Muinaisrannalla Rovaniemellä – Päiväretki Louevaaran huipulle ja tuvalle

Viime elokuussa, kun kesälomani oli vetelemässä viimeisiään, päätin tehdä vielä yhden pienen päiväretken Lapin puolella ennen kuin suuntasin Rovaniemeltä takaisin kohti etelää. Kohteeksi valikoitui Rovaniemen eteläpuolella sijaitseva Louevaara, joka tarjosi hienon päätöksen lomalle.

Kohde kartalla
Reitti n. 2 km/suunta (ei merkitty maastoon)
Tulipaikka: kyllä
- Myös autiotupa, vanha palovartijan torni, huussi ja puuvaja
Esteetön: ei
Saapuminen autolla: ks. ajo-ohjeet
Saapuminen julkisilla: ei mahdollista

Matka alkoi ajamalla Rovaniemeltä Kemin suuntaan, kunnes Muurolan paikkeilla käännyin Aavasaksantielle. Reitti Louevaaran kupeessa olevalle kääntöpaikalle sisälsi muutamia risteyksiä, joissa piti olla hieman kartalla, sillä opasteet eivät olleet selkeitä. Kannattaa tsekata kääntöpaikan karttalinkki.

Tie oli melko monttuinen, joten ihan matalimmalla tai hienoimmalla autolla en suosittelisi sinne lähtemään. Matkan varrella näkyi palanut metsä, se oli jännä näky!

Jätimme auton kääntöpaikalle ja lähdimme seuraamaan aluksi mönkijäuraa, josta varsinainen polku sitten erkani. Itse polku oli perinteistä, juurakkoista ja kivistä kinttupolkua, joka mutkitteli havumetsän siimeksessä. Reitin hienoin yllätys koitti, kun metsä aukeni ja eteen avautui muinaisranta, vain kiviä näkyi vaikka kuinka pitkälle. Ylitimme rakan ja kohta olimme takaisin metsässä. Jatkoimme matkaa loivasti ylöspäin kohti Louevaaran huippua.

Huipulla meitä odotti autiotupa, joka on toiminut aikoinaan palovartijan tupana. Edelliset yöpyjät tekivät parhaillaan lähtöä, kun saavuimme paikalle. Tupa vaikutti oikein siistiltä ja viihtyisältä; siellä oli kamiina, jonka avulla se lämpiäisi varmasti talvellakin. Kävimme tuvan suojissa nauttimassa evässämpylät. Pihapiiristä löytyivät myös tulipaikka, huussi ja puuvarasto.

Ennen evästaukoa kiipesimme vielä parinkymmenen metrin päässä sijaitsevaan palovartijan torniin. Vaikka korkeus huimasi hiukan, pleksilasit ympärillä tarjosivat hyvän suojan. Tornista avautui upea maisema kauas Etelä-Lapin loiville vaaroille ja metsiin.

Ennen paluumatkaa kävimme vielä katsastamassa noin puolen kilometrin päässä sijaitsevan pienen ja söpön Kuusilammen, jossa uiskenteli sammakko.

Palasimme autolle samaa reittiä pitkin. Louevaara jätti todella positiivisen vaikutelman. Vaikka tällä kertaa kyseessä oli vain lyhyt pysähdys kotimatkan varrella, jäi mieleeni kytemään ajatus, että joskus tuolla voisi viipyä yönkin yli.