Tässäpä mukava metsämaasto soineen ja järvineen! Kaarnikan ja Metsäjärven polku Säkylässä.

Säkylässä sijaitsevan Kankaanpään kylän kyläyhdistys ylläpitää mainiota metsäreittiä, joka kiertää suon keskellä sijaitsevan Metsäjärven. Sen rannalla on taukopaikka laavuineen ja nuotiokehineen – ja laavun vieressä on myös komea kota, jota voi vuokrata.

Kaarnikan ja Metsäjärven polku Säkylässä
Päivämäärä: 19.7.2026.
Luontopolkumiehen reittinumero: 699.
Reitin pituus: 4,5 km.
Kohokohdat: Oikein mukava kävelymaasto sekä Metsäjärven rannat taukopaikkoineen.
Parkkipaikka: Opastus Kaarnikantieltä, tilava pysäköintipaikka. (Toinen mahdollisuus esitelty tekstissä.) Paikka kartalla.
Julkiset liikenneyhteydet: Koulun lukukausien aikaan liikennettä Kankaanpään kylälle, josta noin 3 km reitille.
Opasteet/kyltit: Hyvät.
Varusteet/jalkineet: Sateen jälkeen täällä oli todella kosteaa! Uskoisin, että kuivana kesäpäivänä pärjää jopa lenkkareilla, nyt reitin kiertäminen vaati kumisaappaat.
Vaativuustaso: Keskivaativa reitti.
Tulipaikka: Yksi tulipaikka.

Aloitan tällä kertaa ihmettelemällä sitä, millä nimellä tätä reittiä pitäisi kutsua. Kankaanpään kylän nettisivulla mainitaan Kertun Metsäpolku, Kaarnikan polku ja Hympykorennon puuhapolku. Myös luontoon.fi-sivustolta löytyy Kaarnikan polku. Laitanpa vielä linkin löytämääni reittikarttaan: Kaarnikka-Metsäjärvi. Eri nimiset reitit kulkevat samalla seudulla – minä päätin kutsua kierrostani Kaarnikan ja Metsäjärven poluksi.

Satakunnan viikonloppukäyntini oli loppumassa ja ajelin jo kohti pääkaupunkiseutua. Olin kuitenkin suunnitellut käyntiä Säkylän Metsäjärvellä. Ohjeet reitin lähtöpaikalle taisin löytää bloggari Miran sivulta. Reitin voisi aloittaa joko nimettömän metsätien päässä olevalta pysäköintipaikalta (osoite noin Kankaanpääntie 212) tai Kaarnikantieltä. Kävin ajamassa satakunta metriä metsätietä ja se vaikutti olevan kapea ja kuoppainen – käännyin ympäri ja valitsin helpomman vaihtoehdon Kaarnikantieltä. Se osoittautui helpoksi vaihtoehdoksi. Tilava pysäköintialue löytyi, ei muita autoja.

Reitin opastaulussa (nyt nimenä Metsäjärven reitti) on muutama kuva sekä reittikartta. Olin siis reitin luoteisimmassa pisteessä. Polku on merkitty karttaan sinisellä, vihreällä ja punaisella. Kiertosuuntaa ei ole määritelty. Taulun alareunassa on esitelty myös vihreät opasteet.

Aloitus tapahtuu viivasuoraa metsätietä pitkin kohti itää.

Noin 300 metrin kohdalla alkaa ympyräreitin osuus. Tuntui loogisemmalta kiertää reitti myötäpäivään, sillä nuoliopasteet ohjasivat tässä vain siihen suuntaan – kohti Metsäjärveä.

Metsätien laidassa kasvoi jäkälää ja maa oli eksoottisen valkoinen. Saattoi melkein kuvitella olevansa Rokuan kansallispuistossa – ei ainakaan Satakunnassa.

Tämä tieosuus päätyy pysäköintipaikalle. Tämä ei ole se pysäköintialue, joka on nimettömän hiekkatien päässä – itse asiassa en osaa edes arvata, miten tänne pääsisi autolla. Polku jatkuu alueen takanurkasta.

Seuraava osuus kuljetaan murskeella päällystetyllä leveällä polulla. Hieman hankala kävellä, mutta varmasti hyvä ratkaisu, sillä ympärillä on kosteaa rämettä. Katsoin Karttaselain-sovelluksesta, että polun linjaus näytti kulkevan hieman eri paikassa. Sillä perusteella arvelen, että murskereitti olisi melko uusi – aiemmin täällä lienee kävelty rämepoluilla.

Reilut puolitoista kilometriä takana. Yhtäkkiä edessäni oli hyvin erikoinen ja hauskan näköinen rakennus. Vuonna 2011 tänne rakennettu kota on lukittu. Sitä voi vuokrata, lisätietoja saa Kankaanpään kylän nettisivuilta.

Muutama metri eteenpäin ja laavulle, jossa pidin evästauon. Metsäjärven laavu on rakennettu 1996.

Blogin pääkuvasta voi havaita, että laavu on aivan rannan tuntumassa. Ollaan Metsäjärven koilliskulmassa. Järvi ei ole kovinkaan suuri, pohjoisesta etelään pituutta noin 400 metriä, leveyttä itä-länsi -suunnassa parisataa metriä. Keskisyvyys on ilmeisen matala – ja kalastajille tiedoksi, täältä voi onkia ahventa ja haukea.

Polku siirtyy laavulla järven rantaan. Heti laavulta lähdettäessä voi lukaista tietoa Metsäjärven korennoista tai katsoa, miten kodan varaaminen onnistuu. Korentolajeja täällä on havaittu 12.

Alkumatkalla ainoat reittimerkinnät olivat vihreitä opasteita, joita oli lähinnä risteyspaikoissa. Järven tienoilla oli myös muutamia puisia nuolia, tämä yksi oli tosin pudonnut maahan.

Tämä opaste oli paikallaan. Nuoli kohti Pikku Metsäjärveä. Katsoin varmuudeksi Karttaselaimesta, olisiko se kaukana. Ei ollut, matkaa lienee alle sata metriä. Sinne kuljetaan rämeen keskellä, polku oli melko kostea.

Pikku Metsäjärvi on söpö ja sympaattinen. Käväisin ihailemassa ja kuvaamassa sitä, sen jälkeen palasin takaisin isomman Metsäjärven rannalla kulkevalle polulle.

Järven eteläpää on keidassuota. Pitkokset ovat tarpeen. Täällä oli todella märkää edellisen illan ja yön kovien sateiden jäljiltä.

Tästä en olisi selvinnyt lenkkareilla. Kahlaamiseksi meni. Pari päivää myöhemmin näin sosiaalisessa mediassa kuvan samasta paikasta, näytti huomattavasti kuivemmalta.

Polku kulkee rantaa pitkin koko sen itä- ja etelärannan pituudelta. Lounaiskulmassa se poistuu rannasta. Samassa paikassa oli soutuvene, joka on sekin käytettävissä (todennäköisesti vuokrattavissa, tästä en löytänyt tietoa). Sateen jäljet näkyivät tässäkin, rannasta poistuvalla polulla.

Vajaat kolme kilometriä kävelyä takana. Parinsadan metrin polku toi rannasta isolle pysäköintipaikalle, jonne olin aluksi yritttäyt ajaa. Täällä oli opastaulu, jossa oli tietoa Metsäjärvestä ja Kaarnikasta sekä muista luontokohteista lähellä. Yksi erikoisuus on lähellä sijaitseva entinen Helsingin yliopiston Karpalotutkimusasema (1946-1955), jonka rakennusten rauniot ovat yhä nähtävillä. Hympykorennon polku on sen sijaan tästä laavulle kulkeva polku (jota siis itsekin kuljin) – lapsille on tarjolla erilaisia tehtäviä, joissa pyydetään esimerkiksi haistelemaan ja kuuntelemaan luontoa tai kertomaan, mitä värejä on näkyvissä. Otin itsekin yhden tehtävävihon mukaan laatikosta.

Mietin, olisiko loppuosuus metsätietä. Ei ollut, tämän kierroksen selvästi kapein polkuosuus kulki mäntykankaalla. Tällä osiolla oli myös keltaisella merkittyjä tolppia.

Vihreä opaste ohjaa metsätien ylityksen jälkeen oikealle reitille. Kävelyä oli takana 3,7 kilometriä. Kierros alkoi olla loppusuoralla. Arvelin, että kierros olisi hieman lyhyempi kuin jostain lukemani 5,5 km.

Ja näin olikin. Hetken päästä palasin tutulle metsätielle, joka vei pysäköintipaikalle. Matkamittari näytti 4,45 kilometriä kävelyä ja siihen meni tunti ja vartti. Tähän sisältyi mukavan mittainen kahvitauko laavulla. Muita kävelijöitä en tavannut.

Kaarnikan ja Metsäjärven polut olivat suhteellisen helppotasoisia. Koko reitin korkeuserotkin lienevät noin 10 metrin luokkaa. Järven rannalla polulla oli jonkin verran juuria, ehkäpä laittaisin reitin nipin napin keskivaativaksi.

Minä pidin Metsäjärven maisemista ja poluista kovasti. Täällä oli mukava tallustaa – ja nautin järvi- sekä suomaisemista. Taukopaikka oli sekin tosi miellyttävä. Lapsillekin täällä on kivaa tekemistä. Suosittelen lämmöllä.

Sijainti: N=6780675.669, E=253729.226 (ETRS-TM35FIN)
GEO:lat=61,0833919, GEO:lon=22,4321166

Voit seurata retkitunnelmiani myös Facebookissa
ja Instagramissa: @luontopolkumies 

Muita Luontopolkumiehen reittejä lähistöllä:
Harolan luontopolku
Isosuon luontopolku ja Harjureitti
Hiittenkarin luontopolku

Onko reittiin tullut muutoksia? Jotain korjattavaa, lisättävää, kommentteja? Lähetä postia Luontopolkumiehelle.