Ei koskaan yksin tähtien alla – näin opin tunnistamaan tähtikuvioita sovelluksien avulla

Kuljen pois pihasta ja annan silmille hetken aikaa tottua pimeyteen. Nostan katseen taivaalle nähdäkseni tuttuja hahmoja. Vielä pari vuotta sitten tunnistin vain Otavan, mutta nykyään tähtitaivas on silmissäni täynnä väkeä. Ajomies, Härkä, Kassiopeia, Kaksoset, Lohikäärme… Valtava taivaankannen Joutsen lentää keskellä Linnunrataa – se on aitoine mittasuhteineen ehdottomasti oma suosikkini – ja sen vieressä siipiään levittelee Kotka. Ison Karhun lähettyviltä ei löydy pelkästään Pieni Karhu, vaan myös Karhunvartija.

En ole tullut käyneeksi mitään kursseja oppiakseni tähtikuvioita, eipä niitä täälläpäin missään lähellä taideta järjestääkään. Sen sijaan olen viettänyt aikaa ulkona kännykkä kädessä taivaalle tähyillen.

Käytössäni on viime talvina ollut kaksi ilmaissovellusta – Starwalk II sekä Stellarium. Olen tosin kuullut, että iPhonelle ainakin jälkimmäinen on maksullinen. Molemmat ovat hienoja sovelluksia, joiden avulla tähtikuvioiden opettelu on ollut paljon helpompaa kuin olisin ikinä osannut ajatella. Toki sovelluksissa on epätarkkuuksia, mutta kun valosaastetta on vähän ja tähtitaivas on kirkas, on niiden avulla varsin helppo löytää ja tunnistaa iso joukko tähtikuvioita.

Starwalk II:n ilmaisversio
Stellariumin ilmaisversio Androidilla

Molemmat sovellukset toimivat samalla periaatteella: kun sovelluksen avaa ja antaa sille muutaman sekunnin aikaa paikantaa itsensä ja suuntansa, näyttää se tähtitaivaan ja sen kuviot hienosti kuvitettuina. Suuntaat siis puhelimen taivaalle ja katsot taivasta näytön läpi. Kuu ja Otava sekä myös Orionin tähtikuvio ovat helppoja maamerkkejä, jotka löytää vaivatta niin taivaalta kuin sovelluksestakin, ja niiden kautta on sitten helppo lähteä laajentamaan osaamistaan opettelemalla niiden vieressä näkyviä kuvioita aina vain eteenpäin ja eteenpäin pitkin taivaankantta. Esimerkiksi Härkä on hyvin helppo oppia, kun sen kerran löytää.

Oma suosikkini sovelluksista on Stellarium, koska siinä hahmot ovat hieman haaleampina näkyvissä, jolloin niiden tähdet on helpompi hahmottaa sekä sovelluksesta että sitten myös taivaalta.

Mukavaa molempien sovellusten kanssa on myös se, ettei sinun tietenkään tarvitse seistä iltataivaan äärellä niitä käyttääksesi. Voit tutkia tähtitaivasta sovellusten läpi vaikka keskipäivällä sohvalla maaten, ja opetella kuvioita teoriassa. Kun oppii muistamaan että mitkä kuviot ovat toistensa vieressä mitenkin, on niitä helpompi löytää myös silloin, kun tähtitaivasta oikeasti katselee.

Mukavaa on myös oppia havaitsemaan se, kuinka ”taivas siirtyy” illan ja aamun, sekä toisaalta syksyn ja kevään välillä. Tokihan kyse kuitenkin on maapallon liikkumisesta, ei taivaan, pois lukien muut planeetat.

Viime talvena Mars löytyi Plejadien (eli Seulasten eli Subarun) tuntumasta.

On ollut hauska oppia tuntemaan myös yksittäisia suurempia tähtiä, ja erityisesti olen nauttinut siitä, että sovelluksen avulla löydän taivaalta myös planeetat. On aivan eri asia katsella kirkasta ”tähteä” luullen sen olevan vain tähti, kuin tiedostaa, että itse asiassa kyseessä onkin oman aurinkokuntamme toinen planeetta, vaikkapa Mars tai Jupiter. Silloin sitä ajatukset karkaavat hurjan kauas ja syvällisiin aatoksiin!

Osuinkohan oikeaan?

Kuvittelen löytäneeni taivaalta myös Andromedan, joskaan en pelkästään sovellusten avulla, vaan tätä varten piti katsella Youtubesta opasvideoita (itse tykkäsin etenkin tästä videosta). Toki ensin piti oppia tunnistamaan ja löytämään Kassiopeian tähtikuvio, ja sitä sitten pystyy hyödyntämään Andromedan etsinnässä. Paljain silmin en tosin Andromedaa onnistu taivaalta tihrustamaan, vaan olen ottanut alueesta kuvia ja tutkin sitten niitä koneen näytöltä. En ole aivan varma osuinko oikeaan, mutta uskoisin. Juuri siinä kohtaa, josta opasvideo kertoi Andromedan löytyvän, näkyi ottamissani valokuvissa teräväpiirteisten tähtien keskellä iso suttuinen valo.

Muutoin tähtikuviot on kyllä helpompi tunnistaa suoraan taivaalta kuin valokuvasta. Pidemmällä valotusajalla kuviin tallentuu niin valtava määrä tähtiä, että kuvioihin kuuluvia tähtiä on hankalampi löytää kuin taivasta katsoessa.

Orion on yksi helpoimmin tunnistettavista tähtikuvioista. Sitäkin kannattaa pitää kiintopisteenä, jonka avulla on helppo opetella sen vierestä löytyviä kuvioita, kuten Härkää ja Kaksosia.

Kaikkein antoisimmaksi sovellusten käytössä olen kokenut niiden helppokäyttöisyyden – tähtiä katsellessa on todella vaivatonta kaivaa puhelin taskusta ja opetella vaikkapa jokin uusi kuvio, tai ainakin kertailla vanhoja. Ja ihan parasta on se, kun huomaa tunnistavansa monen monta kuviota ilman sovellusta. Koska tokihan tähtien katseleminen on ihaninta ilman puhelinta. On myös mahtavaa huomata oma kehitys, kuten vaikkapa se, että jos haluaa nähdä jonkin tietyn tähtikuvion, tietää melko suoraan minne katse mihinkin aikaan vuodesta ja päivästä kannattaa suunnata.

Toki itselläkin on vielä valtavasti opettelua, mutta mikäs siinä, kun se on tehty näin helpoksi ja hauskaksi. On hieno tunne kun taivaan tuikkiva kansi tulee tutuksi!

0 replies

Leave a Reply

Want to join the discussion?
Feel free to contribute!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *