Talvinen Palakosken virkistysalue Luonnon päivänä nautittuna

Turun moottoritietä länteen päin ajavat ovat saattaneet varsinkin auringonlaskun aikaan nähdä huikean kauniina avautuvan järvimaiseman hieman ennen Nummelaan haarautuvaa liittymää. Siinä maisemassa on jotain idyllisen kutsuvaa.

Järven toisessa päässä todellakin odottaa jotain, jonka sietääkin antaa kutsua luokseen. Palojärven kaakkoispuolelta löytyy nimittäin Uudenmaan virkistysalueyhdistyksen hallinnoima Palakosken virkistysalue.

Arvoin vuoden ensimmäisenä Luonnon päivänä kotvan jos toisenkin retkikohdetta. Koska sää oli harmaa ja usvainen, ei masentavalla, vaan salaperäisen kauniilla tavalla, päätin viimein ottaa suunnan tuota virkistysaluetta kohden. Mielessäni kummitteli nimittäin tietämäni laaksomaisema, jonka arvelin antavan jotain uutta, jos sen kadottaisi horisonttinsa usvaverhon taakse.

Jos aiot paikalle talvella, kannattaa varautua kävelemään. Koska tämä talvi on ollut vähäluminen tapaus, pääsin autolla virkistysalueen varsinaiselle parkkipaikalle asti. Ilmeisesti normaalilumisina talvina matka tyssäisi noin 500 metriä aiemmin, kun aurattu tie loppuu. Luontomielessä tuo ei tosin ole vahinko ensinkään, varsinkin, jos mukana sattuu olemaan lumikengät. Tuolloin aukeaa mainio “tekosyy” oikaista Mustalahdenvuoren yli.

Koska tekosyy puuttui, aloitin retkeni vasiten poikkeamalla Mustalahdenvuoren laelle. Askeleita sen lumessa ei juuri näkynyt. Täällä sai olla totisesti rauhassa. Mikä parasta, kävi tuuli sellaisesta suunnasta, ettei jokusen kilometrin päässä kulkeva moottoritiekään sanonut mitään.

Seuraavaksi palasin parkkipaikalle ja vilkaisin infotaulua. Se kertoo tulijalle, miten Palakoski on laaja, erämainen metsäalue, jolle ovat ominaisia maaston suuret korkeuserot ja vaihteleva, upea luonto kauniine koskimaisemineen. Kaikkiaan alueella on kokoa 85 hehtaaria.

Alueella kulkee yksi reitti, Kalliopolku. Se on merkattu puihin valkoisilla maalipisteillä. Enimmäkseen reitillä pysyy hyvin, mutta kulkemattoman lumen aikaan merkkitäpliä saa tiirailla välillä tosissaan.

Alkumatka reitistä on ehkäpä reissun tylsintä antia, kun polku kulkee tasamaalla nuoressa metsikössä. Kotvaa myöhemmin se sukeltaa suurempien ja vanhempien puiden syleilyyn, kuin valmistaessaan kulkijaa todelliseen huippuhetkeen, Mummusalin näköalaan.

Hauskaa Mummusali-nimeä kantavalla näköalapaikalla kalliot muodostavat komeita näköalajyrkänteitä. Maisema kantaa kauas ja on erityisen kaunis paikka etenkin ihailla auringonlaskuja.

Komea se oli myös Luonnon päiväni kruununa.

Kallioiden alapuolella on pienen kosken partaalle rajoittuva rantalehto.

Polku laskee sinne hauskasti suuren kaatuneen puun runkoon veistettyjä portaita pitkin.

Alhaalla polku jatkuu pohjoiseen, ensin jokivartta, sitten Palojärven etelärantaa, noustakseen viimein takaisin pysäköintialueelle.

Varoituksena täytyy vielä todeta, ettei reittiä voi suositella kovin huonokuntoisille. Se on merkattu, mutta paikoin erittäin haastava kulkea, etenkin liukkaalla.

Tämä oli hyvä Luonnon päivä.

Uudenmaan virkistysalueyhdistys hallinnoi koko joukkoa todellisia luontohelmiä, jotka on tarkoitettu kaikille luonnossa liikkumista varten.

Reitin alkupiste kartalla. ETRS-TM35FIN-tasokoordinaatit N=6684039.721, E=353117.709.

0 replies

Leave a Reply

Want to join the discussion?
Feel free to contribute!

Kommentoi