Ihan kuin meren rannalla – Joensuun Kuhasalo yllätti retkeilijän

Mitä, jos pääsisit käymään paikassa, jossa voisit luulla olevasi meren rannalla, tai samalla reissulla kulkea metsässä, jossa jokaisen puun takana voisi piileskellä vaikkapa menninkäinen tai tonttu? Joensuun Kuhasalossa se onnistuu.

Noin viiden kilometrin ja 15 minuutin pyöräilymatkan päässä Joensuun keskustasta sijaitseva, myös Kukkosensaarena tunnettu paikka on aivan mainio retkikohde vaikkapa perheille. Kuhasalon reittikartta ja kuvaus löytyvät muun muassa Pohjois-Karjalan vaellusreittioppaasta. Pyörän lisäksi Kuhasaloon voi suunnata jalan tai autolla – tai mikseipä myös vesitse. Talvella sinne voi lumi- ja jäätilanteen mukaan myös hiihtää.

Polkaisimme kahden hengen karavaanimme liikkeelle keskustasta yhdessä Joensuun kaupungin liikuntasuunnittelija Sari Jormanaisen kanssa, ajoimme Rantakatua pitkin yli Ylisoutajansillan, Suursahankadun päästä Luostaritielle ja vedenpuhdistamon ohi, ja pian olimmekin jo Kuhasalossa.

Mielenkiintoinen kaupungin historiaan liittyvä kohde matkan varrella on esimerkiksi entisen Penttilän sahan kohdalle sahan raunioista muodostettu muistomerkki. Saha paloi ilkivallan seurauksena 1990-luvun puolella. Muistomerkin lähellä sahan alueella on tehty mittavia puhdistus-, kunnostus- ja maanrakennustöitä. Alue on nyt maisemoitu.

Penttilän sahan raunioilla oleva muistomerkki. Kuva: Asko Ristolainen

Penttilän sahan raunioilla oleva muistomerkki. Kuva: Asko Ristolainen. Taustalla Joensuun kirkko.

Kuhasalon historiaa lyhyesti

Kuhasalo on nykyisellään ennen kaikkea suosittu ulkoilu- ja virkistyskohde luontopolkuineen ja taukopaikkoineen, mutta paikkaan liittyy myös hyvin mielenkiintoista historiaa.

Kun Kukkosensaari oli vielä saari (kuvalinkki vanhaan karttaan vuodelta 1868, saari paikantuu lähelle karttakuvan oikeaa yläkulmaa) eikä niemi, kuten nykyisin, Joensuun seuduillakin liikkui lähdetietojen mukaan joskus 1500-luvun alkupuoliskolla Novgorodin arkkipiispa Makarin käskystä lähetysmatkoilleen lähtenyt pappismunkki Ilja. Iljan lähetysmatkoihin liittyen Kuhasaloon kerrotaan perustetun pienen erämaaluostarin, josta ei ole nykyisellään muuta konkreettista muistoa kuin alueella sijaitseva puinen muistomerkki.

Muistomerkki luostarin oletetulla sijaintipaikalla. Muistomerkin vieressä on mahtava vanha lehmus, eli niinipuu.

Muistomerkki luostarin oletetulla sijaintipaikalla. Muistomerkin vieressä on mahtava vanha lehmus, eli niinipuu.

Luostarin muistomerkin lisäksi todennäköisesti ikuisesti säilyvä muisto lienee Kukkosensaaren Kalmoniemen rannalla sijaitseva kallioon hakattu kuvio, jonka on epäilty liittyvän jollakin tapaa luostarin perustamiseen. Merkin muita käyttötarkoituksia ovat saattaneet olla arvelujen perusteella esimerkiksi rajan merkitseminen, tai sitten merkki voisi asentonsa puolesta näyttää karkeasti myös ilmansuunnat, sillä kuvan suuntaisena ylin sakara näyttäisi jotakuinkin pohjoiseen. Merkin tekoaikaa ei ole voitu tarkasti määrittää.

Kalmoniemen kalliohakkaus.

Kalmoniemen kalliohakkaus.

Luostarilla on ollut myös oma hautausmaa, kalmisto, joka on paikannettu Kukkosensaaren pohjoisosaan, noin puolen kilometrin päähän Kalmoniemen kärjestä itään. Kalmoniemi onkin saanut nimensä juuri kyseisestä kalmistosta, jonne on tietojen mukaan saatettu haudata kuolleita aina 1700-luvulle saakka.

Kukkosensaari-nimi on vastaavasti peräisin paikkaa asuttaneesta Kukkosen suvusta, joka eli saarella ja viljeli maata aina 1900-luvun alkuun saakka. Sen jälkeen saari siirtyi metsäyhtiön omistukseen, ja metsäyhtiöltä sen osti kaupunki.

Kuhasalon lenkki

Jotta edellä mainittuja paikkoja pääsisi näkemään, on lähdettävä liikkeelle läheisen vedenpuhdistamon ohi kulkevan soratien päässä olevalta Kukkosensaaren parkkipaikalta. Heti alkuun voi kesäaikana päästä näkemään söpöjä lampaita, jotka laiduntavat Kuhasalossa ensimmäistä kesäänsä. Kukkosensaaressa on ollut vanhoja tiloja, joista niin sanotun Saarelan tilan entisiä maita hoidetaan nyt todellisin luomuvoimin.

Kuhasalossa on kaksi eri lenkkiä; noin yhden ja kahden kilometrin reitit, jotka voi toki kulkea myös peräjälkeen.

Kukkosensaaren luontopolun lähtöpiste opasteineen.

Kukkosensaaren luontopolun lähtöpiste opasteineen. Ja lampaineen.

Lampailla ei näyttänyt olevan suurempaa hoppua minnekään katoksensa suojasta, vaan leppeän laeskasti ne köllöttelivät sen erityisemmin välittämättä tulemisestamme paikalle.

Kuhasalon luontopoluilla liikutaan jalan, mutta pyörää voinee toki taluttaa, jos sitä ei halua jättää pysäköintipaikalle. Lampaat toki eivät poluilla liiku jalan eivätkä ajoneuvoilla, vaan pysyvät aidatulla erillisellä alueellaan.

Maisemanhoitolampaiden ruoka löytyy laitumelta, joten näitä kavereita ei pidä syöttää.

Maisemanhoitolampaiden ruoka löytyy laitumelta, joten näitä kavereita ei pidä syöttää.

Saimme Sarin kanssa seuraksemme Joensuussa asuvan Rinteisen Annan, joka tunnetaan myös Retkipaikan kehityspäällikkönä. Anna oli totuttuun tapaansa liikkeellä koiransa Karman kanssa, ja meillä olikin jo nyt koossa hyvä porukka, joka vain kasvoi kokoa matkan edetessä.

Anna ja mustaterrieri Karma nähdään usein ulkoilemassa Kuhasalon maisemissa.

Anna ja mustaterrieri Karma nähdään usein ulkoilemassa Kuhasalon maisemissa.

Risteyksestä polkua oikealle päin kuljettaessa metsä on vehreää ja tiheää, ja alue on soveltunut sen lisäksi aikanaan myös viljelyyn. Kovin laajoja viljelyaloja Kukkosensaaressa ei ole koskaan voinut ollakaan, sillä maasto on monin paikoin kivistä ja kallioista, vaikka korkeuserot eivät olekaan merkittävät.

Pian alkaa näkyä jo vettä, ja maisemat käyvät muistuttamaan enemmän ja enemmän jonkun rannikkopaikkakunnan maisemia.

Melkein tyyni järvenselkä ja vaivoin näkyvä vastaranta avartavat hyvin maiseman.

Melkein tyyni järvenselkä ja vaivoin näkyvä vastaranta avartavat hyvin maiseman.

Rantaa myötäilevää polkua on mukava kävellä, mutta juurakoitakin reitillä on, joten lastenvaunujen kanssa saattaa joutua hieman kiertelemään. Kovin pahoja kohtia reitillä ei kuitenkaan ole. Rantaviiva muuttuu yhä kallioisemmaksi, mitä lähemmäs Kalmoniemeä päästään.

Kuhasalon ympärillä vesi on hyvin matalaa, mistä kielivät myös erittäin loivat rantakalliot.

Kuhasalon ympärillä vesi on hyvin matalaa, mistä kielivät myös erittäin loivat rantakalliot.

Kun pääsimme Kalmoniemeen, näimme todella hienon kalamajan, jonka nimeksi on annettu Kalmon Katiska. Joensuun kalastuskunnan omistama ja Jokierä Oy:n vuokraama kota sijaitsee todella upealla paikalla, ja vuonna 2010 käyttöön vihitty kalamaja on viimeisen päälle tyylikäs paikka monenlaisten tapahtumien järjestämiseen tai vaikka pienenkin porukan tulistelupaikaksi.

Kalmon Katiskan voi varata käyttöönsä vähintään kolmeksi tunniksi ja enintään vuorokaudeksi. Kalmoniemessä on myös vene, joka on kalamajan vuokranneiden käytössä ilman eri veloitusta.

Kalamajan on sanottu noudattavan katiskan muotoa ja käyttötarkoitusta, sillä se kokoaa "kalat" yhteen.

Kalamajan on sanottu noudattavan katiskan muotoa ja käyttötarkoitusta, sillä se kokoaa “kalat” yhteen.

Seuraksemme Kalmon Katiskalle saapuivat hetkeksi tunnelmoimaan myös isä kahden tyttönsä kanssa. Olli Korkeakoski sekä reippaat Liisa ja Laila pääsivät meidän kanssamme ihastelemaan kalamajaa myös sisältä ja istahtamaan toviksi tulien ääreen.

Kalmon Katiska on yksi siisteimmistä kodista, joita olen nähnyt.

Kalmon Katiska on yksi siisteimmistä kodista, joita olen nähnyt.

Kalmoniemessä alkoi olla melkeinpä yleisötapahtuman tuntua, kun vettä myöten paikalle tuli kolme salskeaa nuortamiestä Arctic Trainersilta. Persoonalliset trainerit Joensuusta eivät ihan tavallisin vesikulkuneuvoin saapuneetkaan, vaan trendikkäästi suppaamalla. Suppaaminen, SUP, eli toisella kotimaisella “Stand-Up Paddleboarding” on kasvattanut suosiotaan kohisten, eikä mikään ihme, sillä onhan se aika järviuskottavaa päästellä menemään laudan päällä seisten.

Hauskat Arctic Trainersin pojat vasemmalta lukien Henri "Hege" Heiskanen, Jesse Karhonen ja Jarmo Laine

Hauskat Arctic Trainersin pojat vasemmalta lukien Henri “Hege” Heiskanen, Jesse Karhonen ja Jarmo Laine.

Arctic Trainersin palveluvalikoimaan kuuluu SUP-kurssien ja -tapahtumien järjestämisen ohella nimensä mukaisesti muun muassa henkilökohtainen urheiluvalmennus, vesiurheiluvälinevuokraus ja rento läpänheitto. Kuhasaloon voi siis tulla näppärästi myös vaikka seisontalaudoilla tai melomalla. Hyvä ja matala ranta sopii maihinnousuun molemmilla.

Taitavissa käsissä SUP-lauta kääntyy vaikka käytännössä paikallaan. Jarmo näyttää mallia.

Taitavissa käsissä SUP-lauta kääntyy käytännössä vaikka paikallaan. Jarmo näyttää mallia.

Arcticin jampat suostuttelivat minuakin nousemaan laudalle, mutta koska homma olisi ollut täysin uutta minulle, eikä kamppeiden todennäköiselle kastumiselle olisi ollut nyt varaa, kiittelin kohteliaasti ja sanoin, että “ehkä toisen kerran”. Meidänhän kuitenkin piti jatkaa omaa kierrostamme Kuhasalossa. Sarin, Ollin ja tyttöjen kanssa otimme suunnan polulla eteen päin.

Merenrantaa ja peikkometsää – ja vähän kaikkea siltä väliltä

Jos Kalmoniemi ja sen läheiset rannat muistuttivat jo melkeinpä meren rantaa, Kuhasalon luontopolku vei meitä pian aivan erilaisiin maisemiin. Itse asiassa olin yllättynyt siitä, miten merellinen tunnelma ympärillä oli ihan äänimaailmakin huomioon ottaen. Tämän kesän aikana kun on tullut oltua aika paljon saaristossa, ja ainakin itselleni tuli sellainen vaikutelma Kuhasalosta jo reissun puolessa välissä, että sisämaassa ei juuri lähemmäs merifiilistä taida päästä. Hienoja paikkoja oli vielä myös edessä.

Kuhasalon polut on hyvin pidetty auki.

Kuhasalon polut on hyvin pidetty auki.

Kuten jutun alkupuolella mainitsin, Kukkosensaaressa on ollut aikoinaan luostari, josta on muistona hieno puinen muistomerkki. Muistomerkille johtavaa polkua reunustaa hieno perinteinen riuku- eli pisteaita. Pisteaidan tekemisen taito ja into taisi olla hieman hukuksissa jonkin aikaa, mutta nyt se on tulossa taas takaisin muotiin. Oikeaoppisen aidan tekeminen vaatii kärsivällisyyttä ja taitoa, mutta lopputulos korvaa vaivan.

Pisteaita rajaa selkeästi aidan toisella puolella olevan pihapiirin reitin ulkopuolelle.

Tässä sitä vasta on perinteisen maalaismaiseman tunnelmaa. Pisteaidat ovat pitkään olleet katoavaa kansanperinnettä, mutta onneksi niitä rakennetaan taas.

Ortodoksinen muistomerkki on aivan liki ikivanhaa lehmusta eli vanhan kansan suussa niinipuuta. Mahtava niinipuu varjostaa oksillaan ympäristöä ja ikään kuin vartioi muistomerkkiä. Alati syvenevät ruskan värit tuntuivat vain voimistuvan lehmuksen ja luostarin oletetun sijaintipaikan lähellä.

Jatkaessamme eteen päin, kohdallemme sattui Kuhasalon toinen vuokrapaikka nimeltään Kuhamaja. Kuhamajaa hallinnoi ja vuokraa Joensuun Latu ry pääasiassa vain latuyhdistyksen jäsenille. Senpä vuoksi siellä ei ole myöskään yleistä tulipaikkaa, joka sijaitsee vastaavasti reitillä edempänä.

Kuhamajaa käytetään aktiivisesti ympäri vuoden.

Kuhamajaa käytetään aktiivisesti ympäri vuoden.

Jos aiemmin tuli ihan pieni meriaiheinen laulu mieleen, niin nyt olisi voinut vetää isommankin Kalastaja-Eemelin valssin, sillä nyt ne maisemat vasta avautuivat! Aaltojen ääni rantaan oli melkeinpä hypnotisoiva, ja aurinko paistoi kuin kesällä. Myös seurueemme nuorimmat jäsenet isänsä kanssa näyttivät nauttivan olostaan, katsellen laajalle järvenselälle ja heitellen siinä sivussa myös leipiä.

Tästä eivät maisemat ja sää juuri parane!

Tästä eivät maisemat ja sää juuri parane!

Niin hienoa kuin olisikin ollut jäädä katselemaan mer…siis järvelle, meidän täytyi jatkaa matkaa. Jälleen kerran muutos lähimaisemassakin oli huomattava, sillä meitä ympäröi pian synkkä kuusikko, jossa kuusten takaa olisi voinut kuvitella kurkistavan vaikka peikon tai tontun. Lapsille tämä on mitä parhainta seikkailumaastoa.

Missä se tonttu luuraa? Tai Rölli?

Missä se tonttu luuraa? Tai Rölli?

Kuhasalon luontopolun varrelta löytyy vielä yksi erikoisuus, nimittäin vanha avolouhos. Sieltä louhittiin 1950- ja 60-lukujen aikana kiveä aallonmurtajien rakennustarpeiksi Pielisjoen suulle. Louhintatoiminnan jälkeen louhoksessa on tietojen mukaan säilytetty jäitä meijerin maitotuotteiden jäähdyttämistä varten. Edellä mainitusta lähteestä voi lukea myös vielä tarkemman selvityksen Kukkosensaaresta ja sen vaiheista.

Louhoksen lammikko ei sovellu uintipaikaksi, kalojakaan siellä ei ole, eikä rantatörmällä oleva tynnyrikötöstys ole virallinen tulienpitopaikka.

Louhoksen lammikko ei sovellu uintipaikaksi, kalojakaan siellä ei ole, eikä rantatörmällä oleva tynnyrikötöstys ole virallinen tulienpitopaikka.

Seurueemme nuorimmaiset jaksoivat kiertää reitin hyvin, ja tahtihan saattoi olla heille jopa hieman turhan leppoisa. Leppoisaan tyyliin Kukkosensaari kannattaakin kiertää, sillä silloin siitä pääsee nauttimaan parhaiten. Hienoille rannoille voi jäädä tunnelmoimaan, ja jos vuokraa Kalmon Katiskan tai Kuhamajan, voi vaikka ottaa mukaan ja laittaa herkkujakin. Toki erillisillä tulipaikoilla saa myös pysähtyä vaikka makkaranpaistoon. Noin 50 hehtaarin kokoisen Kuhasalon reittien kunnosta huolehtii alueen nykyinen omistaja Joensuun kaupunki.

KARTTA

ETRS-TM35FIN -tasokoordinaatit
N 6942312  E 640497