Metson soidin on ikiaikainen mysteeri

Kello soi kotona klo 1.30. Nousen ylös ja hieron silmistä unihiekkaa. Hiivin hiljaa keittiöön ja puen vaatteet varoen herättämästä nukkuvaa kotiväkeä. Vartin päästä olen syönyt ”aamupalan” ja istahdan autoon. Ajan kotoa salolle ja parkkeeraan auton hiljaisen metsäautotien leveämmälle kohdalle. Reppu on peräkontissa valmiina. Nostan sen selkään ja koppaan käteeni vielä toisen kameran. Toinen kamera, kaksi jalustaa, makuupussi ja untuvatakki on repussa. Hiivin pimeässä kohti muutamaa päivää aiemmin metsään laittamaani kojua. Valoja ei saa käyttää etteivät yöpuulla olevat metsot säikähdä. Tunti heräämisestä olen laittanut kamerat valmiiksi ja vedän makuupussin peitoksi. Herätystä ei tarvita, siitä pitävät huolen metsot.

Tunnin unien jälkeen, puolen neljän aikaan, havahdun kahahdukseen ja siipien paukkeeseen. Ensimmäinen metsokukko laskeutuu puusta, levittää pyrstönsä, nostaa nokan kohti taivasta ja alkaa soida. ”Knak knak knak knak knak tsstsstsstsstsstsst”. Vuoroin näppäilyä ja vuoroin hiomista. Kukko hyppää muutaman metrin hyppyjä paukuttaen siipiään samalla. Hypyt ja soiminen toistuvat minun maatessa siitä 10m päässä kojussani makuupussin alla. Nousen hiljaa ylös ja nappaan muutaman kuvan. Joudun ottamaan kameran ja objektiivin ominaisuuksista kaiken irti pimeässä kuvatessa. Käyn takaisin makuulle ja jään odottamaan auringon nousua.

Lopulta aurinko alkaa antaa valoa metsään. Säädän kameran arvoja jatkuvasti valon mukaan ja haen parasta yhdistelmää. Varsinkin nopeiden hyppyjen kuvaaminen vaatii taitoa, laadukasta tekniikkaa sekä hyvää ennakointia kuvaajalta. Kymmenistä kuvista vain muutama on kuvaajan mielestä kelvollisia.

Auringon noustessa alkaa ympäröivä luonto herätä. Teeret soivat vaaran alla olevalla suolla, mustarastaat laulavat kuusikossa ja kurjet huutavat jossain kaukana. Äänimaailma on jotain uskomatonta!

Metso kiertelee kojua ja yrittää olla mahdollimman edustava. Valtakukon vastustajina on nuoria poikametsoja mutta ne eivät tänä aamuna halua haastaa vanhaa taisteluun. Usein metsokukkojen voimien mittelyt ovat totisinta taistelua joissa toinen osapuoli voi loukkaantua vakavasti tai jopa kuolla. Naarasmetsot eli koppelot seuraavat tapahtumia puiden oksilta narskuttavia ääniä päästellen.

Lopulta ensimmäinen koppelo laskeutuu puusta. Kohta toinen ja kolmaskin on maassa. Vanha valtakukko alkaa kierellä koppeloiden ympärillä ja esittää komeinta soidintaan. Naaraat näyttävät hyväksyvän sen ja lähestyvät kukkoa. Välillä joku nuorista poikametsoista yrittää tulla liian lähelle jolloin vanha kukko ajaa ne hurjasti pois.

Huolellisesti haaremiaan paimentaen kukko liikkuu kojun ympärillä. Kuvaan kuvia ja videota kaikessa rauhassa. Matkaa lintuihin on vain muutamia metrejä. Ne ovat varuillaan mutta niin olen minäkin. Jokainen liikkeeni on erityisen hidas ja harkittu. Ylimääräisiä kahahduksia eikä kolahduksia ei saa tulla yhtään. Pienellä huolimattomuusvirheellä saatan pilata oman päivien työn ja säikäyttää linnut liikkeelle.

Tämä kertomus on yhden aamun tunnelma metson soitimelta keväältä 2019. Usein soitimen keskuksen löytäminen vaatii jopa viikon kärsivällistä työtä, valvottuja öitä, useita kojun siirtoja ja loputtomasti ajatustyötä. Aina sekään ei riitä ja kuvat jäävät ottamatta. Mikään ei ole niin arvaamaton kuin luonto. Tietyt asiat toistuvat vuodesta toiseen mutta soitimella on niin paljon muuttuvia tekijöitä että sen ennustaminen ihmisen järjellä on mahdotonta. Täällä ollaan luonnon ehdoilla.

Tervastulia-blogista voit lukea lisää kevään 2019 tapahtumia metsolassa.