Sadan yön mittaiset ajatukset: haastattelussa 100 yötä ulkona -blogin Liisa Louhela

Perustuukohan retkeilyn viehätys siihen, että metsässä ihminen pääsee toteuttamaan lajityypillisiä ominaisuuksiaan, kysyy Liisa Louhela, 100 yötä ulkona -blogin ja haasteen perustaja, vastikään retkeilyyn hurahtanut nainen Hailuodosta.

– Luonnosta sisätiloihin tuoduille lemmikkieläimille, kuten kissoille ja koirille, pyritään luomaan sellaisia olosuhteita, että ne saavat toteuttaa lajille tyypillisiä ominaisuuksiaan. Kyllä kai ihminenkin nauttii tehdessään niitä asioita, joiden tekemiseen tämä meidän laji on kehittynyt, kuten vaikka tulen teko, ruoan kypsennys, tai kulkeminen.

Metsähotellin nuotiolla

Istun penkillä Reisjärven Petäjämäen Metsähotellilla Liisa Louhelan kanssa. Mukavan ulkoilupäivän jälkeen olemme pienen säädön päätteeksi ensin törmänneet vahingossa ja sitten sopineet treffit nuotiopaikalle. Molemmilla kerroilla juutumme pitkäksi aikaa keskustelemaan niin maailman tilasta, retkeilyvarusteista kuin ulkona yöpymisestäkin. Liisa kirjoittaa blogia nimeltä 100 yötä ulkona, ja koska olen itse tarttunut samaan haasteeseen heinäkuussa, minulle oli viikonlopun tärkeimpiä juttuja päästä vaihtamaan kuulumisia haasteen tiimoilta.

Metsähotelli, Reisjärvi 17.9.2016

Metsähotelli, Reisjärvi 17.9.2016

Liisan 100 yötä ulkona -haasteeseen mahtuu monenlaista yötä. On kotipihassa nukuttuja öitä, kotikulmilla Hailuodossa vietettyjä öitä, kotiseudulla Kainuussa ja Lapissa vaelluksella vietettyjä öitä. Mutta mistä kaikki oikein alkoi ja millainen retkeilijä haasteen takana onkaan?

Haastetta edeltävä elämä sisälsi luonnossa liikkumista hiihtäen, kävellen ja sienestäen, mutta repussa painoivat lähinnä eväät, ja yöpyminen ulkona tuntui vaivalloiselta. Liisa oli kuitenkin pistänyt merkille merkittävien muistojen syntyneen usein juuri ulkosalla, hiihtoladulla tai nuotiolla, tai niinä harvoina ulkona vietettyinä öinä. Arki oli tavallisen kiireistä, kun lapsiperheen puuhat ja työ rytmittivät suurta osaa viikosta. Tietoinen päätös haasteen taustalla oli, että tuleva vuosi saa luvan olla edellistä antoisampi, vaikkapa sitten ulkona yöpymisen merkeissä.

Nuku yö ulkona -tapahtuma.

Nuku yö ulkona -tapahtuma.

Liisa lähti haasteeseen ajatuksena saada elämään uudenlaista viehätystä. Ajatus muhi pikkuhiljaa, koska lähipiirissä on retkeilyn ja vaelluksen harrastajia, joiden reissutarinoista tuli usein ajatus, että olisipa kiva lähteä tuollaiselle retkelle, mutta se vaatisi oleilua ulkona päiväkausien ajan ja en minä ehkä sittenkään pitäisi siitä.

Liisa pohti kumppaninsa kanssa, mikä toisi arkeen lisää hienoja kokemuksia ja samalla saisi liikkumaan luonnossa enemmän. Sen piti liittyä valokuvaukseen ja olla samalla jotain, mitä voisi tehdä myös perheen kanssa. Kumppanilta löytyi vastaus: nuku 100 yötä ulkona.

nukuyoulkona03

Muutos elämänlaadussa on ollut huikea

Millaisia vaikutuksia haasteella on ollut arkeen? Yövytkö ulkona enemmän arjessa vai keskittyykö haaste viikonloppuihin? Talvikin on tulossa!

– Alussa ajattelin haalia haasteöitä kasaan kesällä, kun mietin, että homma voi käydä syksyn mittaan epämukavaksi. Sitten kesä meni, ja en ollutkaan kerännyt öitä varastoon, vaan olin ulkoillut melko tasaisella kahden yön viikkotahdilla, myös arkisin. Alussa tsemppasin itseäni ulos, mutta nyt kymmenien ulkona vietettyjen öiden jälkeen huomaan ajattelevani, että ”Jes! Tänään pääsen ulos.” Odotan innolla tulevaa talvea ja pakkasöitä. Haaveilen kuutamohiihdosta ja paksu untuvapussi on ostettu jo!

nukuyoulkona05

Suomessa retkeily- ja muut reissut tuppaavat usein sisältämään autolla ajamista tuntikausien ajan läpi maan, ja pysähdykset vakiomuotoisilla huoltoasemilla ovat ankeita. Liisa ja perhe ovat ratkaisseet pitkät ajomatkat nyt haasteen aikana toisella tapaa:

– Reissut ja autolla ajaminen on muuttunut kiireettömäksi, sillä ennen haastetta viikonloppu- tai lomamatkalle ajettiin yhtä soittoa perille, mikä on pienen lapsen kanssa joskus aika rasittavaa. Mutta nyt voidaan lähteä jo edellisenä iltana matkaan, etsiä yöpaikka sopivasta kohdasta ja jatkaa matkaa aamulla.

Haastattelija itse kärsi haasteen alussa nukahtamisen vaikeudesta, kuunteli liikaa kaikenlaisia rapinoita ja valvoi usein puoli yötä kuten aiemminkin harvoin ollessaan yötä ulkosalla, ja se olikin omalla kohdallani suurin syy lähteä mukaan haasteeseen. Oletko huomannut, että ulkona olisi vaikeampi nukkua?

– Alussa oli hankalaa, mutta on se vaan ihmeellistä, miten kaikkeen tottuu. Enää nukahtaminen ja unessa pysyminen eivät yleensä tuota ongelmia. Varusteiden kanssa asioita oppii kantapään kautta: kun teltta lensi mereen, en tiennyt onko syytä itkeä vai nauraa, mutta sen jälkeen olen oppinut kiinnittämään narut huolellisemmin, Liisa kertoo.

nukuyoulkona10

Onko haasteen aikana tullut mieleen ajatuksia haasteen lopettamisesta? Eikö ulkona kuitenkin ole välillä epämukavaa?

– En ole harkinnut lopettamista, mutta joinain aamuyön kylmimpinä hetkinä olen kyllä miettinyt tulevaa talvea kauhunsekaisin tuntein. Seuraavaksi yöksi sitä on sitten varustautunut paremmin.

Olen oppinut, miten kylmän ja epämukavuuden sietokyky voivat kehittyä. Näinä päivinä, jos yöllä palelee, en ajattele muuta kuin, että ”Nyt palelee”, enkä esimerkiksi, että ”Nyt palelee, mitähän tästä oikein tulee?” Haasteen avulla halusinkin testata ja venyttää omaa mukavuusaluettani.

Millainen henkinen vaikutus haasteella on ollut?

– Jotkut ovat nähneet tämän touhun extreme-kokeiluna, tai jonkinlaisena kilpailuna, mutta minulle tämä ei ole mitään extremeä, vaan hiljentymisharjoitus. Luonnossa oleillessaan saa hyvin perspektiiviä sekä omaan elämään, että ympäröivän yhteiskunnan arvoihin ja normeihin. Sitä huomaa, millaisista asioista mielenrauha rakentuu ja sitä vaan ihmettelee, miten sitä on henkilökohtaisella ja yhteiskunnallisella tasolla onnistuttu kadottamaan ne hyvää tuottavat asiat. Ihmiset voivat tässä kilpailuun perustuvassa yhteiskunnassa tosi huonosti ja se on kammottavaa. Kaikenlainen kilpailu näyttäytyy tosi outona, kun sitä tarkkailee iltanuotiolta käsin.

Kuva: Liisa Louhela, 100 yötä ulkona -blogi

Kuva: Liisa Louhela, 100 yötä ulkona -blogi

Lainaus Liisan blogista:

Huomaan, että vaelluksesta saa revittyä iloa pitkäksi aikaa. On kuin tekisi jotain zen-harjoitusta, kun kuivaa ja pussittaa keskittyneenä vihanneksia ja aamupuurosekoituksia. Tai valitsee, miettii ja pakkaa hartaana kamoja. Mukaan ei lähde mitään turhaa, eikä mitään epämääräistä – pelkkää tarkkaan mietittyä priimaa ja kestäviä materiaaleja.

– Liisa Louhela, 100 yötä ulkona -blogi

Millaisia terveisiä haluat välittää lukijoille, joista jotkut ehkä eivät tohdi vielä ajatellakaan männyn kupeessa nukkumista?

– Jos ajatus ulkona nukkumisesta houkuttaa, niin kannattaa kokeilla. Se voi olla tosi mukavaa, tai sitten ei, mutta pahinta mitä voi tapahtua on, että nukkuu yhden yön huonosti, ehkä palelee. Joka tapauksessa, mitä huonommin menee, sitä mieleenpainuvampaa. Kannattaa kokeilla yleensäkin uusia asioita ja testata omia uskomuksiaan. Se voi johtaa vaikka mihin.

Esimerkiksi tapahtuma, jossa haastattelua teimme, Suomen Ladun 17.9.2016 järjestämä Metsähotelli Reisjärven Petäjämäellä, oli monelle yöpyjälle eka kerta ulkona. Pakkasyö pisti jotkut palelemaan, mutta toi myös paljon onnistumisen kokemuksia. Innostumme kilvan kehumaan tapahtuman merkitystä kansanterveydelle, kun järjestäjän edustaja tulee kysymään kuulumisia kesken haastattelumme. Liisa vastaa järjestäjälle näin:

– On tosi hyvä, että järjestetään tapahtumia, joissa voidaan viettää öitä ulkona porukalla. Ei sitä monikaan alussa uskalla yksin nukkua, eikä löydy kaveria tai saatetaan pelätä pimeää tai ötököitä. Mitä enemmän pelkoja, sen suurempi on kuitenkin voittamisen tunne, kun aamulla herää makuupussista.

nukuyoulkona09

Kaikki sata yötä Liisa Louhela kirjaa ylös 100 yötä ulkona -blogiin, ja haastetta voi seurata myös Facebookissa ja Instagramissa.

Maaselän Latu ry järjesti valtakunnalliseen Suomen Ladun Nuku yö ulkona -yöhön liittyvän Metsähotelli-tapahtuman Reisjärvellä 17.–18.9.2016. Ensi vuoden tapahtuman suunnittelu on jo alkanut ja 2017 Metsähotelli rakentuu kesäkuussa Salamajärven kansallispuistoon. Lisätietoa Suomen Ladun sivuilta.

Otsakekuva: Liisa Louhela, muut kuvat: Heikki Sulander.

0 replies

Leave a Reply

Want to join the discussion?
Feel free to contribute!

Kommentoi