Känkkärän luontopolulla Kouvolassa voi törmätä kivitonttuihin ja koristeltuun joulukuuseen

Anjalankosken eli Ankkapurhan tietämillä Kouvolassa on useampikin mielenkiintoinen kävelyreitti. Känkkärän luontopolku kulkee Kymijoen rantaa myötäillen ja sen varrella voi ihailla jylhiä maisemia joelle ja vastarannan tehdasmiljööseen. Reitillä on myös paljon istuskelupaikkoja ja muutama mukava yllätys nähtäväksi.

Känkkärän luontopolku Kouvolassa
Päivämäärä: 7.7.2023
Luontopolkumiehen reittinumero: 420
Reitin pituus: 3 km
Kohokohdat: Kymijoen rantamaisemat, monipuolinen ja rehevä luonto, melko paljon nähtävää
Parkkipaikka: Anjalan nuorisokeskuksen tilava parkkipaikka, Ankkapurhantie 15. Paikka kartalla.
Opasteet/kyltit: Hyvät
Varusteet/jalkineet: Ei erikoisvaatimuksia (melko leveä polku, hyvässä kunnossa)
Keskivaativa reitti
Kaksi tulipaikkaa

Kouvolassa riittää luontopolkuja yllin kyllin. Ja vielä pitää mainita, että niistä useampikin kulkee ainakin osan matkaa Kymijoen varrella. Näin myös Känkkärän luontopolku, johon päätin tutustua heinäkuisena aamuna. Olin käynyt tämän luontopolun lähtöpaikalla vuotta aiemmin, kun kävelin parin kilometrin päässä sijaitsevan Kirkkovuoren luontopolun. Tein mutkan Anjalan kartanon pihaan, mutta päätin jättää kävelyn myöhempään. Nyt oli sopiva hetki lähteä kävelemään polku ympäri.

Saavuin paikalle heinäkuisena aamuna kahdeksan maissa. Sää oli oikukas, mutta edellisen viikonlopun tapaan olin katsovinani, että saattaisin saada kävelyn osumaan noin parin tunnin poutaiseen jaksoon. Sade oli juuri loppunut, kun saavuin paikalle, Anjalan kartanon pihapiiriin. Kartanon historia ulottuu 1600-luvulle, viime aikoina se on toiminut nuorisokeskuksena. Kartanon ympärillä on paljon rakennuksia – ja niistä voi lukea lisätietoa pysäköintipaikan laidalla olevasta kulttuuripuiston taulusta. Luontopolun aloituspiste näkyy muuten kartan vasemmassa yläkulmassa (eli alueen koilliskulmassa), pysäköintipaikat ovat keskellä tai alaoikealla (lounaassa, josta alueelle myös ajetaan).

Sympaattisin rakennus taitaa olla tämä entinen viljamakasiini, joka toimii nyt kahvilana. Anjalan kartanossa on ollut melkoinen rakennusbuumi 1840-luvulla, silloin on rakennettu mm. suuri navetta ja tämä makasiini kellotorneineen. Työntekijät saattoivat tarkistaa ajan kauaksi näkyvästä tornista. Kahvila ei valitettavasti ollut auki aamulla, kun paikalla olin. Lisätietoa: viereisessä kivinavetassa palvelee myös lounasravintola – kiitos palautteesta!

Pihan halki kävellessä on helppo seurata opasteita. Luontopolulle kuljetaan muuten Anjalankosken voimalaitoksen tien kautta. (Suorempi reitti veisi ilmeisesti nuorisokeskuksen majoitusrakennusten vierestä, läpikulkua on haluttu rajoittaa.) Matkaa pysäköintipaikalta lienee paristaa metriä.

Itse luontopolun lähtöpaikan kyltti sen sijaan oli hieman piilossa pensaikoissa. Kuva kertoo sinänsä jo paljon Känkkärän luontopolusta. Rehevää luontoa ja jalopuita, joita melko harvoin Suomen luonnossa näkee, kuten kuvan runsaan vehreä vaahtera.

Lähtöpaikalla on myös reittikartta, johon on merkitty reitin eri vaativuustasot. Tarjolla on vaativaa osuutta (alkumatkalla joen rannassa), muuten helppokulkuista – ja osa reitistä on merkitty tasolla ”avustettuna esteetön”.

Reitti alkaa melko leveänä ulkoiluväylänä ja siitä käännytään pois noin sadan metrin kohdalla. Sama tarina jatkuu, tässäkin opasteet jäävät melkeinpä luonnon alle. Onneksi olin katsonut kartasta, että polku kääntyisi isommalta reitiltä heti alkumatkalla ja osasin odottaa tätä polun alkua. Lukaisin pari aiemmin reitistä kirjoitettua blogitekstiä, niiden kuvissa kyltit olivat aika paljon paremmin näkyvissä. Känkkärä vaikuttaa melkeinpä viidakolta! Ylemmässä kyltissä lukee ”Känkkärä” ja alemmassa ”luontopolku”. Myös sininen reittimerkintä on nähtävissä puunrungossa, kun tarkkaan katsoo.

Reitti kääntyy Kymijoen rantaa kohti. Vain kolmesataa metriä kävelyä takana ja tarjolla on reitin ensimmäinen taukopaikka. Tässä on myös tulisija, jossa ei ole polttopuupalvelua. Maisema avautuu joelle ja sen takana näkyvälle teollisuusmuseolle.

Näillä tienoin oli myös reitin ensimmäinen luontopolkutaulu, jossa haastettiin tunnistamaan kaloja. Samanlaisia tauluja oli jokivarren osuudella neljä tai viisi.

Reitti lähtee seuraamaan Kymijoen rantaa. Seuraavan kilometrin ajan kuljetaan suurelta osin joen yläpuolella kalliolla. Kaide turvaa kulkijaa. Kuvan oikeassa laidassa taitaa näkyä hieman tuomipihlajaa, jota kasvoi reitin varrella melko runsaasti. Tänne voisi tulla hieman myöhemmin heinäkuussa ämpärin kanssa ja kerätä varmasti nopeastikin ämpärin täyteen tuomipihlajan marjoja (jotka tunnetaan käsittääkseni myös nimellä saskatoon). Maistoin muutaman marjan – olivat vielä hieman raakoja.

Reilut puoli kilometriä kävelyä takana. Noustaan korkealle Känkkäränmäelle. Täällä ollaan reilut parikymmentä metriä joen yläpuolella. Mäen laella on parikin penkkiä, joihin voi tauolle istahtaa. Penkeissä ja pöydissä on hieman eri tyylejä, ne eivät totisesti ole samasta puusta veistettyjä.

Kun reitti lähtee laskeutumaan korkealta mäeltä alemmas, tuli hetkeksi maisemasta mieleeni Pieni Karhunkierros. Voisi kuvitella kävelevänsä Kuusamossa – tosin joen toisella puolella siintää täällä Stora Enson paperitehdas.

Mäeltä laskeudutaan melko jyrkästi. Tänne on tehty melko pitkä portaikko alamäessä kulkemista helpottamaan. Portaiden alapäässä oli seuraava taukopaikka. Nyt päätin minäkin pitää pienen tauon.

Taukopaikan jälkeen laskeudutaan melko lailla joen tasolle. Penkkejä on yhä tarjolla maiseman ihailuun, useampikin. Tämän penkin tienoilla oli myös tukkilaisista kertova opastaulu – ja kehoitus kokeilemaan pölkyllä kävelyä. ”Tässä ei ole vaaraa molskahtaa hyiseen Kymeen.” En noudattanut kehoitusta, koska pölkyt olivat sateen jäljiltä märkiä – tosin sellaisiahan ne tukkilaisillakin olivat.

Laavua kohti oli useampikin nuoli reitin varrella. Noin kilometrin kohdalla oli tarjolla myös puusee-mahdollisuus reitin varrella. Ja samassa nipussa vielä lehtientunnistukseen liittyvä tehtävä.

Ja tulihan se laavukin kohta vastaan. Känkkärän laavu on aivan joen tuntumassa. Tässä saattoi näin heinäkuussakin tarkkailla joen lintuja – taitaapa kuvassakin näkyä joessa uiva telkkä (jos tarkkaan katsoo). Yleisin ääni täällä taisi olla rantasipi. Sen ääntä kuulin välillä sekä vasemmalta että oikealta, eli niin joelta kuin rantametsästäkin.

Maisemaa tulosuuntaan. Korkea Känkkärämäen kallio lienee kuvan keskellä, joen oikealla puolella (eli länsipuolella).

Blogin pääkuvan hauskat kivihahmot ja Känkkärä-talo on kuvattu myös laavun luona. Eikä tässä vielä kaikki hassuttelut – hetken kuluttua ohitin joulukuusen. Polun varrella ollut kuusi oli saanut joulukoristeet oksiinsa.

Reitti jatkuu vielä satakunta metriä joen rannassa.

Vuorossa on vanhahko infotaulu, jonka aiheena on viisarikivet. Kiviä on sijoiteltu parittain rajakiviksi. Täällä on muutama vuoden 1831 lääninjakouudistuksen aikainen rajakivi osoittamassa Viipurin ja Uudenmaan läänien rajaa.

Toinen viisarikivi lienee rannassa – katselin, että siinä olisi mukava istuskella.Tässä kohdassa reitti eroaa sitten Kymijoen rannasta.

Nyt kuljetaan hetki länteen, pois rannasta – ja sitten pikku hiljaa etelään eli takaisin kohti lähtöpistettä. Metsätyyppi oli hyvin monipuolista sekametsää. Tämän kuvan perusteella voisi ajatella, että täällä kasvoi vain havupuita, mutta niiden välissä oli kyllä niin koivua, leppää, haapaa, pihlajaa, tammea kuin vaahteraakin. Ihmettelin moneen otteeseen luonnon monipuolisuutta.

Olipa täällä noin kahden kilometrin kohdalla vielä jonkinlainen puulajipolkukin. Reitti kulki esimerkiksi kynäjalavien varjossa.

Lopuksi kiivetään taas pieni nousu Känkkärämäelle. Reitti muuttuu leveämmäksi ja muistuttaa kunto- tai pururataa. Pikku hiljaa laskeudutaan alas kohti Anjalan nuorisokeskusta. Napsautin matkamittauksen pois päältä polun aloituspisteessä. Aika tasan kolme kilometriä ja kävelyn kesto aika tasan tunti. Muistutukseksi vielä: pysäköintipaikalta parisataa metriä lisää suuntaansa. En tavannut reitillä muita kulkijoita.

Reitti on suhteellisen helppo, sillä polku on hyväkuntoinen eikä vaadi sen kummempia ponnisteluja. Korkeuseroa on jonkin verran, mutta puuskuttamaan en ainakaan minä ylämäessä joutunut. Känkkärän luontopolku tuntui mukavalta kokemukselta – reitillä oli erinomaiset jokimaisemat, rehevä luonto ja vielä muutama hauska yllätys reitin varrella.

Sijainti: N=6729215.112, E=489715.259 (ETRS-TM35FIN)
GEO:lat=60.698695, GEO:lon=26.811872

Voit seurata retkitunnelmiani myös Instagramissa: @luontopolkumies ja Facebookissa

Muita Luontopolkumiehen reittejä lähistöllä:
Kirkkovuoren luontopolku
Alakylän luontopolku
Pioneerimetsän luontopolku

Onko reittiin tullut muutoksia? Jotain korjattavaa, lisättävää, kommentteja? Lähetä postia Luontopolkumiehelle