Pykeija, Pikku-Suomi kaukana Pohjois-Norjassa

Pykeijan (norjaksi Bugøynes) kylä sijaitsee Norjassa Varangin vuonon rannalla. Tai tarkemmin kapealla kannaksella meren huuhtoessa sen rantoja kylän molemmin puolin. Asukkaita kylässä on nykyään noin parisataa, ja sen suurimmat tulonlähteet löytyvät matkailusta sekä kuningasravun pyytämisestä.

pykeija8

Suurin osa Pykeijan, jota myös Pikku-Suomeksi kutsutaan, asukkaista on suomalaisten jälkeläisiä. Niiden suomalaisten, jotka 1800-luvun puolivälissä lähtivät Lapista köyhyyttä ja nälkää pakoon. Uutta parempaa elämää etsittiin Pohjois-Norjan rannikkoa myöten ja sinne osa myös asettui. Samuli Paulaharjun kirjassa ’Ruijan suomalaisia’, on maininta, että Pykeijaan olisi asettunut suomalaisia jo vuonna 1839.

pykeija13

Kalastuksella elävät suomalaiset saivat elää rauhassa ja lähes eristyksissä aina vuoteen 1962 asti, kun kylään valmistui tie. Sitä ennen oli kuljettu lähinnä vesiteitse. Vielä 1970-luvulla kylässä asui useampi sata henkilöä, joita alueen kalastuslaitokset työllistivät. Valitettavasti niiden suljettua ovensa 1980-luvulla joutui kylä vaikeuksiin. Toimeentulo puuttui, mutta ihmiset eivät halunneet muuttaa pois.

pykeija23

Niinpä väki keksi loistavan idean ja laittoi koko kylän asukkaineen myyntiin! No, eihän se kaupaksi (onneksi) mennyt, mutta kylä sai paljon julkisuutta tempauksellaan. Matkaajia ilmaantui, ja sitten tuli kuningasrapu. Aikoinaan neuvostoliittolaiset toivat kuningasravun Tyynenmeren alueelta pohjoiseen ja rapu selviytyi näissä oloissa. Pikku hiljaa kanta alkoi levitä myös Barentsin merellä ja Varangin vuonoon.

Tänä päivänä turistit pääsevät osallistumaan rapuretkille ja kuningasravun vienti onkin kasvanut hurjasti. Siitä on tullut oleellinen toimeentulon lähde kylälle. Rapu on myös ristiriitojen kohde. Se on vieraslaji, jonka leviämistä pyritään estämään, mutta samalla Finnmarkin alueelle tärkeää elinkeinoa yritetään edistää…

pykeija16

Nykyiset kyläläiset puhuvat norjaa ja myös vanhaa suomea, kveeniä. Kveenin kieli muistuttaa meänkieltä, jota taas puhutaan Tornionjokilaakson alueella. Pykeijalaiset ovat ylpeitä historiastaan ja haluavat säilyttää suomen kielen aseman kylällä. Kveenin kieli sai virallisen vähemmistökielen aseman Norjassa vuonna 2005. Kylässä onkin suomalaisten turistien helppo matkata, ei ainakaan tule kieliongelmia. Lisäksi kylällä käy maksuvaluuttana myös euro.

pykeija3

Ulkoilijalle kylän ympäristö tarjoaa loistavat harrastusmahdollisuudet. Veneily, kalastus ja melonta, talviuinti Golf-virran ansiosta jäättömänä pysyvässä Varangin vuonossa, lintuharrastajille lähellä kylää sijaitsee Ranvikan lintuvuori sekä patikointi puuttomassa tunturissa. Tunturiylänkö on lähes pelkkää kiveä, jonka notkelmista löytyy kosteikkoja.

pykeija17

Vietimme elokuussa kylällä pari päivää ja kuljimme tunturissa ilman päämäärää. Keli oli koko ajan mitä mainioin. Aurinko paistoi ja päivälämpötila nousi lähes 20 asteeseen! Ilman suunnitelmia, sinisen taivaan alla, patikoimme pitkin poikin tunturiylänköä. Näkyvyys oli hyvä, ja aina vain löytyi uusi ja korkeampi huippu, jonne halusimme kavuta maisemia ihailemaan. Seuraava huippu näytti olevan ihan tuossa, mutta kun sitä kohti lähti kulkemaan, niin yllätyksenä edessä oli notkelma toisensa jälkeen. Ja yleensä notkelmasta löytyi suo, mikä piti kiertää.

Kaiken huippu oli, kun olimme talsineet jonkin matkaa kylältä ylös tunturiin, niin edessä näytti olevan vehreä tasanko. Kummastelimme näkyä ja laskeuduimme alemmas katsomaan, mikä ihme siellä vihertää. Futiskenttä! Keskellä ei oikeastaan mitään. Matkalla ylös olimme nähneet muutaman talon, ja tie talojen ohi johti kentän reunaan. Mystistä, kukahan siellä oikein pelaa?

Pykeijan kylällä kiertää myös kulttuuripolku, jonka varrella on opastauluja kertomassa kveeniksi talon tai kyseisen paikan historiasta. Taulujen teksti oli ymmärrettävää, vain joku sana laittoi miettimään merkitystään.

Mökki tai oikeammin hytte, jossa yövyimme, oli pieni: vain 9 neliötä ilman mukavuuksia. Mökkerössä oli kuitenkin petipaikat kahdelle, pieni pöytä, sanko juomavettä varten sekä patteri. Koirat olivat tervetulleita mökkiin vaikka mökin kulmalla olikin iso koirankoppi. Mukavuudet löytyivät läheltä, mökkien vuokraajan Elsan talon alakerrasta. Siellä oli wc ja pesutilat sekä pieni keittiö jääkaappeineen. Tämä systeemi toimi mökkiläisten kesken vallan mainiosti.

Auringonlasku mökin rappusilta.

Auringonlasku mökin rappusilta.

Ja se, mikä pikku mökissä oli ihan parasta, oli mielettömän kaunis maisema suoraan vuonolle. Mikäpä siinä oli istuessa mökin rappusilla pitkän vaelluspäivän jälkeen ihailemassa auringonlaskua ja katsella, kun yksinäinen hylje uiskenteli lähellä rantaa. Yön tullessa aaltojen kohina ja lintujen äänet tuudittivat väsyneet matkailijat uneen.

Google Maps, Pykeija

Lisätietoa Pykeijasta

Elsan majoitus

Kuvaesitys vaatii JavaScriptin.

1 reply

Leave a Reply

Want to join the discussion?
Feel free to contribute!

Kommentoi