Pyhän Kolminaisuuden kirkon rauniot, Rauma

“Ol niingon gotonas”. Näillä sanoilla toivotetaan ulkopaikkakuntalainen saapuvaksi Suomen kolmanneksi vanhimpaan kaupunkiin – tai oikeastaan neljänteen mikäli Viipuri halutaan laskea mukaan. Kaupungin katsotaan perustetun, kun Kaarle Knuutinpoika Bonde antoi Kalmarin unionin silloisen kuninkaan Kristofer Baijerilaisen nimissä Rauman porvareille oikeuden harjoittaa kauppaa ja nauttia kaikkia lain ja oikeuden suomia etuja. Tämä tapahtui armon vuonna 1442.

Ennen erioikeuksien myöntämistäkin on Rauman alue tunnettu Satakunnassa kaupallisena sekä uskonnollisena keskuksena. Näistä ajoista on muistona kaksi kirkkoa, joista toisen saloihin voisimme nyt hieman kurkistaa. Pyhän Kolminaisuuden kirkon rauniot – millainen on niiden historia, nykypäivä ja tulevaisuus sekä tarjonta matkaajalle, joka paikalle poikkeaa.

raumankirkko-2

Miltei jokainen Raumalla poikennut tietää UNESCON Maailman kulttuuriperintokohteen, Rauman hyvin säilyneen vanhankaupungin. Moni varmasti myös kuullut puhuttavan, että vanhan kaupungin laidalla sijaitsevat keskiaikaisen kirkon rauniot. Raunioilla poikennut on voinut hämmästyä raunion saloja valottavan opastaulun puutetta. Sellaista ei paikalla ole. On vain pieni muistolaatta, jossa lyhyt maininta kirkon kohtalosta.

raumankirkko-11

Muistolaatta antaa ymmärtää, että paikalla on sijainnut vanha puukappeli 1300-luvulla. Olisikohan nykyään paikalla mitään mikä voisi muistuttaa vielä noista ajoista?

Kyllä on. Historian kirjoja tutkimalla, huomaa että kappelin yhteyteen olisi jo 1300-luvulla rakennettu kivikasti eli sakasti. Tuo hieman epäsuhtaisesti muusta rauniosta ulostyöntyvä huone on vieläkin paikallaan.

raumankirkko-14

Aiemmin tutkijat luulivat, että sakasti olisi runkohuonetta nuorempi osa, mutta tarkempi analysointi osoitti sen kirkon raunion vanhimmaksi osaksi. Tarkkasilmäinen voi huomata, miten sakasti on runkohuoneeseen nähden aavistuksen vinossa ja sen lounainen nurkka työntyy runkohuoneen sisään.

raumankirkko-9

Miksi sitten aikanaan luovuttiin puukappelista ja päädyttiin rakentamaan sakastin ympärille kivinen runkohuone? Siitä on olemassa vain arvailuja. Mitään asiakirjoja ei ole säilynyt. Kenties puukirkko vain tuli matkansa päähän tai ajan henkenä oli rakentaa kivinen herranhuone väestön laajenemisen ja vaurastumisen myötä? Tulipaloa on myös epäily yhdeksi syyksi. Oli miten oli, kivikirkko nousi pystyyn 1495-1505.

Vapunpäivänä 1640 Raumalla riehui kaupunginpalo, joka vaurioitti kaupunginkirkkoa pahoin. Ajatuksena oli aluksi, että kirkko korjattaisiin. Kirkko oli kuitnkin joutunut sään ja ihmisten omatoimisen purkutyön kohteeksi kiviä otettiin mm. Pyhän Ristin kirkon tornin rakentamiseen. Isovihan aikana rauniokirkko koki vielä melkoisen hävityksen vimman, jolloin mm. seinäpilasterien ja oviaukkojen tiilet katosivat.

raumankirkko-6

Ennen tuhoisaa paloakin on kirkko ilmeisesti joutunut kokemaan kovia. 1633-1634 oli kovatalvinen ja sanotaan, että kirkon holvikatto olisi silloin sortunut…

Nykyään paikalla sijaitsee 1640-luvulla hylätyn katolisen kirkon rauniot. Sen muurit kohoavat parhaimmillaan kolmeen metriin. Nähtävillä on runkohuone, jonka ulkomitat ovat noin 29,5 x 16 metriä. Eteläseinässä on kaksi aukkoa, joista läntisempi on pääportaali ja itäisempi papinovi. Länsiseinustalla on nähtävissä sivusisäänkäynti.

Raunion pohjoisseinämä on mielenkiintoisin. Siltä löytyy edellä mainittu sakasti sekä ullakon oviaukko, josta ullakon portaiden alaosa on vielä havaittavissa rauniossa.

raumankirkko-7

Ikkuna aukkojen paikkoja ei pysty havannoimaan rauniosta, mutta runkohuoneen nurkissa ja keskellä on nähtävissä seinäpilasterien paikat maassa. Tuosta voi arvella kirkon olleen yksilaivainen ja siinä olisi kenties ollut kaksi tähtiholvia.

raumankirkko-10

Toinen varsin mielenkiintoisen seikka on rauniota ympäröivät vanhat hautakivet. Vanhaan kirkkomaahan on haudattu vielä 1800-luvulla.

raumankirkko-3

Hautakivet kertovat korutonta kieltään, miten kaupungin rikkaat ovat pystyneet hankkimaan itselleen arvoisen kiven tai ristin muistokseen, monen kiven alla lepää kauppias.

Oman leiman luo myös kivien kirjoitusasu. Tuolloin ei suomenkieli ollut vielä saanut vakiintunutta muotoaan ja usein Ruotsista suoraan käännetty teksti onkin humoristista outoine titteli nimineen.

Kirkon alueella on tehty useita kaivauksia, joista vanhimmat sijoittuvat 1800-luvun lopulle. 1930-luvulla kirkkoa koitettiin restauroida, mutta sotien jälkeen työt jouduttiin tekemään uudestaan. Vielä 1980-luvulla Rauman kaupunginmuseo teki kaivauksia raunion keskiosassa, jolloin paljastui että tutkittavaa olisi vielä runsaanlaisesti.

Yhteenvetona voi todeta, että Rauman entisen kaupunginkirkon rauniot ovat jopa hieman haasteellinen retkikohde, koska alueella ei ole varsinaisia opasteita, joista voisi matkaaja helposti poimia asioita, joita kannattaa raunioalueella huomioida.

Kohde on myös haastava kuvattavana, koska kaupungin läheisyys tulee turhankin helposti kuviin, jos haluaa pysyä vain historiallisessa kokonaisuudessa. Liukkaalla kelillä rauniot ovat liukkaita ja nyt taisi olla ensimmäinen paikka, jossa ei ollut kylttiä joka kieltää raunioiden muurien päällä kulkemisen.

raumankirkko-15

Pienestä kritiikistä huolimatta kohde on varsin edustava ja vanhan hautakivet hienoja, sekä lopuksi pitää muistaa, että kohde on osa maailmanperintöä ja valtakunnallisesti merkittävää kulttuuriympäristöä.
Retkipaikka suosittelee paikalle “Luanikast reissu”.

Kartta. ETRS-TM35FIN -tasokoordinaatit: N 6789306 E 204825

Kuvat Harri Leino ja Virpi Bee.

2 replies
  1. Raimo
    Raimo says:

    Jäin pohtimaan, olisiko ns. hauskat tittelit sitä itseään eli Rauman murteella kirjoitettu?

    Vastaa
  2. Raumalla käynyt
    Raumalla käynyt says:

    Kirjoitettu siis paikallisella puhekielellä?Paljon mahdollista,raumankieli kun taita olla niitä harvinaisuuksia suomessa ainakin lukemani mukaan.

    Vastaa

Leave a Reply

Want to join the discussion?
Feel free to contribute!

Kommentoi