Kaunista luontoa ja paljon tulipaikkoja! Käyrälammen ulkoilureitti on innostava syysretken kohde Kouvolassa

Kaupallisessa yhteistyössä VisitKouvola

Kouvolan keskustan lähellä kohoava Tykkimäki seisoo Käyrälammen rannalla, ja Käyrälammen ympäri kiertävä ulkoilureitti on antoisa syysreissun kohde. Kierros tarjoaa innostavan kaunista luontoa, kutkuttavia jokien ylityksiä sekä runsain joukoin tulipaikkoja myös esteettömästi. Reitille pääsee monesta eri kohdasta, ja siitä voi kulkea haluamiaan osuuksia myös edestakaisin. Kohde sopii erinomaisesti nautittavaksi yhdessä vaikkapa pienten lasten tai helppoa maastoa kaipaavien isovanhempien kanssa. Reitin varrella on lisäksi majoitusta ja yleinen rantasauna – voiko olla ihanampaa tapaa kruunata syksyinen retkipäivä?

Käyrälammen ulkoilureitti

Rengasreitti n. 6 km
Tulipaikka: useita, ota omat puut
Esteetön: Kyllä, myös osa taukopaikoista.
Saapuminen autolla: Pysäköintialueet Karimäentiellä ja Käyrälammentiellä, ks. kartta alempana.
Saapuminen julkisilla: Saavu junalla Kouvolaan (1,5–2 h Helsingistä) ja paikallisbussin linjat 13B ja 8 tuovat Tykkimäelle.
Muuta: reitin tuntumassa mm. yleinen sauna ja talvisin avanto, majoitusta, koirapuisto, ulkokuntoilupaikka, uimaranta ja frisbeegolf-rata. Reitin saa myös pyöräillä, talvisin alueella on latuja.
Lue lisää: Käyrälammen ulkoilureitti – VisitKouvola ja Kouvola.fi

Miten kaunis tämä syksy on ollutkaan! Valoa ja lämpöä on riittänyt läpi syyskuun, ja vaikka korkeapaine lopulta väistyi, teki se sen parhaaseen mahdolliseen aikaan, juuri eteläisen Suomen ruskan alkuun. Tämä retkipäivä oli tehty punaisen, keltaisen, oranssin ja vihreän kirjavasta väriloistosta, yöllisen sateen maahan pudonneista lehdistä uuttamista tuoksuista, kastepisaroista, pilkahtelevasta auringosta ja lämpötilasta, joka on täydellinen reippaalle päiväretkelle. Kun mittarissa on 10 astetta, voi keskittyä vain itse kokemukseen, eikä vaatteiden kanssa tarvitse härvätä. Ei ole kylmä eikä kuuma, vaan sopiva.

Ennalta tiesin, että odotettavissa oli noin kuuden kilometrin mittainen rengasreitti, jolla olisi kaksi joen ylittävää siltaa, runsaasti kivoja taukopaikkoja ja aivojeni esteettisen mielihyvän alueita kutittelevaa pitkospolkua. Ei pitkospuita, vaan sellaista upeaa laiturimaista, jota lankongiksikin kutsutaan. Tarkoitus oli paitsi nauttia syksystä ja luonnosta, imeä täysin määrin paikan tunnelmaa ja katsoa, miten se toimisi lapsien kanssa retkeillessä.

Saapuminen Käyrälammelle

Käyrälammelle saapuessa valittavana on kolme pysäköintialuetta. Yksi löytyy lammen koillispuolelta (Karimäentie), ja suosittelen sitä heille, jotka haluavat päästä suoraan syvimmän metsän tunnelmaan ja kenties vain siihen. Kaksi muuta löytyvät lammen eteläpuolelta, uimarannan vierestä, läheltä Tykkimäki Aquapark -vesipuistoa. Automme pysähtyi tällä kertaa toiselle niistä. Kesällä paikalla on varmasti ollut kova hulina, mutta näin syyspuolella arkipäivänä paikka oli rauhallinen.

Autosta noustua huomion vangitsivat ensimmäisenä uimaranta, laituri ja niiden viereen asetellut kivenlohkareet. Laiturilla oli hyvä huokaista ja venytellä. Helsingistä tänne ajeli alle parissa tunnissa, ja lammenrannan maisemassa kroppa oli nopeasti venytelty taas vetreäksi retkeä varten. Samalla katselin kauas, että tuonne me menemme. Siemaisin vettä pullosta ja päätin, että nyt matkaan. Ilman kiirettä, havainnoimaan ja pysähtymään kaiken kiinnostavan äärelle.

*Käyrälammen ulkoilureitin kartta VisitKouvolan sivuilta.*

Myötäpäivään matkaan

Ensimmäinen kiinnostavuus löytyi heti muutaman metrin jälkeen. Nuo kivet jotka mainitsin. Jostain syystä lapsuuteni kiinnostus kiviin ja mineraaleihin on kummunnut taas mieleen, ja lohkareiden pallomaisia muotoja sisältänyt graniitti oli hauska ihmeltetävä.

Matka jatkui myötäpäivään. Edessä avautui varsin uuden näköinen, leveä hiekkapolku. Oikealle jäi kapea metsäkaistale, jonka takaa kimmelsi lammen vesi. Eikä tätä polkua tarvinnut kävellä kuin satakunta metriä, kun myös ensimmäinen taukopaikka osui kohdalle. Tilava laavu kauniilla paikalla, lammelle avautuvalla näkymällä aivan rannan tuntumassa, ja erinomainen tulipohja nuotiota varten.

*Ensimmäinen laavu löytyy aivan läheltä uimarantaa, kun kulkee reittiä myötäpäivään.*

En itse halunnut pitää taukoa vielä heti tässä, mutta varmasti monille tämä on ihana paikka tulla lammen rannalle tulistelemaan vaikkapa pienten lasten kanssa ilman pitkää patikointia. Reitille palatessa oli pieni puistomainen paikka mieltä ilahduttamassa. Sain huomata, että reitin kulkua on ohjattu opasviitoin niin, että eksymistä ei tarvinnut pelätä.

Laavun jälkeen seurasi aidattu koirapuisto. Hiekkapinnoite vaihtui kestopäällystetyksi kevyen liikenteen väyläksi. Rehellisyyden nimissä täytyy sanoa, että tämä osuus reitistä on kaikkein tylsin, mutta samalla helppokulkuisin. Josko nyt mikään osuus tällä kierroksella on edes haastava kävellä. Tälle pätkälle osui kuitenkin onneksi yksi reitin ehdottomista kohokohdista, Tykkimäen Sauna, jossa kelpaisi käydä ottamassa löylyt retkipäivän päälle! Saunaan voi kuka tahansa ostaa kertalipun ja päästä sen siivin niin löylyihin kuin uimaan. Talvisin paikalla pidetään saunan ohessa avantoa samalla periaatteella. Kello oli tässä vaiheessa sen verran, etteivät paikan ovet olleet vielä yleisölle auenneet, joten jalat suuntasivat kohti pohjoista saunan sivuitse.

Melko pian saunan jälkeen reitti kaartoi koilliseen, asfaltti vaihtui taas hiekkaan ja edessä oli pitkä suora. Autotie katosi vierestä, ja molemmilla puolilla oli vain metsää. Askel kulki tässä kohtaa jo sujuvasti, ja tunnelma oli nousujohteinen.

Tälle osuudelle osui hauska yllätys, kun jo hieman kohmeinen rantakäärme makasi keskellä polkua ja ilmoitti olemuksellaan, että You shall not pass! Pienen tuijottelun jälkeen olento ohittui oikean kautta pientareen puolelta, ja tästä tyytyväisenä käärmekin alkoi luikertaa metsän suuntaan.

Ensimmäinen silta

Tunnelma tiivistyi pienimuotoiseksi odotukseksi, kun kartta kertoi, että edessä olisi pian ensimmäinen silta ja näkymä vedelle. Ja kyllä!

En tiedä mikä silloissa, varsinkin veden ylittävissä on, mutta ne ovat poikkeuksetta kivoja. Niin tämäkin. Kaunis kaarevan muotoinen silta ja vettä sen alla. Mitä muuta ihminen tarvitsee ilahtuakseen? Niin. Tämä riittää. En tiedä, miten paikka sopisi Nalle Puhista tutun karhunkepin pelaamiseen, mutta ajatus tuli mieleen. Siis peliin, jossa toiselta puolelta siltaa heitetään tai pudotetaan veteen keppi ja sitten mennään toiselle puolelle katsomaan, kun virta tuo sen esiin sillan alta. Ihan tyhmää ja jotenkin tosi hauskaa! Saatoimme kokeilla tätä tässä Käyräjoen sillalla, tai saatoimme olla kokeilematta. Vain paikalla kaartanut korppi sen tietää.

Sillan jälkeen reitti meni vielä hetken asutuksen läpi, kunnes alkoi sen paras osuus, ja tämä osuus oli vain kertakaikkisen mahtava, riemastuttava, kunnollisesti tehty ja kaunis.

Viimeisen talon jälkeen oikealla oli kuusikko, jonka sammalmatto vaatisi kellahtamaan köllimään, mikäli se vain ei olisi ollut aivan niin märkä. Jonnekin metsään vei neulaspolku. Jotta innostukselta muistan, niin tässä kohtaa oli reitin esteettömyyden kannalta ehkä haastavin kohta, puomi, jonka alitus tai ohitus ei välttämättä yksin apuvälineen kanssa onnistu, mutta avustettuna varmasti. Toki esimerkiksi lastenrattaat tai -vaunut menevät sujuvasti sen alitse.

Paaskosken maja ja lankonki kuusikossa

Metsäpatkan jälkeen kartta kertoi edessä olevan Paaskosken majan. Sen tiesi lähestyvän, kun korva tavoitti Jyräänjoen virtaavan veden ääntä. Majan edessä oli seuraava taukopaikka. Taas todella tilava ja suojaisa laavu ja sen edustalla oleva tulipaikka. Koska aivan vieläkään ei ollut eväiden aika, sai matka jatkua.

Vinkki! Paaskosken majaa lähin pysäköintialue on Karimäentien parkkipaikka Käyrälammen koillispuolella.

Sillan sijaan jalat veivät kuitenkin väkisin sillan kupeella olevalle sileälle, tasaiselle rantakalliolle katsomaan metsän keskellä olevassa uomassa virtaavaa vettä ja siitä kohoavia kiviä. Veden kiemurtavia kuvioita. Kuulemaan solinaa. Ja kurkkimaan sillan alta alavirtaan. Tässä karhunkeppi olisi muuten paljon nopeampitempoista!

Kun viimein malttoi jatkaa matkaa, metsä muuttui vieläkin mahtavammaksi. Ja nyt, nyt alkoi se mahtava pitkospolkulaituriosuus, jota olin odottanut! Se oli juuri yhtä kunnollinen kuin mitä kuvien perusteella odotin. Kaunis ja helppokulkuinen puukansi, kaide kosken puolella, lankonki kauniin kuusimetsän sisällä, virtaavan veden vieressä!

Heti alkupäässä oli yksi esteetön taukopaikka tulisteluun ja istahtamiseen. Vähän myöhemmin löytyi myös toinen, myös esteetön, taukopaikka vain istahtamiseen ja ihasteluun.

Evästauko ja melkein laittoman kaunis reittiosuus

Pitkospätkän päässä odotti vielä kolmas taukopaikka, joka sekä valikoitui tällä kertaa evästelypaikaksi että kovasti myös kilpailee reitin kauneimman taukopaikan tittelistä. Koska reittiä oli takana noin puolet, sää sopiva, paikka kaunis ja vatsassa kurni sopiva nälkä, tämä pääsi myös taukopaikaksemme.

Tästä eteenpäin alkoi osuus, jonka nimesin mielessäni ihmettelyosuudeksi, koska vähän väliä siellä ja täällä oli erinäistä pientä ihasteltavaa, ja metsä vaihteli kuusikosta koivikoksi, koivikosta haavikoksi, sekametsäksi, taas kuusikoksi, männiköksi ja ties miksi, niin, etten kuvienkaan kautta pysty muistamaan. Sen muistan, että tuo vaihtelu oli hurjan mukavaa! Sen päälle metsässä oli kaunista sammalikkoa, joka sanoi sammalten kielellä, että ottakaa kengät pois ja talsikaa paljain varpain. Suuri kivi, jolla oli sammahattu. Kirjavia pihlajan lehtiä. Neulasissa kimmeltäviä vesitimantteja. Puita, joilla oli sukat. Taukopaikkoja. Kaunista kiemurtavaa polkua. Ja hassu, kauas näkyvä, suuri, pyöreä kivi, joka sateen kastelemana ja auringon ujosti pilkahtaessa latvuston läpi sen kohdalla kimmelisi jo pitkän matkan päästä ja huusi kivien äänettömällä kielellä, että Juoskaa, juoskaa, kuka ensimmäiseksi tänne ehtii!

En edes yritä kuvailla sanoilla kaikkea tuolta osuudelta, koska kuvat kertovat enemmän ja nekin vain osan siitä, mitä itse paikan päällä kohtaa. Mutta sen sanon, että tämä itärannan osuus reitistä on paitsi sen kaunein, myös kaikkea sitä, mitä rakennetut retkeilyreitit parhaimmillaan voivat tarjota. Monipuolisuutta, kaikille sopivaa helppokulkuisuutta, paikkoja istahtaa, tulistella, taukoilla ja fiilistellä innostavia pieniä ihmeitä.

Katsokaa nyt tätä taukopaikkaa! Melkeinpä laittoman kaunis.

Tällaisessa paikassa on hyvä innostaa lapsia luontoon. Mielikuvitusta voi ruokkia pienillä vihjeillä ja leikeillä, ohjata huomiota ja katsella sitä riemua, mitä metsä tarjoaa. Ei ihminen, pienikään, tarvitse rakennettuja leikkipaikkoja. Metsässä on kaikki mitä tarvitsee, ja sen päälle sieltä saa vielä mukaansa terveyttä. Sinne jää stressi, osa verenpaineesta ja mukaan saa paremman kunnon, paremmin toimivan immuunijärjestelmän ja kivoja muistoja!

Paluu uimarannalle

Metsäpätkän mielikuvallinen loppu – tai toisinpäin kiertäenhän se olisi alku – tarjosi aukean maiseman yli järven, jonka nimi on lampi. Maahan oli pystytetty kyltti, joka kertoi missä ollaan. Aurinko otti oikein kunnon pilkahduksen pilvien repeämästä ja kohdevalaisi vastarannan syysväriset puut. Aivan kuin paikka olisi poseerannut.

Viimeinen osuus takaisin lähtöpisteelle kulki Tykkimäki Resortin vesipuiston ja uimarannan ohi. Tällä kertaa uimareita ei paikalla ollut, mutta kesällä voi rannassa olla melkoinen kuhina. Vaatteidenvaihtokopin – siis luulen, että se oli sellainen, koska huomioni varastettiin – katolla oli viimeinen ihmetys, peruna. Tai kivi. Luulen, että se oli peruna. Tämä ajatus jäi pyörimään päähän ja sen rinnalla, että jos se oli peruna, niin miksi se oli katolla. Lieko sillä väliä, koska tällainen hassuus on laatua, jota aikuiset helposti paheksuvat, mutta joka lapsia riemastuttaa.

Kahta ja puolta tuntia myöhemmin tämä osuus retkestä oli takana. Sen päälle kelpailisi vielä ottaa löylyt alussa mainitulla Tykkimäen Saunalla ja suunnata sitten raikkaana ja virkistyneenä kohti seuraavia seikkailuja.

Hyödyllistä tietää Käyrälammen ulkoilureitistä:

Reitin voi aloittaa sen mistä kohdasta tahansa, sen varrella on useita pääopasteita sekä luonnosta ja historiasta kertovia opastauluja.
Reitillä noudatetaan roskatonta retkeilyä: pakkaa roskasi mukaasi tai jätä ne jo reppua pakatessa pois matkasta. Katso vinkit roskattomaan retkeilyyn.
Ulkoilureitti on opastettu oranssipäisillä viitoilla.
Reitillä ei ole talvikunnossapitoa. Osa reitistä on talvisin latua. Jos ladun vieressä on kulku-ura, sitä saavat kävelijät käyttää.
Esteettömyydestä: ”Kivituhkapintaisista poluista ja leveistä pitkospuista koostuva sekä katuverkossa kulkeva ulkoilureitti on esteetön eli kuljettavissa myös pyörätuolilla, rollaattorilla ja lastenvaunujen kanssa. Reitillä on joitakin jyrkempiä osuuksia sekä kadunylityksiä, joissa manuaalisen pyörätuolin käyttäjä voi tarvita avustajan.” Lähde ja lisätiedot: VisitKouvola.