi valtion rakennuttamaa autiotupaa matkalaisille varana. Kello yhdeksältä illalla ehdittiin Mirhamin tuvalle.

Mirhamin tuvasta kerrotaan T.I. Itkosen kirjoittamassa Hermann Paulin matkasta Lappiin ja Peräpohjolaan. Kirjoitus on julkaistu Kalevalaseuran vuosikirjassa 42, vuodelta 1962. Hermann oli saksalaissyntyinen, vuonna 1859 Suomeen muuttanut musiikkikauppias, joka jo 1800-luvun puolessavälissä Itkosen sanoin ”uskaltautui” retkelle pohjoisimpaan Suomeen. Matkakertomuksessa mielenkiintoista on maininta Mirhamin tuvasta.

Tuntui miellyttävältä, kun raito pysähtyi mustan, puoleksi lumeen peittyneen majan eteen.

Tuolloin autiotupana palvellut rakennus on edelleen olemassa. Ei tupakäytössä silloisilla sijoillaan, vaan Saamelaismuseo Siidan ulkomuseoalueella.Mirhamin tupa on toiminut kulkijoiden suojana, mutta myös käräjätupana. Tupa on rakennettu alun perin Inariin, lähelle Kittilän kunnan rajaa vuonna 1845. Tuvassa istuttiin käräjiä 1900-luvun alkupuolelle saakka.

Nytpä havaittiin neljännesä nurkassa vielä pari hahmoa: Kittilän vanginvartija ja inarilainen varas Musta-Pekka.

Yksi tärkeä osa Mirhamin tuvan ainutlaatuisuutta tulee esille ovesta sisään astuessa. Seinät ovat täynnä kaiverruksia. Vuosilukuja löytyy 1800-luvulta alkaen. Merkkinsä seinään ovat veistäneet varmastikin autiotuvassa yöpyjät, mutta myös tuomiotaan odottaneet rikolliset.

Siinä oli neljä paljasta seinää nimiä täyteen piirrettyinä, muutama orsi vaatteiden ripustamiseksi, yhdessä nurkassa lapintakka…

Rakennus on siirretty Siidan ulkomuseoalueelle purkamalla ja uudelleen kokoamalla. Lapin takka on valettu samalla paikalle kuin aiemmin.

Lokakuussa Saamelaismuseo järjesti rakennusperintöpäivän, jossa kuultiin restaurointimestari ja arkkitehti Marko Huttusen esittelemänä rakennuksessa näkyvistä merkeistä. Yksityiskohtia, joita tavallinen kävijä ei ensimmäisellä kerralla edes huomaa, oli monia. Esimerkiksi ovi: siinä näkyi reikiä, jonka perusteella se olisi aiemmin ollut toisin päin. Samoin sisällä tuvassa näkyi laverin tai pöydän paikat.

Vanha tupa tönöttää ulkomuseolla, jonne pääsee vierailemaan kesäaikaan. Saamelaismuseo tekee suunnitelmia tuvan restauroimiseksi, ja tänä vuonna toteutettiin viimein seinissä olevien kirjoitusten dokumentointi. Kaikki seinät on järjestelmällisesti kuvattu, koska restaurointitöissä tuvan hirret mahdollisesti joudutaan purkamaan ja kokoamaan uudelleen.

Vain mielikuvitus on rajana lukiessa seinissä olevia nimiä. Osa on selvästi kirjoitettu museovierailun yhteydessä, mutta osassa on raapustettu vuosiluku toissa vuosituhannelle. Löytyypä seinästä myös Pekan nimi, liekkö ollut sama Musta-Pekka.

Tekstikatkelmat ovat T.I. Itkosen tekstistä Kalevalaseuran vuosikirjasta 42/1962. Mirhamin tuvasta kerrotaan myös T.I. Itkosen Lapinmatkani-kirjassa sekä Karl Nickulin Saamelaiset kansana ja kansalaisina