Liekkien keskellä

Oli ollut pitkä kuiva jakso, ja joka puolella Suomea varoitettiin tulenteon vaarallisuudesta. Kävellessä erään kansallispuiston suositulla reitillä, metsäpalovaroituksesta huolimatta jokaisella tulipaikalla paloi huolettomasti nuotio.

”Metsäpalovaroitus taitaa olla nyt voimassa…”

”Ei kai se nyt haittaa, jos yhdet makkarat paistetaan. Ja eikös se ole vaan hyvä, että vähän metsää palaa? Metsäpalojahan on ollut aina.”

Noin kolmen hehtaarin kokoisen alueen ympäri on tehty muutaman metrin levyinen palokuja. Palokujaa ja aluetta reunustavia puita kastellaan syttymisen estämiseksi. Paikalla on kolmisen kymmentä metsäalan ammattilaista, vapaapalokunnan havaintokopteri, sekä runsaasti sammutuskalustoa. Kauempana on pumppu, joka ottaa vettä läheisestä lammesta. Alkamassa on Metsäkeskuksen järjestämä koulutuksellinen metsämaan kulotus. Suunnitelmat kulotukseen on tehty huolella, ja aluetta valvotaan tarkasti joka puolelta. Olosuhteet ovat suotuisat: maasto on riittävän kuivaa, ilma on aurinkoinen ja vieno tuulen vire puhaltaa hieman vaihtelevasti eri suunnista.

Ensimmäinen risu syttyy herkästi ja palo leviää hämmentävän nopeasti. Pian tulen loimu alkaa käydä sietämättömäksi ja on mentävä kauemmaksi savusta ja kuumuudesta. Muutaman minuutin kuluttua liekit ovat edenneet kymmeniä metrejä joka suuntaan. Jos nyt ei olisi mitään, mikä estää palon leviämisen, tulisi todella kiire ehtiä kauemmaksi. Kuumuuden ja savupilven keskelle mottiin jääminen tapahtuu petollisen nopeasti.


Liekit nuolevat korkeiden mäntyjen runkoja, mutta ne näyttävät vastustavan syttymistä hyvin. Olin aina luullut, että latvat syttyisivät helposti. Metsäkeskuksen Kulotuskoulu-hankkeen edustaja Sara Lankinen-Timonen kertoo esimerkiksi kuusien palavan huomattavasti herkemmin. Tuli sytytetään tarkasti tiettyjä sääntöjä noudattaen, jotta leviämisen nopeus ja suunta pysyisivät hallinnassa. Korkeita maaston kohtia sytytetään ensin, koska tuli saattaisi levitä liian räjähtävästi ylämäkeen.


Yhtäkkiä kauempaa huudetaan, että tuli on hypännyt hiekkatien yli vielä palamattomalle alueelle, joka tosin kuuluu myös kulotettavaan alueeseen. Sammutustiimi saadaan paikalle ripeästi ja letkuja rullataan paikalle monen ihmisen voimin. Onneksi tähän oli varauduttu, ja pienestä kipinästä alkunsa saanut palopesäke onnistutaan sammuttamaan noin puolen tunnin aktiivisella ruiskutuksella.


Yllättävä syttyminen herättää ajatuksia. Tällaista metsäpaloa ei haluaisi saada aikaan vahingossa. Vaikka vettä olisi ihan lähelläkin, kaikki tapahtuu liian nopeasti, että tilanteen pystyisi pitämään hallinnassa.


Illalla maisema muistuttaa sotaelokuvista tuttuja näkyjä. Mustassa maassa hehkuu siellä täällä vielä pieniä hiilloksia. Yövartioon jää kaksi henkilöä siltä varalta, että jokin vielä syttyisi. Erityisesti puunjuuret saattavat kyteä maan alla pitkäänkin.

Tietoa kulotuksesta

Kulotuksella on useita positiivisia vaikutuksia metsäluonnon monimuotoisuudelle sekä metsänhoidolle. Se luo elinympäristöjä paloriippuvaisille lajeille, sekä parantaa puuston kasvuolosuhteita ja helpottaa metsänviljelijän työtä. Metsänhoidollisia kulotuksia toteutetaan talousmetsissä vuosittain muutamalla sadalla hehtaarilla.

Metsissä toteutetaan uudistusalojen kulotusten lisäksi erilaisia luonnonhoidollisia polttoja. Ennallistamispolttojen jälkiä on nähtävillä monessa retkikohteessa, esimerkiksi Repoveden kansallispuistossa.

Kulotusnäytöksiä voi päästä seuraamaan esimerkiksi Metsäkeskuksen kautta. Pääsin itse osallistumaan kulotukseen Metsäkeskuksen Kulotuskoulu-hankkeen kuvaajana. Ilman lupaa kulotusalueelle ei saa mennä oman ja muiden turvallisuuden vuoksi, sillä järjestäjän on pystyttävä huolehtimaan jokaisesta paikalla olijasta. 

Juttu on julkaistu myös Kermankuorijat-blogissamme.


Lisätietoa kulotuksesta ja Kulotuskoulu-hankkeesta löytyy Metsäkeskuksen sivuilta https://www.metsakeskus.fi/

0 replies

Leave a Reply

Want to join the discussion?
Feel free to contribute!

Kommentoi

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.