Kuusamon unohdetut vesiputoukset, osa 2: Saaripuron putous

Syyskuussa 2014 alkanut artikkelisarjamme “Kuusamon unohdetut vesiputoukset” jatkaa kerronnallista matkaansa Pohjois-Kuusamon ikimetsien ja salattujen koskimaisemien äärelle. Sarjan toisessa osassa vaellamme Kitkajoen pohjoispuolelle, missä kohtaamme Päähkänänvaaran kupeesssa solisevan pitkän ja korkean Saaripuron putouksen.

Saaripuron putous on monen suomalaisen vesiputouksen tapaan yhä vailla virallista nimeä. Kyseessä on korkeudeltaan yli 20-metrinen köngäs, joka syntyy, kun läheisestä Saarilammesta ja Päähkänänvaaran pohjoispuolisilta soilta vetensä saanut Saaripuro ylittää Kitkajoelle vievän jyrkänteen. Louhikkoinen rinne saa aikaan valkoisena solisevan nauhamaisen vesiputouksen, joka jatkuu alas kymmenien metrien mittaista uomaa. Luokitukseltaan putous on tyypillinen ns. kaskadi-putous (engl. cascade), eli pienistä portaista muodostuva jyrkkä koski.

Itse kohtasin Saaripuron putouksen pärskeet 16.5.2011. Tuona keväisenä maanantaina olimme naisystäväni kanssa Suomen kiertomatkalla, tarkoituksenamme tuttuun tapaan kuvamateriaalin keruu Suomen Vesiputoukset -nettisivustolleni. Olin nähnyt Saaripuron putouksen ensimmäisen kerran kuvakarpalo.com -galleriablogissa, jossa kohteesta oli esillä kaksi kuvaa. Tiedusteltuani kuvien ottajalta kohteen sijainnin oli selvää, että uusi putous olisi tulevien kuvausretkiemme etappilistan kärjessä.

Vaikka Saaripuron putous sijaitsee suhteellisen lähellä Karhunkierroksen tunnettua retkeilyreittiä, päätimme ajan säästämiseksi patikoida sinne “oikotietä”, jolloin kävelymatka yhteen suuntaan lyheni 6-7 kilometristä kahteen. Jätimme auton läheisen Päähkänänkalliontien päähän, josta matka jatkui pientä metsäpolkua myöten kaakkoon. Kitkajoelle viettävässä rinteessä oli jyrkät, pahasti lahonneet portaat, joiden laskeutuminen kysyi aikaa ja varovaisuutta. Alas päästyämme matka jatkui pitkin Kitkajoen vartta. Kun olimme ylittäneet Saaripuron, oli helppoa kääntyä pohjoiseen seuraamaan voimistuvaa kohinaa.

Saaripuron putousta voisi luonnehtia kuuluisan ruotsalaisen Västanåfallet -putouksen suomalaiseksi serkuksi. Vaikka ensinmainittu on Saaripuron köngästä korkeampi ja runsasvetisempi, ovat putoukset ulkoiselta olemukseltaan hätkähdyttävän samanlaisia.

Silti Saaripuron putouksesta tuntuu tietävän vain harva retkeilijä. Kuvaavaa on, ettei putoukselle ole minkäänlaista opastusta edes Karhunkierroksen varrella. Tämä on erikoista, sillä putousta ympäröivä maisema on kuin oma pieni maailmansa, jonka keskiössä on virtaavan veden kauneus jylhän metsämaiseman keskellä.

Itse muistan, että tunnelma putouksen luona oli upein koko reissulla. Tuntui, että olimme löytäneet jotakin uutta ja harvinaista, josta tulisi kertoa muillekin.

Putousta voi retkikohteena suositella erityisesti Karhunkierroksen vaeltajille. Kohteelle on polulta metsän läpi vain parin sadan metrin patikkamatka, ja köngäs on näkemisen arvoinen kuivimpia kesäaikoja lukuunottamatta. Sateiden jälkeen ja kevättulvilla putous on parhaimmillaan. Mikäli putoukselle haluaa pistäytyä Karhunkierroksen ulkopuolelta, on syytä varautua hankalaan ja osin poluttomaan maastoon. Kokemus on kuitenkin vaivan arvoinen!

Lisää kuvia, videoita ja tietoa Saaripuron putouksesta löydät Suomen Vesiputoukset -sivustolta: Saaripuron putous.

Saaripuron putous kartalla. ETRS-TM35FIN -tasokoordinaatit: N 7353180 E 613885

Teksti: Jussi Laine
Kuvat: Antti Kettunen ja Jussi Laine
Kirjoittaja on espoolainen luontoharrastaja ja Suomen Vesiputoukset -sivuston ylläpitäjä.

Lue lisää kirjoittajasta

Ps. Nykyään Saaripuron putouksen pääsee näkemään myös paikallisen BaseCamp Oulanka -erämaahotellin järjestämällä vesiputouskoskenlasku-retkellä. Retkiä järjestetään 4-16 hengen ryhmille erityistilauksesta.