Kirja-arvio: Arktisia kertomuksia

Suomen Arktinen Klubi ry julkaisi 16. marraskuuta 2015 kirjan Arktisia kertomuksia. Kirja vaikutti sisältönsä perusteella niin mielenkiintoiselta, että pyysin sitä luettavaksi ja esiteltäväksi Retkipaikkaan. Kirja on 263-sivuinen kokoomateos Arktisen Klubin jäsenten tekemistä matkoista, saavutuksista tutkimuksista arktisella alueella. Kirja sisältää 28 artikkelia, joista 19 on erilaisten retkikuntien matkakertomuksia.

Kirja alkaa yhdistyksen kronologialla, jossa kerrotaan Arktisen Klubin syntyyn johtaneista syistä. Kronologia on myös halkileikkaus klubin vuosikymmeniä jatkuneesta toiminnasta ja jäsenmäärän karttumisesta.

Kirjan ensimmäinen retkikuntakertomus on viisikymmentä vuotta sitten tehty 750 kilometrin ja 34 vuorokauden pituinen Grönlannin halki hiihto. Retkikunnassa olivat Erik Pihkala, Christer Boucht, Peter Boucht, Eero Varonen ja Viljo Haapala. Retkikunta aloitti matkansa Ammassalikista toukokuun 18. päivä 1966. Tästä alkoi suomalaisen arktisen retkeilyn historia. Retkikunta kohtasi suuria haasteita varusteiden hankinnassa heti alussa ja retken toteutuminen suunnitellusti meinasi estyä jo lähtöpaikassa Ammassalissa.

Vaikeuksien jälkeen retkikunta saapui myöhään kesäkuun 21. päivänä Söndre Strömfjordiin. Grönlannin jäätikkö oli ylitetty ensimmäisen kerran suomalaisvoimin.

Arktisia1

Jos ikuisen jään alueilla vaarana on kylmyys, railot ja jääkarhut, Kanadan erämaissa vaarana ovat harmaakarhut, kanjoneissa kulkevat kosket ja virrassa ajelehtivat puunrungot. Kaikille retkille yhteistä on kuitenkin perusteellinen etukäteissuunnittelu ja varautuminen pahimpaan eli varusteiden menetykseen.

Kertomukset sijoittuvat ikiroudan alueelle Kanadaan, Islantiin, Grönlantiin, Huippuvuorille sekä pohjois- ja etelänavalle. Yhteistä retkille on niiden pitkä kesto sekä ajallisesti, että matkallisesti.

Kirja sisältää kertomuksia jäätikkövaellusten lisäksi mm. s/y Mantan purjehduksen Huippuvuorille, Pekka Holman ja J-P Mäen Huippuvuorten ympärimelonnan kajakilla sekä Jaakko Mäkikylän ja Lauri Salaman 500 kilometrin ja 20 vuorokauden melontareissun Kanadassa. 300 kilometrin pituinen Snake River kiemurtelee 1200 metrin korkeudesta alle sataan metriin ja yhtyy lopulta Peel-jokeen, joka on McKenzie-joen sivuhaara. 500 kilometrin matkasta 380 kilometriä on koskea.

Arktisia5

Kaatosadetta, räntäsadetta ja lunta. Ennätysrunsaat sateet voimistavat virtaa. Pelkkä veden määrä synnyttää jokeen aaltoja. Kun virta osuu pystysuoraan kallion seinämään, muodostuu pyörteitä, joiden keskellä vesi on joko reunoja puoli metriä ylempänä tai alempana. Jos siihen pyöritykseen joutuu, on pidettävä pää kylmänä. On vain melottava ja melottava, kunnes virta päästää irti.
-Snake River Expedition

Retkien lisäksi kirja sisältää Mika Kalakosken kertomuksen FINNARP-retkikuntien tutkimusmatkoista napa-alueille sekä Lara Harrisonin kokemuksia toimimisesta retkikuntalääkärinä Suomen tutkimusasemalla Aboalla Antarktiksella. Elämä tutkimusasemalla eroaa pitkistä vaelluksista, sillä kiinteät rakennukset ja tietyt mukavuudet helpottavat arkea.

Toisaalta elämä tutkimusasemalla on osaltaan samanlaista kun hiihtoretkikunnissakin. Eristyneisyys muusta maailmasta, yksityisyyden puute ja ahtaat tilat vaativat henkistä kestävyyttä.

Arktisia3

Aina ei retkikuntien päättyminen ole kunniaa ja mainetta. Kirjassa käsitellään kahta murheelliseen tapahtumaan päättynyttä retkikuntaa. Toisessa kolmihenkinen retkikunta lähti ylittämään Grönlannin jäätikköä. Vain viiden päivän hiihtämisen jälkeen olosuhteet olivat muodostuneet hengenvaarallisiksi lumimyrskyn, -25 asteen pakkasen ja 20m/s tuulen vaikutuksesta. Kaksi retkikunnan jäsenistä paleltui kuoliaaksi ennen evakuointihelikopterin saapumista.

Toinen tapaus kertoo yksin pohjoisnavalle yrittäneen Dominick Arduinin katoamisesta jäämerellä yrittäessään ylittää 50 kilometrin avovesialue kajakilla.

Arktisia4

Kirjan pisimmästä retkestä kertovat Reissu-Petet eli Petri Vuorenmaa ja Petri Mäkelä. Heille on kertynyt runsaan 25 vuoden aikana yli 400 yhteistä retkivuorokautta. Vuorenmaa ja Mäkelä hiihtivät Grönlannin päästä päähän etelästä pohjoiseen 85 vuorokauden aikana. Matkaa tänä aikana kertyi 2480 kilometriä. Tämä on toistaiseksi pisin suomalaisten tekemä arktinen vaellus niin matkan pituuden kuin kestonkin suhteen. Hiihtämällä noin pitkä matka ei olisi ollut mahdollista taivaltaa tuossa ajassa ja retkikunta käyttikin etenemiseen apuna leijoja. Pisimmät päivämatkat olivat näin lähes 150 kilometrin pituisia.

Matkan aikana Petet vierailivat useilla tutkimusasemilla. Osa asemista oli jo hylätty mutta toiset olivat täydessä toiminnassa. Näillä he saivat nauttia vieraanvaraisuudesta ja kanttiinissa vaihtelua ruokavalioon.

9. päivänä kesäkuuta saavuimme Ngrip jääasemalle. Asemalla ei ollut kuitenkaan ketään ja kaikki näytti hautautuneet lumeen. Löysimme hangesta kuitenkin pienen mustan kohouman ja nähtyämme siinä vielä kattoikkunan pääsimme lopuksi sisään kuvun muotoiseen rakennukseen ja totesimme olevamme Ngrip aseman päärakennuksen ylimmässä kerroksessa. Kaksikerroksisen aseman pohja oli kahdeksan metriä hangenpinnan alapuolella.
Grönlanti pohjoiseen- yli suuren jään

Viidenkymmenen vuoden aikana suomalaiset ovat tehneet kymmeniä vaativia retkikuntia kaikkialle ikuisen roudan alueelle. 2000-luvulla tahti on kiihtynyt ja vuosittain useat retkikunnat taivaltavat satoja kilometrejä ankarissa oloissa kohti määränpäätä.

Arktisia kertomuksia on huikea kokoelma mukaansa tempaavia tarinoita höystettynä 120 nelivärikuvalla. Kirja on mielenkiintoisen monipuolinen ja ammattitaitoisesti toteutettu. Seikkailunnälkäinen lukija ahmii kirjaa ja kaukokaipuu erämaahan kasvaa sitä mukaa kun luettu sivumäärä kasvaa.

Kirjan julkaisija on Suomen Arktinen Klubi ry ja toimittaja Petri Mäkelä.
Graafinen suunnittelu Poppis Suomela.

Kirjaa on saatavilla Ankarat avotunturit-verkkokaupasta 32 euron hintaan.

0 replies

Leave a Reply

Want to join the discussion?
Feel free to contribute!

Kommentoi

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.