Halimasjärvi on yksi Tampereen seudun parhaista perheretkikohteista
Viileä keväinen sunnuntai houkutteli toukokuun lopulla selkeällä säällään reippailemaan lähimetsiin. Syystä tai toisesta ajattelin, että voisimme lähteä katsomaan Atalasta löytyvää Halimasjärveä. Itse kasvoin Atalassa ja Halimasjärvi vaikutti silloin olevan ”liian kaukana”, joten olihan se lähdettävä ottamaan asiasta selvää.
Paikalle oli helppo löytää jo vanhasta muististakin, mutta mainittakoon, että Tampereen kaupungilla on kerrankin erinomaiset sivut tälle ulkoilukohteelle. Teiden varsilla oli sopivasti parkkitilaa ja bussillakin olisi päässyt melkein viereen. Hieman hymyilytti Halimasjärven ”syrjäinen sijainti”, kun yhdeltä paikalta saatoin nähdä vanhan kotitaloni ja järven rannan. Niin se vaan näkökulma asioihin muuttuu.
Muistelisin, että Halimasjärvi oli ahkerassa käytössä jo kouluaikoina ja varmastikin olemme siellä retkeilemässä käyneet tai hiihtäneet sen ohi lenkkipolkuja pitkin. Etelärannan uimapaikkaa tuskin on vielä silloin ollut ja viime vuonna ladotut pitkospuutkin olivat uusi ilmiö.
Reitti Halimasjärven ympäri ei ole mitenkään suunnattoman pitkä. Tulisiko matkaa osapuilleen kilometrin verran? Seutu on kuitenkin niin kaunista, että sitä unohtuessa ihailemaan, ajan- ja paikantaju katoaa melko helposti. Alueella risteilee lukemattomia pienempiäkin polkuja, joita kannattaa seurailla, sillä varsinkin järven koillispuolella maasto on hyvin mielenkiintoista suurine lohkareineen.
Halimasjärven itärannalla kohoaa korkeahko kallio, jonka muistin selvimmin lapsuudestani. Se oli silloin jännittävä ja varmasti vähän vaarallinenkin paikka. Ei se nytkään mikään ihan pieni nyppylä ole, mutta mitään kieloa vaarallisempaa siellä ei kyllä ole. Kallion harjalta on järvelle mukavat näköalat ja sen juurella mielenkiintoista kivihaketta.
Yritin netin kautta selvitellä, mitä itärannalla on aikoinaan ollut. Itse epäilin uimakoppeja, mutta kyseltyäni hieman ympäriinsä selvisi, että ilmeisesti 90-luvun alussa paikalla on ollut vielä yksityinen lomamökki.
Kallion juurelta järveä ihaillessamme ihmettelimme hyttysten puutetta oikein ääneen. Ei ehkä olisi pitänyt, sillä pohjoispuolen kuusien muodostamissa käytävissä itikoita oli enemmän kuin tarpeeksi. Suoperäinen maasto on niille varmasti oivallista elintilaa ja niiden määrä varmasti myös osaltaan vaikuttaa Halimasjärven kirjavaan lintukantaan. Kuulimme ja näimme monenmoista omituista sirkuttajaa ja olipa infotauluissa mainittu alueella majailevan myös liito-oravia.
Saavuttuamme polun loppupäähen, oli tunnelma lähes haikea. Lyhyt polku oli äärimmäisen mielenkiintoinen. Alueella liikkui paljon lapsiperheitä, mutta tunnelma oli pettämättömän rauhallinen. Roskiakaan metsässä ei yhtä käärepaperia lukuunottamatta osunut silmään; sekin tuli napattua omaan taskuun parempaa sijoituspaikkaa ajatellen.
Olimme jo suuntaamassa takaisin autolle, kun muistin lukeneeni maininnan lähteestä. Joten ei muuta kuin takaisin ja etsimään moinen, ettei jäisi jälkikäteen harmittamaan. Uutteran etsinnän jälkeen lähde löytyikin aivan koilliskulman infotaulun lähettyviltä. Kooltaan se oli melko vaatimaton vesikuoppa pienen rinteen alla, eikä vesi juuri houkutellut maistamaan. Lapsiperheille lähteen löytäminen on kuitenkin varmasti jo mukava lisä aarteenetsintänä.
ETRS-TM35FIN-tasokoordinaatit N/lat: 6823035
Halimasjärvellä ollut lomamökki on muistaakseni ollut käytössä vielä pari-kolme vuotta sitten. Olisko niin, että 2013 suojelualueiden laajentamisen yhteydessä se on pakkolunastettu?