Vårdkasbergetin luola ja näköala, Särkisalo

Särkisalon Ulkoluodon Vårdkasberget lukeutuu vahvasti luontokohteiden hidden gem -kategoriaan. Upealle näköalakalliolle ja sen alla olevien jyrkänteiden luoliin pitää todella osata ja haluta mennä, sillä vähemmän määrätietoisten kulkijoiden taival estetään tehokkaasti “Yksityistie”-kyltillä ja lukitulla kettingillä Ulkoluodontien risteyksessä. Auto pitää siis jättää ison tien varteen, mutta hiekkatietä pitkin kävelee helposti reilun kilometrin matkan riistaruokintapaikalle, josta lyhyen ja (tulosuunnan puolen) loivan matkan mäen päälle voi nousta polkuja tai umpimetsää pitkin.

Näköala palkitsee paikalle tulijan; kelohonkien kehystämää näkymää voisi katsella loputtoman pitkään. Lounaaseen ja länteen antavalta tasaiselta kallion laelta pääsee ihailemaan saaristomaisemaa yli 50 metrin korkeudesta.  Paikka on varsin otollinen merikotkien tiirailuun, ja ajatus mahdollisten revontulien katselusta Vårdkasbergetiltä on lähes maaginen.

Kallion laelle on joku kyhännyt puisen ristin. Evästauko näissä maisemissa ei ole lainkaan huono ajatus, mutta länsireunan äkkijyrkkä pudotus muistuttaa alempana sijaitsevista luolista, jotka ovat vierailumme pääasiallinen syy. Laskeudumme luoteen puolelta “kerrosta alemmas”.

Kymmenen metriä alempana tunnelma on täysin toinen. Seesteinen horisontin tuijottelu unohtuu, kun vastassa nököttää mammutin kokoisia möhkäleitä tiukkaa graniittia. Emäkalliosta haljenneet ja irronneet lohkareet muodostavat jyrkänteen länsireunaan kiipeiltävän louhikon ja luolaston, jonka koloissa ja aukoissa kolme ihmistä saavat oikein huhuillen etsiä toisiaan.

Luolasto on suurehko, ja sinne on helppo päästä, mikä ei useinkaan luolakohteissa ole niin itsestään selvää. Rähmällään ei ole pakko mönkiä missään kohtaa (ellei erikseen halua), ja luolan ensimmäisessä “salissa” seisomakorkeuttakin riittää. Luolien seinämiltä löytyy rapautuneita/lohjenneita aukkoja, jotka luonnon tekeminä hyllykköinä voisivat toimia erinomaisina aarrekätköinä.

Luolastossa on useita mahdollisia sisään- ja ulosmenoaukkoja, joista yksi selkeimmistä on avorako kallion ja siitä irronneen järkäleen välissä. Reilun metrin leveän repeämän pohjalla on helppo kulkea kymmenisen metriä suuaukolle, jonka edustalla on laakea tasanne. Aiempien vierailijoiden rakentama askeettinen nuotiopaikka on looginen piste evästauolle. Ylimääräiset varusteet voi jättää nuotiopiirin läheisyyteen ja jatkaa kivenkolojen tutkimista kevyemmin kantamuksin.

Riittävän luolissa ja lohkareilla seikkailun jälkeen kannattaa palata kallion laelle kiertäen jyrkänteen seinämää seuraillen etelän ja idän puolelta. Näin Vårdkasbergetiin tulee tutustuttua joka suunnasta. Erämaisen kaunis metsä on mäen länsipuolelta ollut rankan hakkuun kohteena, mutta onneksi kalliolla hauskan kiemuraisina kasvavat männyt on jätetty rauhaan.

Kirsikkana tämän retkipaikkakakun päällä lepää kallion pohjoispuolelle asettunut noin hehtaarin kokoinen pirunpelto, eli melonin kokoisista kivistä muodostunut muinaisranta. Rannan arvioidaan muodostuneen noin 8000 vuotta sitten Litorinameren vaiheen aikaan.

Vårdkasbergetillä saa kerralla kokea paljon; luolia, jyrkänteitä, pirunpelto, tulipaikka, avara merimaisema… Paikalle on helppo kulkea, ja käveltävää matkaa on vain vähän, joten kohde voi sopia myös lapsille. Alue on erityisen suositeltava oikeastaan kaikille. Paikka on vielä sen verran tuntematon, että kohteessa voi hyvinkin viettää päivän aivan omassa rauhassaan tai valitsemansa seuran kanssa.

Sijainti: N=6664617.005, E=269297.287
(ETRS-TM35FIN)

Kartta

 

Kuvaesitys vaatii JavaScriptin.

 

0 replies

Leave a Reply

Want to join the discussion?
Feel free to contribute!

Kommentoi