Jonna Kilkki

Olen ihan ehta etelän tyvär, Siuntiossa metsien ja järvien kupeessa kasvanut. Opiskelut ja elämä vei Helsinkiin, josta muutin Inariin kuutisen vuotta sitten. Otin mukaan mitä autoon mahtui ja lähdin kohti unelmaani. Opiskelin vuoden pohjoissaamen kieltä ja kulttuuria, minkä jälkeen olen töiden perässä kulkenut Utsjoen ja Posion kautta takaisin Inariin.

Minä rakastuin pohjoiseen ensisilmäyksellä. Vielä kuuden vuoden jälkeenkin kuljen ihmetellen ja ihastellen, että täällä minä oikeasti olen. Lapin luonto on ainutlaatuinen, yhtäaikaa karu ja lempeä, täynnä tarinoita. Kaikki kahdeksan vuodenaikaa ovat omalla tavallaan kiehtovia, luonto elää ja muuttuu silmissä. Paras paikka maailmassa on Utsjoen tuntureilla, minun voimapaikkani, jonka voin nähdä halutessani aina kun suljen silmäni.

Viihdyn luonnossa niin yksin kuin yhdessä, vaeltaen rinkka selässä tai tulistellen, ja kaikkea mahdollista siltä väliltä. Olen varsin onnekas ja saan työssänikin olla luonnossa. Työskentelen SámiSoster ry:n Goaikkanas -hankkeessa, eli toteutan muun muassa mettäterapiaa Inarin ja Utsjoen alueella.

Suuri intohimoni on valokuvaus, loputtoman kiehtova asia, josta en voi saada tarpeekseni. En ole tekniikan mestari, mutta ehkä tunnelmien tavoittelija sitäkin enemmän. Olen opiskellut voimauttavaa valokuvausta, joka on Miina Savolaisen kehittämä sosiaalipedagoginen menetelmä.

Minussa asuu Nuuskamuikkussielu, tykkään seikkailla siellä täällä, pohdiskella ja fiilistellä tätä maailmaa. Tarinoillani ja kuvillani toivon pystyväni välittämään tuoksuja, tunnelmia ja värejä, sitä mitä minä näen ja koen paikoissa joissa kulloinkin kuljen.

Jonnan retkikertomuksia