Koko perheen pyöräretki saaristossa: 5 päivän reissu rennosti lasten tahtiin

Perheemme kaipasi kesäisen mökkiviikon jälkeen liikunnallista lomailua, jossa maisematkin saisivat vaihtua. Koska sääennuste näytti poutaista kahtakymppiä, päätimme kokeilla koko perheen pyöräretkeilyä Turun ja Ahvenanmaan saaristoissa. Päätimme napsia rusinat pullasta ja aloittaa pyöräilyn vasta Kustavista. Päätimme myös, että emme kierrä varsinaista Saariston Rengastietä, edes sitä pienempää, vaan kokoamme sellaisen ympyräreitin, jossa olisi mahdollisimman vähäliikenteisiä teitä, paljon maisemallista vaihtelua ja merta sekä ripaus Ahvenanmaan eksotiikkaa.

Kymmenen vuotta täyttävän poikamme T:n pyöräilyinnon ja -kunnon tiesimme hyväksi, mutta ekaluokalle menevän tyttäremme S:n motivaatio ja voimat useamman päivän pyöräretkeilyyn maanteillä olivat arvoitus. Toki arkipyöräilemme kouluun, ja seitsemän kilometrin matkan isovanhemmille tiesimme taittuvan, mutta mikään erityisen suuri pyöräilyn ystävä tyttäremme ei ole. Siispä emme asettaneet kummoisia päivämatkatavoitteita emmekä varanneet ensimmäisen yöpymispaikan lisäksi muita majoituksia ennakkoon, vaan etenisimme nuorimman tahtiin niin, että kaikilla säilyy hyvä mieli.

Yhteensä meille kertyi kahdeksan saarta, kaksitoista lauttaa tai lossia ja noin 55 km pyöräilyä. Reitti kulki itäosastaan Saariston Rengastietä ja länsiosastaan Ahvenanmaan saaristossa.

Reittimme:

• Lautta Kustavin Heponiemestä Iniön Kannvikiin, 30 min (lautalla ei palveluita)
• Pyörällä Jumon Kannvik–Iniön Norrby–Iniön Dalen, sisältäen lossin, pyöräilyä 4,1 + 1,7 + 3,0 km
• Lossilla Dalenista Keistiöön ja takaisiin Daleniin
• Lautta (Antonia) Iniön Dalenista Houtskarin Mossalaan, 1 tunti, lautalla ei palveluita
• Pyörällä Mossalasta Houtskarin Roslaxiin, sisältäen kaksi lossia, pyöräilyä 3,0 km + 7,8 km 
• Lautta (Finnö) Roslaxista Brändön Torsholmaan, 2 h 15 min, lautalla wc
• Pyörällä Torsholma–Hummelholm–Brändön kirkonkylä–Åva, pyöräilyä 2,2 km + 12,5 km + 13,8 km
• Lautalla Ahvenanmaan Jurmoon ja takaisin Åvaan, lautalla ei palveluita
• Lautalla Åvasta Kustavin Vuosnaisiin, 40 min, kahviautomaatti ja wc
• Pyörällä Vuosnaisista Kustaviin, sisältäen yhden lossin, pyöräilyä 6,3 km + 1,0 km

1. päivä: Kustavin Heponiemestä Iniön Daleniin

8,8 km pyöräilyä + iltalenkki Keistiön saarella

Reissu alkoi Kustavin Heponiemestä, minne jätimme auton. Olimme yöpyneet edellisen yön Naantalissa eli saapuneet jo huudeille, jotta pyöräilyä ei tarvitsisi aloittaa iltapäivällä kolmen tunnin uuvuttavan automatkan jälkeen.

Kamppeet saatiin vaivoin sullottua Thulen kahden lapsen kuljetuskärryyn, josta roikkui myös kaksi reppua, sekä neljään pyörälaukkuun. Toinen aikuinen toimi kuormajuhtana lastinaan pyöräkärry, reput ja kaksi pyörälaukkua. Toisella aikuisella oli toiset kaksi pyörälaukkua sekä hätävaraksi satulatankoon kiinnitettävä tanko, johon nuorimman pyörän saisi tarvittaessa liitettyä hinattavaksi. Tämän aikuisen kontolla oli myös henkiset ponnistelut eli jutustelut ja höpsöttelyt nuorimmaisen kanssa, jotta pyöräily sujuisi ohimennen eikä alkaisi tökkiä.

Ensimmäisellä lautalla oli myös muita pyörämatkailijoita, joukossa myös muita pyörällä matkaavia lapsiperheitä, ja oli mukavaa vaihtaa suunnitelmia, kokemuksia ja tuntemuksia. Lauttamatkustaminen oli tässä vaiheessa vielä tosi jännittävää. 

Jumon saarella tienvierustat kukkivat upeina keltaisen, sinisen, punaisen ja valkoisen väreissä erilaisina yhdistelminä, ja heinäsirkat sirittivät huumaavasti. 

Juuri kun pyöräily alkoi noin kolmen kilometrin jälkeen jo hieman painaa ja lämpö uuvuttaa, pilkisti mutkan takaa esiin kyltti ”Jumon Juustola, jäätelöä, 400 m”. Totesimme pystyvämme helposti tekemään ylimääräisen 800 metrin pyöräilyn jäätelön vuoksi ja kurvasimme hiekkatielle. 

Jumon Juustola on pienmeijeri, joka sijaitsee perheen kotitilalla Erkas Gårdenissa. Juustolassa valmistetaan käsityönä jäätelöä, viiliä, jogurttia ja juustoa tilan vuohien maidosta. Nautimme jäätelöt ja raparperijogurttia, kaikki todella herkullisia, lisäksi vielä kylmät juomat. Viili oli harmillisesti jo siltä päivältä loppu, muutoin olisimme ostaneet sitä mukaan. Lopuksi kävimme vielä katsastamassa aitauksessaan laiduntavat vuohet ja jatkoimme virkistyneinä matkaa. 

Pian saavuimmekin jo lossirantaan ja hurautimme seuraavalle eli Iniön saarelle, määränpäänämme Norrby palveluineen: Norrbyssä on vierasvenesatama saunoineen, uimarantoineen ja grillipaikkoineen, ravintola, kauppa, kahvila ja pieni plokimuseo. Saarella on myös luontopolku ja Kasbergetin näköalapaikka, jonka viitoitusta ei tosin ilmeisesti enää ylläpidetä. 

Norrby eli Iniön kirkonkylä on kaunis, varsin hyvin säilynyt saaristolaiskylä, joka on Museoviraston luokittelema valtakunnallisesti merkittävä rakennettu kulttuuriympäristö RKY (kuten muuten myös asfalttireitiltä sivuun jäävät Jumon ja Keistiön kylät). Saaren korkeimmilla kohdilla on ollut pronssi- ja rautakautisia hautoja, mutta Norrbyn kyläasutus periytyy keskiajan alkupuolelta, jolloin Ruotsista saapui saarelle siirtolaisia. Kylän keskellä kohoaa yli satavuotias kirkko, jota on edeltänyt keskiaikainen kappeli.

Tutkittavaa, fiilisteltävää ja puuhaa olisi siis riittänyt, mutta meillä oli nälkä ja kuuma ja suuntasimme Leonellan rantaravintolaan. Annoksia odotellessamme etsimme kukkaistutusten seasta eläinfiguureja ja lapset keinuivat. Tarjolla olisi ollut myös minigolfrata.

Varovainen, alkuperäinen suunnitelmamme oli ollut jäädä Högbon majatalon pihaan telttailemaan, mutta menohaluja oli vielä ja meitä kiinnosteli Iniön länsipuoleinen Keistiön saari, jota oli kuvailtu kauniiksi. Polkaisimme siis vielä kolmisen kilometriä lossirantaan. Lossi irtaannutti meidät Rengastien valtaväylästä ja laskeuduimme huomattavasti Norrbyn ravintola Leonellan sykettä rauhallisempaan miljööseen: emme nähneet muutaman tunnin pyöräilyllämme muita ihmisiä kuin lossin kuljettajan ja kaksi autoa kuskeineen. Keistiön kylällä asutus oli sijoittunut Norrbyn kylänraittia väljemmn kyläpellon ympärille. Saarelta olisi varmasti löytynyt hyviä telttapaikkoja, mutta lapset alkoivat väsyä ja päätimme tilata lossin ja palata Iniön saarelle yöpymään, jotta seuraavana päivänä edessä oleva pitkähkö lauttamatka Dalenista Mossalaan ei venyisi kovin pitkälle iltapäivään.

Jokaisen oikeuksien mukainen telttapaikka löytyi helposti, kun kriteerinämme oli merinäköala, hyttysettömyys ja kohtuullinen kantomatka tieltä eli pyöriltä sekä tietysti huomaavainen etäisyys asutuksesta ja mökeistä. Korkeita kalliomäkiä on saaristossa nimittäin kaikkialla. Noukimme rinteestä mustikat puuroon ja nautimme iltapalan huikeassa saaristomaisemassa.

2. päivä Iniön Dalenista Kivimoon

9,4 km pyöräilyä

Aamulla lapset tutkivat leiripaikan ympäristöä ja erikoisia kalliomuodostelmia ja käkkäräpuita sillä aikaa, kun purimme leirin. Lauttamatka Mossalaan sujui sisätiloissa, kiivaasti reittisuunnitelmia tehden ja puhelimia ladaten.

Mossalassa tupsahdimme suoraan Mossala Island Resortin lomakeskukseen, jossa söimme lounaan ja lämmitimme iltapäiväsaunan; matkallemme kun ei välttämättä muuta saunomismahdollisuutta osuisi, ja T:tä kiinnosti kovin merenpohjan rakkoleväkasvustojen tutkiminen.

Saunan lämpiämistä odotellessa isä kiipesi näköalatorniin ja me tytöt teimme ostoksia matkamuistomyymälässä. Sauna ei onneksi rentouttanut meitä liikaa, vaan lähdimme puhdistuneina polkemaan päivän pyöräilyurakkaa iltapäivän ollessa jo pitkällä. Etapit olivat jälleen varsin lapsiystävällisiä: kolmen kilometrin päässä oli jälleen lossiranta ja sillä välillä, Mossalan kylällä, meidät yllätti jälleen kioski, joka myi kotitekoista jäätelöä, tällä kertaa kauramaitoon tehtynä! Kyllä kelpasi. 

Toisen päivän telttapaikka löytyi vastaavanlaisesta paikasta kuin edellisenäkin yönä, kalliolta läheltä seuraavan aamun pidempää lauttaetappia. Lasten mentyä nukkumaan istuskelimme vielä hetken kalliolla ilta-auringossa suunnittelemassa seuraavan päivän etappia, kun alkoi kuulua rapinaa, joka muuttui pian molskeeksi. Alhaalla, kaislikoituneessa merenlahdessa hirviemo johdatti vasaansa kaislikon poikki lahden toiselle puolelle, melkoisen loiskeen saattelemana.

3. päivä Kivimosta Brändön kirkonkylälle

16 km pyöräilyä 

Aamulla polkaisimme pienen pätkän Kivimon lossirantaan shoppaillen matkalla tien varren pikkuruisessa Loppiksessa.

Vastarannalta, Houtskarin Roslaxista lähtisi puolenpäivän jälkeen lautta kohti Brändön Torsholmaa. Lautta pysähtyi vain tilauksesta, joka piti tehdä edellisenä päivänä. Lautan lähtöön oli vielä pari tuntia aikaa, joten päätimme hajaantua niin, että isä ja poika saisivat tehdä ylimääräisen pyörälenkin Houtskarin Näsbyn kylälle ja takaisin ilman kantamuksia, ja me tytöt jäimme lauttarantaan valmistamaan trangialounasta ja leikkimään lelukissoilla, nuorimman leikkiaika kun oli reissulla jäänyt vähäiseksi. Lähes jokaisessa lossi- ja lauttarannassa on wc ja pieni tupa sateen ja tuulen suojaksi. Ainakin tässä Roslaxin tuvassa oli myös pistoke, josta saimme ladattua puhelimet.

Lautta Torsholmaan pysähtyi useassa pienessä kylärannassa tuomassa rakennusmateriaaleja ja pahvilaatikoissa olevia tavaroita. Oli hauskaa sännätä sisätiloista kannelle katsomaan, kuinka tavarat lastattiin rannalla odottelevien saarelaisten kottikärryihin tai mönkijän tavaratilaan; fiilistelin Saariston lapsista tuttua kesänviettoa, jossa laiva tuo kaiken tarvittavan. 

Torsholmaan päästyämme edessä oli päätös: pyöräilläkö ylimääräinen 1,7 kilometriä jätskikioskille vai suunnatako suoraan kohti Brändön kirkonkylää, jossa oli määrä yöpyä? Jätski vei taas voiton, ja huristimme hienoa pengertietä kohti tuulivoimaloita ja Hummelholmin lauttarantaa. Lautta oli juuri saapumassa ja kioski auki, ja valitsimme hartaudella laajasta valikoimasta mieleisemme tötteröt. Lapset olivat aivan äimänä tötteröiden koosta, olivat kuulemma suurimmat heidän koskaan nauttimansa! Istuimme kallioilla ja katselimme autojen peruuttelua pois lautasta. 

Iltapäivä oli jälleen jo pitkällä, kun päivän pyöräilyrutistus alkoi; edessä olisi vielä 9,7 kilometriä Brändön kirkonkylälle. T pyöräili omaa tahtiaan edellä, kuten tavaksi oli tullut, ja pysähtyi välillä odottamaan. Isä ja S pyöräilivät yhtä matkaa jutustellen, jotta pyöräily ei kävisi nuorimmalle liian puuduttavaksi.

Brändön saarella pyöräily olikin erilaista kuin aiemmilla saarilla: pengerteitä oli paljon, losseja sen sijaan ei ollenkaan, ja teiltä avautui maisemia pengerteiden muodostamiin merenlahtiin. Brändön päätie oli leveämpi kuin aiempien saarten tiet, pientareet niitettyjä ja kukkaloistoa siten vähemmän. Autoliikennettä oli myös enemmän, ja nuorimmaista sai vahtia tarkemmin, ettei hän hortoillut vahingossa liian keskelle tietä. Mutta yleisesti ottaen lapset pysyivät kyllä reissulla hienosti maantien laidassa, mikä oli etukäteen vähän mietityttänyt. 

Seuraavaksi yöksi ennustettiin sadetta ja olimme peseytymisen tarpeessa, joten olimme kysyneet päästä telttailemaan Brändö Bike and Bed:n pihalle. Sisämajoituskin olisi toki meille kelvannut, mutta kaikki petipaikat olivat varattuja. Saimme kuitenkin käyttää majoitusrakennuksen suihkua, vessoja, yhteiskeittiötä ja oleskelutilaa sekä nauttia buffet-aamiaisen.

Majoitusrakennuksen yhteyteen oli täksi kaudeksi valmistunut Bistro, ja pääsimme asettumaan suoraan terassille puiden ja kivikkopuutarhan katveeseen ihmettelemään lähiruokapainotteista menua ja nauttimaan kylmistä juomista. Jälleen meitä hemmoteltiin mukavalla yllätyksellä, sillä pihamaalla oli myös suuri palju, jonne lapset pääsivät illallisen ja suihkun jälkeen pulikoimaan. Altaaseen tuli vesi läheisestä lähteestä ja allas oli niin iso, että lapset mahtuivat hyvin sukeltelemaan ja temppuilemaan siinä. 

4. päivä Brändön kirkonkylältä Ahvenanmaan Jurmoon

13,8 km pyöräilyä

Aamulla sateli, ja isä ja lapset pelasivat sisällä korttia sillä aikaa, kun pakkasin telttakamat pyörän selkään. Ennen varsinaista pyöräilyä kurvasimme vielä Brändön kyläkaupan kautta, jossa myytiin ruuan lisäksi uskomattoman kattavasti kaikkea, mitä kaivata saattoi, puutarhakoristeista mehustustarvikkeisiin ja puutavarasta kalastusvälineisiin. Lapset äimistelivät varsin kattavaa lautapelivalikoimaa ja tanskalaisia karkkeja.

Pyöräilystä oli tullut jo jokapäiväinen, itsestään selvä puuhamme, ja matka meni ihmeen joutuisasti, vaikka tälle etapille ei osunut jätskikioskeja eikä muitakaan yllätyksiä. Åvan kirkonkylän kohdalla olisi tien vieressä ollut leikkipaikka, mutta emme tunteneet tarvetta pysähtyä siihenkään. Vireystila oli näin aamusta ehkä erilainen kuin pitkän lauttamatkan jälkeen iltapäivällä, tai sitten ennustetuksi sadepäiväksi luvatuilla karkkipötköillä ja niistä silloin tällöin napsituilla karkeilla oli vaikutusta; joka tapauksessa saavuimme hyvissä voimissa Åvan lauttarantaan 13,8 kilometrin pyöräilyn jälkeen!

Rantakallioiden kupeessa oli pöytä ja penkit ja laitoimme sinne trangian pöhisemään. Lautta Ahvenanmaan Jurmon (Djurmo) saarelle lähtisi tunnin päästä, joten ehtisimme hyvin syödä lounaan ennen sitä. 

Jurmon kylä oli mielestäni reissun viehättävin; pienipiirteinen, jossa oli kuitenkin palveluita ja eloa. Pieni vierasvenesatama tuo sopivasti kävijöitä niin, että rannan monipuolinen käsityöputiikki, museo ja kauppa-kahvila-ravintola Kvarnen pysyvät hengissä. Sama putiikki hoitaa hauskasti myös vastapäistä matkustajakoti Vandrarhemiä, jossa yövyimme lakanoiden välissä aikaisen aamun vuoksi. 

Ilta oli tihkusateinen ja varasimme vierasvenesataman saunasta vuoron. Lapsia houkutteli edelleen eksoottinen meriuinti, mutta saunasta ei harmillisesti päässyt uimaan. Niinpä kävimme ensin uimassa kylän uimarannalla ja kävelimme sitten pyyhkeet päällä parin sadan metrin matkan saunalle halki kylän. Meni se näinkin!

Isä ja poika kävivät vielä illalla pyörälenkillä katsomassa saarella laiduntavaa otsatukkaista ylämaankarjaa, jonka lihaa saa ostaa kyläkaupasta. Saarella olisi ollut myös kolmen kilometrin mittainen luontopolku näkötorneineen, mutta se jäi odottamaan seuraavaa kertaa.

5. päivä Jurmosta Kustaviin

7,3 km pyöräilyä

Aamulla olimme hiljaisessa lauttarannassa jo ennen kahdeksaa ehtiäksemme varhaiseen jatkolauttaan Åvasta Vuosnaisiin, tavoitteena oli nimittäin autoilla saman päivän aikana vielä kotiin Tampereelle.

Lauttamatka Vuosnaisiin meni rattoisasti aamupalaa syöden. Kahvio oli kiinni, mutta onneksi kahviautomaatti toimi.  Vuonaisissa päätimme, että isä lähtisi polkemaan edeltä Kustavin Heponiemeen hakemaan autoa ja tulisi sitten hakemaan meitä muita Kustavin kirkonkylältä. Noin puolivälissä 6,3 kilometrin pyöräilyä kohti Vartsala–Kivimaa-lossia hoksasimme maantien vieressä Brändöstä tuttua merenlahtimaisemaa. Paitsi että se ei ollut merenlahti, vaan Hilappajärvi, jonka rantaan oli vieläpä rakennettu uimaranta uimakoppeineen ja huusseineen. Olipa joku tuonut rannalle myös rantatuolit ja pienen muovisen liukumäen, jonka nuorimmainen siirsi vesiliukumäeksi järveen. 

Teimme uintiretken läheiseen saareen, ja loppumatka sujui kivan tauon jälkeen pikavauhtia. Kustavissa sivuutimme ravintolatarjonnan ja tyydyimme ostamaan Salesta mikroruuat, joiden lämmittämiseen kaupan aulassa oli asiakasmikro, ja starttasimme kotimatkalle.

Pyörämatkailu osoittautui meidän perheellemme toimivaksi konseptiksi: liikuntaa, ulkoilua, luontoa ja paikan vaihdoksia sekä sopivasti pientä tapahtumaa. Nuorimmainen tottui reissun edetessä ajatukseen pidemmistä, jokapäiväisistä pyöräilyetapeista ja tuntui, että kyse ei ollut niinkään kunnosta kuin motivaatiosta, jota onneksi pystyi ruokkimaan erilaisin keinoin. Hinaustankoa käytimme lopulta vain kerran, Keistiön saarella, kun ilta alkoi olla jo pitkällä ja tiet olivat soraa.

Lasten kanssa pyöräillessä vauhti on juuri sopiva ympäristön pienten ihmeiden huomaamiseen: aikuisten vauhdilla paahtaa helposti vain ohi ja hoksaa vasta jälkikäteen, että siinähän oli jotain kiinnostavaa, mutta ei malta enää kääntyä takaisin. Lasten kanssa tulee myös tartuttua jokaiseen vähänkään potentiaaliseen ihmettelyn kohteeseen, josta voisi repiä hauskuutta matkantekoon, ja ne saattavatkin yllättäen jäädä itsellekin mieleen reissun suolana.