Suloisia soita ja tunnelmallisia metsiä – Kalimeenkierros Oulussa.

Sanginjoen luonnonsuojelualueella on hyvä valikoima erilaisia kävelyreittejä. Noin seitsemän kilometrin mittainen Kalimeenkierros on niistä pohjoisin. Sen varrella on soita, lehtoja ja vanhoja metsiä sekä pari mainiota taukopaikkaa.

Kalimeenkierros Oulussa
Päivämäärä: 6.7.2025.
Luontopolkumiehen reittinumero: 597.
Reitin pituus: 7 km.
Kohokohdat: Monipuoliset metsämaisemat ja taukopaikat, ihastuttava Kalimeenlampi.
Parkkipaikka: Erittäin tilava Nuutinpalon pysäköintialue, Ylikiimingintie 796. Paikka kartalla.
Julkiset liikenneyhteydet: Lähin bussipysäkki (Saarinen) Ylikiimingintiellä reilun kilometrin päässä.
Opasteet/kyltit: Erittäin hyvät.
Varusteet/jalkineet: Kosteita metsäosuuksia. Keväällä vedenpitävät jalkineet lienevät tarpeen.
Vaativuustaso: Keskivaativa reitti.
Tulipaikka: Useampi tulipaikka

Palailin heinäkuisella retkellä toisen kerran Oulun tienoille. Olin jo aiemmin kävellyt Sanginjoen luonnonsuojelualueella Loppulan kierroksen, mutta mieli teki käväistä kävelemässä vielä toinen kävelyreitti tällä kehutulla alueella. Valintani kohdistui Kalimeenkierrokseen, joka on hieman eri suunnalla Loppulan kierrokseen nähden. Reitti on alueen pohjoisin eikä se sivua Loppulan kierrosta missään vaiheessa.

Ajelin siis Nuutinpalon pysäköintialueelle Ylikiimingintien varrelle. Tilaa on kymmenille autoille, paikalla oli myöhäisenä sunnuntai-iltapäivänä viitisen autoa. Tutustuin opastauluun, jossa Sanginjoki-tietouden ja kartan lisäksi kerrotaan suon ennallistamisesta. Sanginjoen alueesta puolet on alunperin ollut suota, mutta ojituksen seurauksena suot olivat jo lähes hävinneet. Ennallistamisessa alueen puustoa on karsittu ja luotu kosteikkoja, jotka estävät kiintoaineen valumisen vesistöihin. Ojien tukkiminen tapahtuu myöhemmin. Kalimeenkierroksen varrella on pari ennallistamiskohdetta.

Kalimeenkierrokselle lähdetään siis Nuutinpalon pysäköintipaikalta, josta on lyhyt janareitti varsinaiselle kierrokselle. Luontoon.fi -sivun mukaan suositeltu kulkusuunta on myötäpäivään, jolloin Myllykosken taukopaikka jää reitin loppupuolelle. Kalimeenlammella on tosin parikin mukavaa taukopaikkaa, jotka reittikartasta puuttuvat.

Reitti alkaa pysäköintialueen itälaidalta. Janareitti alkumatkalla on kokonaan sorastettu. Olin siis kävellyt muutama päivä aikaisemmin Loppulan kierroksen, joka oli koko matkalta leveähköä sorapolkua – aloin jo miettiä, mahtaisivatko kaikki Sanginjoen reitit olla näin helppokulkuisia. Suoraan sanoen toivoin, että välillä saisin kulkea ihan tavallista metsäpolkuakin pitkin.

Puolen kilometrin janapolun jälkeen huomasin, että toiveeni toteutui. Ympyräreitti alkaa pitkososuudella, lähditpä kumpaan suuntaan tahansa. Käännyin siis kohti Kalimeenlampea eli itään ja kulkemaan varsinaista kierrosta myötäpäivään.

Hetken päästä kuljetaan jo ihan tavallisella metsäpolulla. Täällä kuljetaan suurelta osin vanhoissa sekametsissä. Reittimerkinnät ovat keltaisia vinoneliöitä.

Mutkitteleva Kalimeenoja ylitetään reitillä pari kertaa. Ensimmäisen ylitys sujuu pitkoksia ja siltaa pitkin. Pitkosten vieressä on myös rehevä kosteikko, jossa kasvoi esimerkiksi vehkaa, joka kukki juuri nyt heinäkuun alkupuolella.

Ojitetuilla soilla tarvitaan paljon siltoja. Tämänkin kapeamman ojan luona vehka muodosti laajan kasvuston.

Noin puolentoista kilometrin kohdalla Kalimeenlampi alkaa pilkottaa puiden välistä.

Reitti käväisee vielä voimalinjan alla ja kääntyy hetkeksi kauemmas lammesta.

Sitten saavutaan lammen rantaan, jossa on laavu ja tulipaikka. Kävelyä oli takana vähän yli kaksi kilometriä.

Ollaan Kalimeenlammen etelärannalla. Käväisin rannan tuntumassa ottamassa valokuvan, sen jälkeen jatkoin matkaa. Taukoa en vielä tarvinnut.

Seuraavaksi tuli mielestäni reitin kaunein osuus, jossa otin myös paljon kuvia. Polku kulkee lammen kaakkoiskulman soistuneelle rannalle. Leveä silta oli hieman vinossa, mutta toki hyvin kuljettavissa.

Saavutaan mäntyä kasvavalle rämeelle.

Ja sen jälkeen kauniille avosuolle. Lampi on muutaman kymmenen metrin päässä. Suolla hohtavat vihreän ja keltaisen eri sävyt, lampi ja taivas kirkkaan sinisinä. Hieno paikka. Blogin pääkuva on sekin otettu tästä pitkososuudelta.

Lammen itärannalta löytyy toinen taukopaikka, johon istahdin jo hetkeksi juomatauolle. Ilta-aurinko valaisee tämän mäntymetsässä sijaitsevan nuotiopaikan kauniisti.

Tauon jälkeen palasin reitille. Huomasin tässä, että taukopaikalta lähti melkoinen määrä polkuja, jotka kaikki näyttivät lopulta tuovan ympyräreitin varrelle, joten pieni oikaisu on mahdollinen. Taukopaikalta ei tosin muutenkaan ollut kuin reilut sata metriä viralliselle kierrokselle. Kolmisen kilometriä takana, Myllykosken seuraavalle taukopaikalle nuolen mukaan 2,5 km.

Reitti ylittää ojitetun Korpilamminsuon, joka on yksi ennallistettavista kohteista. Illan valossa tämäkin korteiden valloittama koivikko oli todella viehättävä.

Kohta alitetaan voimalinja toiseen kertaan. Sen jälkeen noustaan Isolle Polvikankaalle. Tässä alkoi reitin ehkä hankalin osuus, joka oli melko kivikkoinen. Ihan näin kivikkoista reitti ei seuraavan kilometrin ajan ollut, mutta kävelyvauhti varmasti hidastui aiemmasta. Täällä käydään myös reitin korkeimmalla kohdalla.

Kohta laskeudutaan taas Kalimeenojan tuntumaan. Risteyksessä on myös kyltti kohti Loppulaa, jonne olisi noin kolmen kilometrin matka. Virallisissa reittikartoissa tässä ei ole toista merkittyä reittiä, mutta hetken aikaa keltaiset vinoneliöt saavat seurakseen myös oransseja salmiakkikuvioita.

Viisi ja puoli kilometriä takana, saavuin Myllykoskelle. Kohisevan, mutta melko kapean kosken äärellä on reitin hienoin taukopaikka. Nuotiopaikka oli käytössä, joten päätin itse vain kuvata uudehkon taukokatoksen ja jatkaa matkaa.

Reitti kulkee taas hetken aikaa Kalimeenojan tuntumassa ja ylittää sen tukevaa siltaa pitkin. Myllykosken lähistöllä oli selvästi tämän reitin synkimmät metsät. Aurinko antoi vain vähän valoa kuusikon helmaan.

Luonnonsuojelualueelle on siirrytty Kalimeenlammen lähistöllä, nyt sieltä siirrytään jälleen pois. Ympyräreitin loppupuolella ollaankin selvästi aika nuoressa metsässä, joka taitaa jopa olla talousmetsää.

Hetken kuluttua pitkospuut vievät ympyräreitin loppuun ja palasin sorastettua polkua Nuutinpalon p-alueelle. Matkaa kertyi hieman yli seitsemän kilometriä ja aikaa käytin noin kaksi tuntia. Tapasin reitillä puolisen tusinaa muuta retkeilijää.

Reitti on keskivaativa. Korkeuseroja on melko vähän, matalimman ja korkeimman paikan eroa lienee alle 20 metriä. Osa reitistä on kuitenkin melko kivikkoista.

Ihastuin ennen kaikkea Kalimeenlammen maisemiin. Rannan taukopaikat olivat yksinkertaisuudestaan huolimatta sympaattisia. Myllykosken taukopaikka puolestaan vaikutti todella hyvin varustellulta. Sanginjoella on selvästi panostettu rakenteisiin. Jatkan tutustumista reitteihin taas joku päivä.

Sijainti: N=7213370.017, E=442399.388 (ETRS-TM35FIN)

GEO:lat=65,0390630, GEO:lon=25,7767544

Voit seurata retkitunnelmiani myös Instagramissa: @luontopolkumies ja Facebookissa

Muita Luontopolkumiehen reittejä lähistöllä:
Lettoniemen luontopolku
Hailuodon retkeilyreitti
Loppulan kierros

Onko reittiin tullut muutoksia? Jotain korjattavaa, lisättävää, kommentteja? Lähetä postia Luontopolkumiehelle