Krejansbergetin muinaishaudat Siuntiossa
Krejansberget. Maistelin paikan nimeä lausumalla sen, vaikka olinkin yksin autossa. Ajelinkin lähellä Siuntiota, kohti mainittua. Mietin, millainen tuo vuori oli, jonka erityislaatuisesta tunnelmasta kaksikin henkilöä oli minulle kertonut.
Tie museolle kiemursi ylös mäkeä ja sen päässä odotti Siuntion kotiseutumuseo. Se oli vieraillessani kiinni, mutta palveli toki pysäköintipaikan antamalla.
Pistin peltihevosen liekaan punaisen autan lähelle. Sen nurkalta lähti polku, joka kutsuvana kiemursi ylös rinteeseen läpi suuren kuusikon. Koska suunta oli oikea ja infotaulukin tämän vahvisti, en pannut vastaan polun kutsulle, vaan annoin askelten viedä.
Alempana polku kiemursi kuusten katveessa. Maastossa oli jokunen lohkare, pitkään aloillaan olleita kaikki. Päällään niillä oli paksu karikekerros, jonka kallioimarteet olivat ottaneet kodikseen.
Ylempänä kuusikko loppui ja edessä kohosi jyrkempi kallioseinämä. Olin rajalla. Edessä oli pyhänä pidetty paikka, vuoren laki muinaishautoineen.
Kuin alleviivatakseen tuota paikan erilaisuutta lakea hallitsivat männyt. Yksin niistä riittäisi tekemistä pitkäksi aikaa, sen verran erikoisiin muotoihin vuosikymmenet tai sadat olivat ne väännelleet kasvamaan.
Kohta silmä tavoitti jotain kiinnostavaa. Vuoren reunamilla vasten taivasta erottui valtavan hautaröykkiön ääriviiva.
Vähän likempänä oli muinaisjäännöksestä kertova kyltti. Siinä se oli. Yksi Krejansbergetin muinaishaudoista.
Kävelin lähemmäs. Röykkiö oli totisesti kunnioitettavan kokoinen.
Ja millä paikalla se oli! Niissä maisemissa kelpasi nukkua ikiunta. Lähellä sinitaivasta ja pehmeitä pilviä.
Valitettavasti jokaisella pilvellä on myös tumma reunus. Yksikään vuoren haudoista ei ollut säästynyt ryöstäjiltä, vaan ne oli tyhjennetty jo aikaa sitten. Montut keskellä muutoin niin ylväitä hautaröykkiöitä latistivat hieman paikan tunnelmaa, mutta vain pienen kauneusvirheen verran. Muutoin paikka oli kuten sitä oli minulle kuvattukin: mykistävä.
Siuntion mailla on kulkenut ihmisiä pitkään ja lukuisilla kallioilla joen varrella on merkkejä menneistä. Missä muinaislinnoja, missä hautaröykkiöitä. Ei siis ole varmasti sattumaa, että Suitiankin sijaintipaikaksi tuli juurikin Siuntio.
Lisää Siuntion matkailumahdollisuuksista.
ETRS-TM35FIN -tasokoordinaatit: N 6674815 E 345091
Ihan mahtava retkipaikka. Kiitos hyvästä vinkistä!