Koloveden kansallispuisto on melojan unelmakohde
Koloveden kansallispuiston jylhät kalliorannat eivät unohdu kun ne kerran näkee. Korkeimmat kalliot kohoavat pystysuorina kymmenien metrien korkeuteen järven pinnasta. Paikoin maisemasta tulee mieleen Ahvenanmaan saaristo. Koloveden kirkas vesi ja hyvin huolletut leiripaikat kutsuvat retkeilemään melomalla tai soutamalla. Moottoriveneily kansallispuistossa on kielletty.
Kävin veljeni kanssa syksyisen melontareissun Kolovedellä 7.–8. syyskuuta. Aloitimme matkamme Kirkkorannan vesillelaskupaikalta ja kiersimme Vaajasalon saaren myötäpäivään. Kahden päivän aikana meloimme yhteensä noin 23–24 kilometriä. Tätä voisi kutsua moniin aikaisempiin reissuihin verrattuna lepolomaksi. Yleensä melomme päivässä vähintään saman matkan mitä nyt kahdessa päivässä. Jos aikaa ja haluja olisi ollut meloa enemmän, olisi voinut kiertää myös kansallispuiston pohjoisosan saaret. Tällöin matkaa olisi tullut runsaat 40 kilometriä. Jätimme kuitenkin jotain ensi kerrallekin melottavaksi.




Laitoimme louteen katokseksi tuulen yläpuolelle. Kiven takana ja katoksen alla oli lämmintä, vaikka tuuli puhalsi jo illalla pohjoisesta yli 6 m/s.
Yöllä ja aamulla tuuli puhalsi 7 m/s ja puuskissa varmasti lähemmäs 10 m/s. Aamulla Niiniselän ylitys vastatuuleen sai hien pintaan. Laitoimme lähtiessä kanoottiin aukkopeitteen ja se osoittautui hyväksi ratkaisuksi. Vettä roiskui sen verran runsaasti keulasta, että housut olisivat olleet märät jo ensimmäisen parin sadan metrin jälkeen.

Kolovesi on norppien lisäksi tunnettu esihistoriallisista kalliomaalauksista.
Kansallispuiston pohjoisosan Vierunvuoren lisäksi Ukonvuorella on esihistoriallisia kalliomaalauksia. Heikosti näkyvän maalauksen löytäminen kallioseinästä ei välttämättä ole helpoin tehtävä.
Alunperin juttu syksyisestä melontareissusta on julkaistu Tervastulia-blogissani.
Ukonvuoren kalliomaalaukset kartalla. ETRS-TM35FIN -tasokoordinaatit N 6902076 E 597347
Leave a Reply
Want to join the discussion?Feel free to contribute!