Hiljaiset ikimetsät Hiidenportin kansallispuistoreissun pääosassa

Rotkostaan tunnettu Hiidenportti on myös mitä hienoin metsien kansallispuisto Sotkamossa. Kun Hiidenportin rotkolaakso on tutkittu, jatkuvaa ihasteltavaa tarjoaa yhtenäinen vanha metsä elinkaarensa eri vaiheissa olevine puuyksilöineen. Kitulankierros (10,6 km) on hyväkuntoinen reitti, joka vie myös syvälle kansallispuiston rauhallisiin metsiin.

Kohde kartalla
Reitit: ympyrälenkit Hiidenkierros 4,1 km ja Kitulankierros 10,6 km sekä useita janareittejä
Tulentekopaikka: kyllä, Kitulankierroksen varrella Porttilammen ja Kitulanlammen laavut sekä Palolammen keittokatos
Saapuminen julkisilla: ei mahdollista
Saapuminen autolla: Palolammen pysäköintialue
Kohokohdat: rotkolaakso, vanhat metsät sekä Kovasinvaaran aho ja kaskikoivikot
Vaativuus: keskivaativa
Palvelut: useita tulentekopaikkoja sekä kaivo Palolammen lähtöpaikalla

Sotkamon kunnan kaakkoiskulmassa oleva rauhallinen Hiidenportin kansallispuisto tunnetaan ennen kaikkea karusta rotkolaaksostaan. Hiidenportin laajat iättömät metsät tarjoilevat tutustuttavaa ja ihmeteltävää pidemmäksikin aikaa.

Ennen pääsiäistä 2026 olin käynyt Hiidenportin kansallispuistossa kolmesti. Jokaisella kerralla suurin kiinnostukseni oli kohdistunut rotkolaaksoon sekä sen jyrkänteisiin ja muihin kallioperän ihmeisiin. Kilometrin mittainen jyrkkäreunainen repeämä maankuoressa on ollut yhtä vaikuttava näky jokaisella vierailulla.

Kiirastorstaina lähdin matkaan Hiidenportin metsät mielessä. Olin toki aiemmillakin kerroilla noteerannut hienon vanhan ja vaihtelevan metsän, mutta tällä reissulla keskityin lähes vain ja ainoastaan elinkaarensa eri vaiheissa oleviin puihin ja metsän iättömään tunnelmaan.

Liikkeelle Palolammelta

Hiidenportti on yksi vähiten vilkkaista kansallispuistoista. Toisin kuin muutamaa kuukautta aiemmin talvipäivän seisauksena, pääsiäisen aikaan Palolammen parkkipaikalla oli muutama muukin auto.

Vuokatista ajaa kolmisen varttia Palolammelle, josta erinomaisesti merkityt reitit johdattavat kansallispuiston poluille. Moni Vuokatissa lomaileva on ollut todella ilahtunut ja vaikuttunut, kun he ovat vinkistäni vierailleet Hiidenportilla.

Palolammelta lähtee kaksi merkittyä rengasreittiä sekä puiston läpi kulkeva janareitti. Lyhempi ympyrälenkeistä – Hiidenkierros – kulkee myötäpäivään kierrettäessä ensin rotkolaaksolle ja palaa sitten Kovasinvaaran vanhan erämaatilan kautta takaisin. Matkaa kertyy noin 4 kilometriä. Monipuolisesti kansallispuistoa esittelevälle Kitulankierrokselle tulee pituutta reilu kymppi. Palolampi–Käärmesärkkä-reitti on päästä päähän 11 kilometriä. Käärmesärkältä pääsee jatkamaan suoraan kansallispuiston kaakkoispuolella olevalle Peurajärven virkistysalueelle. Palolammelta lähtevien reittien varrelta erkanee merkittyjä reittejä myös esimerkiksi Urpovaaraan ja Allaslahteen.

Mäntykankaalta korpikuusikkoon

Lähdin kiertämään Kitulankierrosta myötäpäivään. Nautin jo heti alusta alkaen väljästä mäntymetsästä, joka hallitsee Palolampea ympäröivää harju- ja suppamaastoa.

*Alkuosassa polku kulkee valoisalla mäntykankaalla.*

Olen aina ollut männiköiden ystävä, mutta vietettyäni enemmän aikaa Kainuussa, myös korpikuusikot ovat ottaneet oman paikkansa sydämessäni. Kun Palolampi jää taakse, männikkö muuttuu kuusikoksi. Samalla tunnelma muuttuu hämyisemmäksi, ja oikealla puolella nouseva jyrkkenevä rinne antaa viitteitä lähestyvästä rotkosta.

Hiidenportilla rotkolaakson pohjoispäässä metsä muuntuu jälleen. Rotkolaakson karuilla reunoilla sinnittelee enimmäkseen sitkeitä mäntyjä. Muutamat kuuset ovat löytäneet paikkansa rotkon pohjalta ja kurottavat latvaansa rotkon yläreunan tasalle ja ylikin.

*Puukaunokainen on asettunut kasvamaan Hiidenportin rotkon reunalle.*

Hiidenportilta poikkesin merkityltä reitiltä ja lähdin seurailemaan rotkolaakson itäpuolta. Toisin kuin usein ajatellaan, vanhan metsän pohja on helppokulkuista. Maapuita on toki siellä täällä, mutta ne eivät millään tavalla haittaa kulkemista. Enemmän kulkua hidasti se, että nähtävää ja kuvattavaa riitti. Lunta ei ollut kuin muutama laikku varjopaikoissa.

*Vanhan metsän pohja on miellyttävää kulkea.*

Hieman ennen Porttilammen laavua laskeuduin laakson pohjalle ja palasin merkitylle polulle. Metsä muuttui taas kuusivaltaiseksi ja soiden laikuttamaksi. Laavulta jatkoin Kitulankierrosta itää kohti. Erityisesti tällä ”itälenkillä” pääosaan nousivat metsät. Kun aikanaan luin Anni Kytömäen Kultarinta-kirjaa, näin mielessäni siinä kuvatut metsät juuri tällaisina. Kuljin mukavan kapeaa polkua seuraten.

Luonnonmetsässä aika ei käy pitkäksi. Hiidenportilla kelottuneita puita, palokoroja ja muita mieleen jääviä puuyksilöitä tapaa tuon tuosta. Kuuset ovat poikkeuksetta naavan ja lupon verhoilemia. Kitulankierroksen itäosassa saa myös maistiaisen alueen soista.

Koko Kitulankierroksella kulkijaa hemmotellaan erinomaisessa kunnossa olevilla pitkospuilla. Hiidenportin rotkolla on tukevat teräsportaat ja -sillat. Myös pienet kosteat kohdat on pitkostettu, jotta maasto ei kulu.

Kohti kaskikoivikoita

Kierros on saanut nimensä Kitulanlammesta, joka on noin puolivälissä reittiä. Lammen muodosta tulee mieleen Nuuksion kansallispuiston Pöksynhaara. Kuten Nuuksiossakin, myös Kitulanlammen pohjoisosan kahteen lahkeeseen jakavan niemen kärjessä on laavu.

Pääsiäisreissullani oikaisin lammen pohjoispäästä enkä käynyt lainkaan laavulla. Paluumatkalla kohti Hiidenporttia ja Palolampea jätin myös aiemmilta reissuilta tutun Kitulankierroksen länsiosan väliin ja kävelin Porttilammen laavulle Palolampi–Käärmesärkkä-reittiä. Kun menomatkalla olin kolunnut omia reittejäni rotkolaakson osan, paluumatkalla seurasin polkua.

Kitulankierroksen länsiosa kulkee Kovasinvaaran kautta. Siellä reitti etenee hetken myös kansallispuiston rajalla, jonka toisella puolella kasvava talousmetsä on tyystin erinäköistä.

Loppumatkalla ennen saapumista Palolampea ympäröivään männikköön reitti koukkaa Kovasinvaaran vanhan erämaatilan kautta. Nyt paikalla on aho, jollaisia näkee Kolin kansallispuistossa ja jota reunustaa kaskeamisen synnyttämä koivikko. Aho muhkeine katajineen ja kukkineen on hurmaava paikka etenkin kesällä. Erityisesti lehdettömään aikaan valoisa koivikko poikkeaa täysin muuten havupuuvaltaisesta metsästä.

Kovasinvaaralla talvipäivän seisauksena.

Hiidenportin S–XXL-koon reitit

S: Neljän kilometrin Hiidenkierrosta lyhyempää reittiä kansallispuistosta ei löydy. Palolammelta lähtevä lenkki käy Hiidenportin rotkolla ja palaa takaisin Kovasinvaaran ahon kautta.

M: Kitulankierros (10,6 km) on hieno reitti, josta saa myös lyhennetyn 8-kilometrisen version, kun Porttilammen laavulta jatkaa suoraan etelää kohti Palolampi–Käärmesärkkä-reittiä ja noin kilometrin oion jälkeen hyppää taas mukaan oikealle kääntyvälle Kitulankierrokselle.

L–XL: Pidemmän lenkin saa tehtyä yhdistämällä Kitulankierroksen edestakaiseen lenkkiin Kitulanlammmelta Käärmesärkän suuntaan. Kitulanlammelta eteenpäin pitkospuut ovat Porttijoen laaksossa heikossa kunnossa.

XXL: Pitkän lenkin tai pienen vaelluksen saa, kun käy myös Peurajärven virkistysalueella. Palolampi–Käärmesärkkä–Mäntyjärven ja Ison-Valkeisen kierrot–Käärmesärkkä–Palolampi-reissulle tulee mittaa vajaa 35 km. Peurajärven reitistön neulaspoluilla kilometrivauhdit ovat merkittävästi Hiidenporttia nopeammat.

*Pääsiäisen aikaan rotkolaakson pohjalla oli vielä lunta, vaikka ympäröivä metsä oli jo lähes lumeton.*

Kirjoittaja @aulinvuokatti on ulkoilmaihminen ja kestävyysliikkuja, joka on kasvattanut juuriaan Länsi-Uudellemaalle, Lappiin ja viimeisimmäksi myös eteläiseen Kainuuseen. Auliin voit tutustua muutaman vuoden takaisessa lukijahaastattelussamme.