Luhdanjoen lintutorni Lahdessa tekee vaikutuksen korkeudellaan ja kivikautta henkivällä maisemallaan

📌 Paikka kartalla

Lahden Okeroisissa komeilee yksi Suomen suurimmista lintutorneista. Luhdanjoen tornin ylätasanne on puiden latvojen yläpuolella, yli 23 metrin korkeudessa. Torni seisoo tukevasti kallion päällä ja lisäksi se on tuettu puihin vaijereilla. Lintutornin merkitylle pysäköintipaikalle pääsee osoitteella Luhtijoentie 107, Lahti. Tien alkupäässä on puomi, joka on päivisin auki, mutta öisin suljettuna.

Saavuimme tornin parkkipaikalle kirkkaana pakkaspäivänä, kun aurinko oli juuri noussut. Korkea torni erottui ylväänä pellon takana puiden latvojen yläpuolella. Lähdimme kävelemään sitä kohti ensin tietä pitkin, ja sitten metsäpolkua tornin kohdalla. Tornin viereisellä pellolla näimme lumikon, joka viiletti hangella hurjaa vauhtia.

Jo tornin juurella huimasi, kun näki, miten korkea se on. Ylös oli silti päästävä maisemia ihailemaan! Onneksi hyväkuntoisia portaita pitkin oli helppo kiivetä, ja välitasanteilla sai tarvittaessa hengähtää. Tasanteilta on hyvät näkymät lähipuihin, joten lintujen pesintäaikaan niiltä käsin on kätevää kiikaroida linnunpesien elämää.

Lintutornin huipulta avautuu hieno näköala Luhdanjoelle ja Salpausselälle sekä metsä- ja peltomaisemiin. Eniten nähtävää on keväällä, sillä rantaniityt kevättulvineen houkuttelevat alueelle paljon muuttolintuja. Nyt talvella maisema oli lumen peitossa ja linturintamalla melko hiljaista. Talvellakin tornin läheisyydessä on silti mahdollista havaita pikkulintuja, tikkoja, pyitä ja pöllöjä.

Luhdanjoen tulvaniittyjen paikalla oli aikoinaan järvi, joka katosi noin 1500 vuotta sitten. Järven rannoilla oli asutusta, ja lintutornin ympäristöstä onkin löydetty ainakin kymmenen kivikautista asuinpaikkaa. Jos haluaa saada käsityksen miltä alue näytti kivikaudella, kannattaa kiivetä torniin kevättulvien aikaan. Silloin lainehtivat pellot vesilintuineen muistuttavat vuonomaista järveä, joka alueella aikoinaan oli.

Luhdanjoen lintutorni teki minuun vaikutuksen korkeudellaan ja hienoilla maisemilla. Lisäksi tieto alueen elämästä kivikaudella toi käyntiin kiinnostavan lisän. Täällä on ehdottomasti päästävä käymään myös keväällä kiikarien kera!

Juttu julkaistu aiemmin Näitä polkuja tallaan -blogissa.

Sijainti: N=6757412.036, E=422188.281 (ETRS-TM35FIN)