Lumiaskelia Lammassaaressa, Imatra

Vain viitisen kilometriä sivussa Imatran kauppapuotien hyörinästä on Ukonniemen ulkoilualue, jonka ykköskeidas on Saimaan ympäröimä Lammassaari.  Lammassaaressa sijaitsee myös Imatran venesatama ja kannas yhdistää saaren mantereeseen, joten perille pääsee veneetönkin. Jos paikan päälle ei saavu jalan, pyörällä tai bussilla, autolle löytyy pysäköintipaikkoja löytyy niin venesatamasta kuin Ukonniemen puolelta kylpylän läheisyydestä.

Itse saavuin Lammassaareen kävellen marraskuun ainoana lumisateisena lauantaina, kiitollisena hiutaleiden piirtämästä valkeudesta keskelle muutoin pimeyttä hohkaavaa vuodenaikaa. Heti Lammassaareen tultua tien vasemmalta puolelta löytyi opastetaulu ja viitta rantapolulle. Hannunvaakunakyltti viittaa saaresta löytyneeseen kivikautiseen asuinpaikkaan.  Tuumin, että se saa  levätä tänään rauhassa lumen alla.

Saimaa lainehti vielä pääosin vapaana, vain rannoiltaan kohmeisena. Maisema huokui harmaita sävyjä, haikeutta, hiljaisuutta. Veneet eivät enää vesillä pärisseet kuin harvakseltaan.

Käpyopaste loi mielikuvan, että tämä olisi luontopolku, mutta käsittääkseni Lammassaaren rantapolku ei ole Imatran ns. virallisten luontopolkujen listalla nykyään. Mutta jos tämä ei olekaan lukuisien infotaulujen täplittämä reitti, on rantapolku reitti kauniin luonnon keskellä.

Rantapolun kuvauksessa luki ”soveltuu vain ketteräjalkaisille ulkoilijoille, sillä se on paikoin varsin kivikkoinen ja juurakkoinen”. Lumen alta ei kaikkia epätasaisuuksia nähnyt, mutta aina on hyvä olla varovainen, etenkin näin talvella, jos polulle ehtii muodostua jäisiä kohtia. Polku erottui nyt hyvin sitä aiemmin tallanneiden jalanjäljistä, vaan jos sattuisi lumiseen aikaan ensimmäisenä reitille, kannattaa tähyillä puista maalimerkkejä. Kelta-vihreät maalimerkit näyttävät ainakin tietä.Riemastuin, kun huomasin muutamista puista myös valkoisia maalimerkkejä. Talvella näkee konkreettisesti, miten heikosti ne erottuvat, etenkin röpelöisistä puunrungoista, joihin myös lumi tarttuu.  Onneksi Lammassaaressa ei ole eksymisen vaaraa; riittää että astelee harjusaaren ympäri rannan tuntumassa.

Olivatko tässä saarikierroksen ainoat värivalopilkut? Pihlajanmarjatertuissa näkyi riittävän vielä linnuille popsittavaa.

Kukaan ei ollut vielä tänään istahtanut vaatimattomalle lankkupenkille mietiskelemään syntyjä syviä. Eipä ollut minullakaan istuinalustaa mukana.  Marraskuinen maisema oli yksinkertaisuudessaan karun kaunis. Tokihan täällä olisi upeaa kuljeskella ja istahtaa alas minä vuodenaikana hyvänsä, kuunnella honkien huminaa ja aaltojen loisketta…

Ranta kaareutui kauniisti, sulan veden ja lumen raja piirtyi selkeänä. Jossain tuolla vastarannalla, kevyen lumisaderintaman takana oli Rauha. Ennen Joutsenoon kuuluneen Rauhan alueella oli alkujaan hotelli, sitten sairaalatoimintaa eri muodoissaan, kunnes se väistyi ja aluetta alettiin kehittää jälleen matkailukäyttöön. Veikkaan, että tällä kelillä vastarannan Holiday Clubin väki nautti lähinnä sisätiloista.

Polulla tuli harvakseltaan vastaan muita ulkoilijoita. Lions Club Imatran vuonna 2009 lahjoittama kota nousi samoille sijoille kuin aikanaan taukopaikkana palvellut, tulipalossa tuhoutunut turvekammi. Kota oli erittäin siistissä kunnossa ja polttopuita hyvin tarjolla puuvajassa. Makkaratulet olisi ollut kodassa kiva tehdä, jos olisi vain sattunut evästä matkaan.

Lammassaaren pohjoisrannalta löytyi suojaisa lahdenpohjukka, jonka toisella laidalla oli saarikiertäjälle tarjolla toinen värihetki. Pihlajanmarjojen lisäksi siis. Keltaiset ja siniset ”tikkukaramellit” töröttivät uhmakkaasti kaislikkomättäiden keskeltä. Ei meillä ole vilu!

Arvelin, että polkua ei ole enää pitkälti jäljellä ennen kuin olisin jo venesataman tiellä, kun vastaan tuli laavu, toinen suojaisa taukopaikka. Lammassaaren laavu ei ole perinteistä avomallia, vaan laavuun mennään sisälle sivuovesta – vaikka pyörätuolilla, sillä tämä on esteetön taukotupa. Mutta että ihan ikkuna!

Laavun etuseinässä oleva aukko oli siis ummessa, mutta siitä näki suoraan Saimaalle. Ja koska laavun sisällä oli jopa pienoinen kamina, oli se ihan uudenlainen laavututtavuus minulle.  Mitä oivallisin suoja tuulisella ja sateisella säällä.

Vaan mukava oli kulkea hiutaleiden kiitäessä tuulen vietävinä; lunta vihmoi naamalle mukavaan tahtiin. Laavulta oli enää lyhyt matka Lammassaaren venesatamaan, missä kahvilakin olisi ollut vielä avoinna, vaan minun oli jo lähdettävä tassuttelemaan takaisin lähtöpaikkaani.

Lammassaaressa risteilee myös muita polkuja kuljettavaksi,  joten myös saaren sisäosien suppamaisemiin kannattaa tutustua. Kunhan Saimaa jäätyy kunnolla, pääsee Lammassaarta kiertämään myös jäitä pitkin, vaikka kävellen tai suksilla.

Kartta. ETRS-TM35FIN-tasokoordinaatit: N 6787199  E 591892