Nousu Bjørnskinntindenin huipulle paljastaa Andøyan saaren erityispiirteen

Saavuttaessa siltaa pitkin Andøyan saarelle Norjassa, oikealla edessä kurkottaa Bjørnskinntindenin huippu 635 metrin korkeuteen taivasta kohti. Parkkipaikka löytyy tien 974 varrelta, noin kilometri Bjørnskinnin kirkonkylältä länteen päin. Risteyksessä on pieni vihreä tienviitta, sekä puinen opaste ”Ti på top”. Kävelymatkaa  huipulle on 2,3 km ja se on koko matkan nousua. On elokuinen hellepäivä ja lähdemme kohti huippua illansuussa noin viiden aikaan, koska olimme vasta eilen illalla saapuneet Norjan puolelle Abiskosta päin.

• Kohde kartalla
• Norgeskart.no
• Janareitti 2,3 km/suunta
• Esteetön: Ei
• Tulipaikka: Ei
• Saapuminen autolla: P-alue tien 974 varrella (kartta)
• Saapuminen julkisilla: Lähin pysäkki Bjørnskinn Kryss 3 km:n päässä reitin alkupisteestä. Linja Sortland–Andenes.

Ensimmäiset sadat metrit kävellään pientä soratietä, jonka jälkeen polku kääntyy oikealle kuusien sekaan. Siinä kohtaa taakseen katsomalla näkee pellon ja meren takana mm. saaren korkeimman huipun, Kvasstindenin. Kuuset vaihtuvat nopeasti koivikkoon ja varsinainen nousu alkaa.

Koivut suojaavat kuumimmalta auringon paisteelta, mutta kuuma silti tulee tasaisesti nousevaa polkua tarpoessa. Välillä koivujen välistä näkyy merelle ja ympäröiville vuorille.

Kun puuraja saavutetaan ja näkymät avartuvat, huomaa Andøyan saaren erityispiirteen. Vuoret eivät täällä joka paikassa laskeudukaan suoraan mereen, vaan niiden välissä on laajoja pelto- ja suoalueita pienine lampineen. 

Ilta-ajasta huolimatta aurinko paistaa korkealta siniseltä taivaalta niskaan, olemmehan reilusti Napapiirin pohjoispuolella. Selkä on jo kauan sitten kastunut hiestä koivikon varjoissa, koska on lähes tyyntä. Nyt pitää muistaa juoda, koska polkua noustessa nestettä tulee ihon läpi koko ajan. Mustikoita tämän polun varrelta löytyy harvakseltaan.

Jonkin matkan päässä kuuluu vielä hiljaista puron solinaa, ja päätän tehdä ylimääräisen lenkin sitä kohden. Vettä ei pienessä purossa ole enää elokuussa paljon, mutta sen verran, että saan omat ja vaimon juomapullot täytettyä raikkaalla vedellä. Taskussa kulkee yleensä kokoontaittuva muovikuksa, jolla saa heti juotua purosta, kun sopiva paikka kohdalle tulee. Osa vedestä päätyy sen avustamana sisäisesti nautittavaksi ja osa ulkoisesti. Raikas vesi viilentää kivasti, sen valuessa päästä niskaan ja käsivarsille. Reitillä ei ole muita kulkijoita, jos ei jonkin matkan päässä olevia lampaita lasketa retkeilijöiksi.

Edessä näkyy vihreän vuorenrinteen vaihtuminen harmaaksi kivirakaksi, mutta ei hätää. Polku jatkuu aiempaa loivempana ja helppokulkuisena pahimman kivikon ohi. Hinnøyan saarelle näkyy kauas, missä kohtaa vain voi pysähtyä katselemaan maisemia taaksepäin. Viimeiset pari sataa metriä kuljetaan pitkin vuoren selkää, josta avautuu näkymä sekä itään että länteen. Pian huippu ja siellä näkyvä postilaatikko näkyvätkin jo edessäpäin. 

Huipulle ennätämme noin 2,5 tuntia liikuntasuorituksen aloituksen jälkeen. Koska tänään on ollut upean aurinkoinen päivä ja ilta, huipulta näkyy hienosti jopa Senja-saarelle saakka, vaikka matkaa on viitisen kymmentä kilometriä. Aurinko paistaa ja käy vain pieni tuulenvire, joka tuntuu oikein mukavalta. 

Tunnelma on mahtava ja mikä parasta, saamme jakaa koko huipun ja erityisen hetken vain kahdestaan. Kun maisemia on hetki ihailtu, on aika käydä eväiden kimppuun. Jälkiruokasuklaat nautitaan sylikkäin istuen ja kaukaisuuteen tuijottaen. Kun maisemaa on pidemmän aikaa ihailtu, on aika vaihtaa paikkaa, ja katsella seuraavaa ilmansuuntaa kohti tovi jos toinenkin. 

Kellon kilinä kuuluu, kun polkua pitkin astelee lampaita meitä kohti. Ne tulevat kohti niin päättäväisesti, että otan repun lähemmäksi, etteivät loput evästarpeet menisi muihin kuin omiin suihin. Sadan metrin päästä lampaat kuitenkin kääntyvät polulta ja jatkavat omaa iltalenkkiään toiseen suuntaan. 

Aikaa huipulla kului lopulta 1,5 tuntia, kun olemme tuijotelleet kaikkiin ilman suuntiin maisemia. Se ei tuntunut niin pitkältä, olisi siellä malttanut vielä kauemminkin olla ja ihailla kaunista maailmaa. Iltapala ja yöunet alkavat kuitenkin houkuttavat, joten on parempi suunnata takaisin autoa kohti.

Olemme parkkipaikalla iltayhdentoista aikaan hieman väsyneinä, mutta onnellisina auringon ollessa vielä juuri ja juuri vuorten huippujen yläpuolella.