Kirja-arvio: Luonnon rytmissä yli vaikeiden aikojen – vuodenajoista ja vuorokaudenajoista

 

• Marko Leppänen ja Adela Pajunen
• 384 sivua
• Kustantaja Gummerus Kustannus Oy, Helsinki

Adela Pajuselta ja Marko Leppäseltä ilmestyi kesällä 2025 uusi kirja, jossa mennään kirjoittajien aiempien kirjojen tapaan luontoon ja metsään, mutta samalla pureudutaan syvemmälle ihmisen omaan sisäiseen maailmaan.

Teoksessa yhdistyvät sujuvasti uusin tutkimustieto, erilaisten ihmisten luontohavainnot ja luonnon kokeminen, jonka kukin tekee omalla tavallaan. Kirjassa viitatuissa tutkimuksissa on käsitelty mm. unirytmiä, hormonitoimintaa ja stressiä.

Kirjaan on otettu mukaan myös paljon kulttuurihistoriallista näkökulmaa, jossa tarkastellaan ihmisen ja luonnon suhdetta monelta eri näkökantilta.

Kirjassa käydään läpi laajempina lukuina vuodenajat keväästä talveen sellaisina, kuin me suomalaiset ne näillä leveysasteilla tunnemme ja koemme. Perspektiiviä kuitenkin tuovat myös kertomukset ja kokemukset ulkomailta ja aivan toisenlaisessa ympäristössä asuvien ihmisten kautta.

Joka tapauksessa vuodenaikojen vaihtelu, valon ja pimeyden suhde sekä kasvun ja levon kaudet avautuvat lukijalle ehkä aivan uudella tavalla.

Lisäksi teoksessa kuljetaan vuorokausi aamusta yöhön niin vertauskuvallisesti kuin kirjaimellisesti monenlaisin esimerkein. Niistä selviää muun muassa, miten vuorokaudenajoilla voi olla vaikutusta niin keskittymiseen, palautumiseen kuin luovuuteenkin.

Pajunen ja Leppänen käsittelevät yleisesti ja ajankohtaisesti tiedossa olevia asioita, jotka vaikuttavat niin yksilötasolla kuin globaalisti, mutta kertovat kirjassaan myös hyvin henkilökohtaisia asioita, läheisen menetystä ja sitä, miten luonto oli läsnä heidän läheisensä elämässä ja myös hänen viime hetkillään.

Aikajänne kirjan kirjoittajakohtaisissa esimerkeissä ulottuu molempien kirjoittajien lapsuus- ja nuoruusvuosiin ja niistä aivan näihin päiviin asti.

Luonnon rytmissä -kirjan rakenteesta

Kirja alkaa pienellä johdannolla aiheeseen, eli luonnon rytmiin; vuoden- ja vuorokauden aikoihin, jotka ovat moninaisempia ja syvemmälle ulottuvia kuin itse olisin osannut arvatakaan.

Johdantoluvusta löytyy myös ensimmäinen ajatus, joka muistuttaa meitä hyvin osuvasti, mikä oikeastaan on tärkeää: ”Laske hetkiä, älä minuutteja”. Peruste sille, miksi luku on nimetty niin, löytyy varsin pian.

Sukellus ensimmäiseen vuodenaikaan, kevääseen, alkaa seuraavasta luvusta. Olemme tottuneet siihen, että meillä on täällä Pohjolassa neljä suhteellisen selkeästi erottuvaa vuodenaikaa, mutta kirjasta käy ilmi, että niitä on itse asiassa paljon enemmän. Oletko sinä ollut tietoinen näistä ”mikrovuodenajoista” ja minkälainen oma kokemuksesi niistä on ollut?

Kevät voidaan nähdä niin heräämisen kuin uuden alun ja toivon symbolina, samaan tapaan, kuin seuraavan luvun Aamu. Jokaisessa luvussa käsitellään ihmisen suhdetta luontoon ja myös itseensä sekä yhteiskuntaan lukuisien henkilökohtaisten esimerkkien kuin tutkimustiedon kautta.

Yksittäisten ihmisten ja myös kirjoittajien subjektiiviset kokemukset nivoutuvat sujuvasti tutkitun tiedon ja ällistyttävän laajojen henkilötutkimusten tulosten joukkoon.

Luvuissa aamun jälkeen mennään kesään ja päivään, siitä siirrytään syksyyn ja iltaan, ja lopulta päästään talveen ja yöhön. Jokaisella vuoden- ja vuorokauden ajalla on omat ominaispiirteensä ja vaikutuksensa niin meihin kuin luontoon ja luontokappaleisiin.

Kerronta soljuu jouhevasti vuorokauden- ja vuodenajasta toiseen. Kirjasta löytyy kuitenkin eräs kohta, jossa kaikki hetkeksi taukoaa ja on vain tyhjää. Kirjaimellisesti. Miksi? Kyseisessä kohdassa onkin hyvä pysähtyä hetkeksi, ajatella, antaa tilaa kaikelle, reflektoida lukemaansa ja kokemaansa – ja jatkaa sitten eteenpäin.

Peruskallio on nähnyt miljardien vuodenaikojen vaihtuvan. Jos maailmassa on jotakin pitkäikäistä, se on juuri kallio tai kivet. Mutta nekin voivat tarpeeksi pitkän ajan kuluessa murentua, hioutua ja muuttua hiekaksi, josta joskus taas ehkä rakentuu jotakin uutta.

Luonto voi auttaa yli vaikeiden aikojen

Vaikeita aikoja voi olla monenlaisia. Jotkut niistä voivat kestää vähän aikaa, toiset taas pidempään, ja osa tuntuu jatkuvan ja jatkuvan. Kirjasta kuitenkin saa tukea ajatukselle, että mikään – myöskään vaikea aika – ei kestä loputtomiin.

Monessa kirjan esimerkissä mainitaan henkilöitä, jotka ovat tavalla tai toisella saaneet apua konkreettisesti luonnosta ja olemalla luonnossa, mutta vähintäänkin sen tiedostamisesta, että luonto on ”tuolla ulkona”, vaikka sinne ei juuri sillä hetkellä itse pääsisikään.

Joillekin elämän synkimmillä hetkillä ilon, helpotuksen ja turvan on tuonut vaikkapa tähtitaivaan tarkkailu tai hiljaisuuden kuunteleminen, jos päivät ja yöt ovat täyttyneet äänistä, metelistä ja asioista, jotka eivät juuri rauhaa ole tarjonneet.

Kirjan aiheet ja esimerkit luonnon hyvää tekevästä voimasta luovat juuri sitä samaa toivoa ja uskoa parempaan ja antavat voimaa selviämiseen, kuten kirjan esimerkkihenkilöille. Myös kirjoittajille itselleen ja heidän lähipiirilleen luonto on ollut auttava, parantava ja elvyttävä voimavara vaihtelevina aikoina.

Tähtitaivaan tarkastelu voi myös osoittaa, että moni asia tapahtuu syklisesti. Niin myös tähdet ja tähtikuviotkin näyttävät kiertävän ympyrää ja palaavan takaisin samaan kohtaan samaan aikaan vuorokaudesta.

Luonnon rytmi – ihmisen rytmi

Kaikella elollisella on oma rytminsä ja ”sisäinen kellonsa”. Niin eläimet kuin kasvitkin elävät syklisesti vuorokauden- ja vuodenaikojen tahtiin.

Ihmisen kehossa ja mielessä vaihtelevat uni- ja valvetilat ja erilaiset vireystilat vuoden- ja vuorokauden aikojen mukaan. Samaten vaihtelee hormonituotanto ja -tasapaino. Myös tunteet vaihtelevat.

Ihmisen sisäisen kellon ”jätättäminen” tai ”edistäminen” voi johtua monesta eri syystä, kuten epäsäännöllisistä työajoista tai asioista, jotka vaikuttavat yhä suurempaan osaan meistä kaikista, kuten luonnollisen pimeyden vähenemisestä ja paikka paikoin täydellisestä puuttumisesta.

Meidän ihmisten sisäinen kello voi olla pahasti poissa synkronista, millä on monenlaisia fyysisiä ja psyykkisiä vaikutuksia.

Oman kehon tietyt mekanismit, jotka toimivat suotuisasti silloin, kun valoa on sopivasti ja sitä on oikeaan aikaan saatavilla, muuttuvatkin meille haitallisiksi silloin, kun valoa ei ole riittävästi tai sen saanti ei tapahdu oikea-aikaisesti.

Valon ja pimeän ohella tärkeää meille on riittävä ja hyvälaatuinen uni. Nukkumaanmenon ja heräämisen luonnollinen rytmi on ollut perinteisesti sidoksissa auringon nousu- ja laskuaikoihin.

Työ- ja opiskeluelämä ei välttämättä anna mahdollisuutta mukautua taivaankappaleiden rytmiin, vaan nukkumaanmeno- ja heräämisajat ovat täysin erilaiset auringon rytmiin nähden.

Otteita kirjasta

Kovakantisen kirjan suojana on kauniit paperikannet, joissa kurkiaura lentää tumman metsän yläpuolella siluettina vaaleaa taivasta vasten. Heti kansipaperin sisäpuolella on teksti:

”Vaikeana aikana luonnon rytmien seuraaminen muuttuu kauniista ajatuksesta välttämättömyydeksi. Se on kuin vene, johon rakennetaan masto ja ripustetaan purje sen sijaan, että sillä vain soudettaisiin”.

Vahvan vertauskuvallisen tekstin voi tulkita monella tavalla. Yksi niistä on ajatus, että kun omat voimavarat ovat loppumaisillaan, jostakin ulkopuolisesta asiasta – kuten luonnosta – voi olla merkittävä apu, koska luonnon rytmiin mukautuminen voi auttaa tuomaan omaan elämään vakautta ja auttaa palauttamaan hermoston tasapainon.

”Kirkkaat aamut kohoavat, päivä ja yö vaihtelevat, sade ja kuulas ilma. Vuodenaikojen lähtö ja paluu, lintujen laulu, äänien häipyminen, aamu ja ilta, kevät ja syksy alati hämmästyttävät minua”.

Tämä Eeva-Liisa Mannerin runo niin ikään kirjan alussa tuntuu kuvailevan kaikkea sitä, mitä luonnon havainnointi ja sen vaihteluiden aistiminen oikeastaan on.

Missä Luonnon rytmissä yli vaikeiden aikojen -kirjan lukeminen voi auttaa?

Kun kirja on luettu, lukija on ehkä saanut keinoja tunnistaa omat rytminsä ja oppinut hyväksymään sen, että elämässä ja luonnossa kaikessa on vaihtelua, eikä kaikkia hetkiä käytetä kasvamiseen ja suorittamiseen. Kasvitkaan eivät kasva kaiken aikaa.

Lisäksi lukija saattaa löytää luonnosta voimavaran, joka auttaa toipumaan ja antaa asioille ja olemiselle merkityksellisyyttä. Viime kädessä se voi tukea lukijan hyvinvointia pitkäjänteisesti.

Samalla lukeminen voi tuoda lukijan lähemmäs kaikkia muita, joilla voi olla vaikeaa tavalla tai toisella, ja huomata, että apu vaikeisiin aikoihin löytyykin yllättävän samanlaisista asioista riippumatta siitä, mitä kulttuurista tai maasta on lähtöisin.

”Retki jatkuu täältä”

Meillä jokaisella lienee jotakin opittavaa joltakin toiselta, ja asiat voi tehdä, nähdä ja kokea niin monella eri tavalla, kuten saatamme kirjan viimeisestä luvusta lukea.

Kirjan lopun lukua, jossa kirjoittajat seikkailevat kummipoikansa kanssa, voisi pitää niin ikään vertauskuvallisena ja ajatella, että olemme jatkuvalla retkellä – emme sen alussa emmekä lopussa – vaan tässä hetkessä, josta siirrytään seuraavaan.

Jokainen tekee omanlaistaan retkeä, ja jokaisen oma subjektiivinen luontokokemus on arvokas sinällään. Sen jakaminen toisten kanssa tekee siitä vieläkin arvokkaamman ja jopa ajattoman.

Oma lukukokemus

Olen aina lukenut innolla ja odotuksella Pajusen ja Leppäsen teokset, joista toiset nopeammin ja toiset hitaammin. Luonnon rytmissä yli vaikeiden aikojen oli kirja, jonka lukemiseen meni mm. omista aikataulusyistä tavallista kauemmin.

Aikaa kului myös siksi, etten halunnut kiirehtiä kirjan sivuilla eteenpäin vaan lukea vain osan luvusta kerrallaan ja antaa itselleni aikaa pohtia kirjan tekstiä ja sanomaa.

En sanoisi, että kirja oli viihdyttävä – se oli pikemminkin ajatuksia herättävä ja koskettava. Tällä en kuitenkaan tarkoita, etten olisi viihtynyt kirjan parissa, vaan sitä, että tällaista teosta tuskin kirjoittajatkaan ovat tarkoittaneet luettavaksi kuin kioskipokkaria.

Lue lisää

Luonnon rytmissä yli vaikeiden aikojen -teoksen lopussa on kattava lähde- ja kirjallisuusluettelo, josta löytyy varmasti monta mielenkiintoista tutkimusta, artikkelia ja teosta luettavaksi.

Sieltä löytyi myös itselleni joitakin jo lukemiani kirjoja, kuten esimerkiksi ”Miksi nukumme – Unen voima”, jonka on kirjoittanut Matthew Walker ja joka on ilmestynyt suomeksi toimitettuna vuonna 2019.

 

Teksti ja kuvat: Mikko Aslak Lemmetti