Naavametsää ja pulputtava lähde Pikkurompanpolulla, Napapiirin retkeilyalue

Pikkurompanpolku sijaitsee Vikajärven Sortovaaralla, Napapiirin retkeilyalueella. Matkaa sen lähtöpisteelle on Rovaniemen keskustasta noin 22 kilometriä Sodankyläntietä pitkin.

Tien oikealla puolella on Makianlammen pysäköintialue, josta opasteita seuraten pääsee alittamaan Sodakyläntien Pikkurompanpolun lähtöpisteelle. Pituudeltaan tämä pieni rengasreitti ja sille johtava edestakaisin kuljettava osuus on yhteensä noin 4,5 kilometriä.

Reitin voi kulkea rengasreittinä, jolloin osuudelle on luokiteltu helppo ja keskivaativa osuus. Keskivaativan osuuden käsittää polun haarautumiskohdasta itään eli oikealle lähtevä pätkä (1,7 km/suunta), joka myötäilee ensin ylämäkeen Sortovaaran rinnettä pitkin, kunnes laskee takaisin vaaran juurelle, jossa sijaitsee Sortovaaran kota.

Kodalle pääsee myös haarautumiskohdasta lännen eli vasemmanpuolista reittiä pitkin, joka on vaativuudeltaan helppo (1,1 km/suunta). Retkeilijä voi siis itse päättää haluaako patikoida helpon osuuden edestakaisin kodalle vai haluaako kiertää rengasreitin kokonaisuudessaan, jolloin jalat pääsevät jumppaamaan vähän enemmän.

Napapiirin retkeilyalue on määritelty Rovaniemen retkeilyopas Etiäisen mukaan ympärivuotiseen retkeilyyn soveltuvaksi erämaiseksi luontokohteeksi. Pikkurompanpolun erityispiirteitä ovat luonnontilaiset vanhat metsät. Reitin varrella on myös pieniä suo-osuuksia, joilla pitkospuut johdattelevat retkeilijää eteenpäin. Reitti soveltuu kesäretkeilyyn ja talvisin myös lumikenkäilyyn.

Pikkurompanpolun rengasreitti

Lähdimme tutkimaan  Pikkurompanpolkua marraskuisena sunnuntaina. Lämmenneet sääolosuhteet olivat taas tehneet tepposensa, ja sulava lumi sekä kostea ilma olisivat vaatineet retkeilykenkien sijasta varustukseksi kumpparit. Tämä kävi tuskallisen selväksi, kun heti Sodankyläntien tunnelin läpi kuljettuamme ja reitille päästyämme kahlasimme loskaisia pitkospuita pitkin kohti ensimmäistä metsäosuutta.

Tämän muhjuisen osuuden jälkeen reitti onneksi muuttui varsin hyväksi, ja reippain askelin saavutimmekin polun haaraumakohdan. Ainoa asia, joka häiritsi alkumatkasta, oli Sodankyläntiellä humiseva liikenteen pauhu. Ymmärrettäväähän se toki on, koska reitti lähtee aivan sen vierestä. Pikkuhiljaa syvemmälle metsään päästäessä myös meteli vaimenee melkein kuulumattomiin.

Polun haaraumassa päätimme lähteä kiertämään koko rengasreitin ja lähdimme oikealle kääntyvälle keskivaativalle osuudelle. Reitti mutkittelee kuusikoisessa metsässä, ja muutamia kelopuita näkyi matkan varrella. Jonkin matkaa kuljettuamme tulivat muutaman askeleen portaat, ja rinne alkoi viettää loivasti ylöspäin.

Koskematon, lumen peittämä polku ja kivikkoinen maasto asettivat omat haasteensa, mutta pääosin reitti on helppokulkuinen. Tasaisin väliajoin sijoitetut oranssin väriset merkkikepit viitoittavat reittiä kiitettävästi. Kuitenkin reitin rinnettä kulkevan osuuden määrittely keskivaativaksi on aikamoista hätävarjelun liioittelua, sillä rinne ei tosiaan päätähuimaavan jyrkkä ole. Sinne uskaltautuu siis mielestäni huonokuntoisempikin tallustelemaan pelottomin mielin.

Juuri ennen laskeutumista takaisin Sortovaaran juurelle ja sen kodalle reitti putkahtaa keskelle ihastuttavaa metsikköä, jonka puut ovat verhoutuneena naavapartaan. Naavan määrä puurykelmissä oli aivan silmiinpistävän runsasta.

Mahtaakohan tällä kohta olla jotenkin erityisen puhdas oma mikroilmastonsa, kun naavan riekaleet noin kukoistavat? Huikea kohta reitillä!

Naavametsikön jälkeen polku saapuu Sortovaaran kodalle, jossa on hyvät tilat tulistella. Kodan vieressä on puuliiteri, tulirinki ja kuivakäymälä. Makkarakeppejä löytyy, ja onpa joku veistellyt puusta pienen lastankin.

Mutustelimme tyytyväisinä eväsleipiämme ja siemailimme kuumaa kaakaota kuksista. Hiljainen luonto ympärillämme huokaili vain pieniä ääniä, kun sulava lumi kahahteli tippuessaan puiden oksilta.

Aivan kodan lähistöllä, pienen polun päässä, on sykähdyttävä pieni lähde. Sen ympärille on rakennettu puinen tasanne, jonka neliönmuotoisesta aukosta näkee kirkasvetisen lähteen hiekkaiselle pohjalle. Pikkiriikkiset vesihyönteiset tekivät syöksähdyksiä lähteen juurella. Lähde pulputti lystikkäällä rytmillä. Hiekkapohjan kupliva tanssi vangitsi katseen pitkäksi aikaa. On se vain ihmeellinen tämä meidän upea luontomme – on niin suuri ilo seurata sen kaunista virtaavaa elämää.

Tämän jälkeen meillä oli jäljellä enää paluu Pikkurompanpolun helpompaa osuutta pitkin takaisin polun haaraan ja siitä edelleen parkkipaikalle. Reitti oli tasainen kulkea, välillä pitkin metsänpohjaa sekä pienellä suo-osuudella pitkospuita pitkin. Koko kierrokseen pysähdyksineen aikaa kului vajaa kaksi tuntia.

Myös kesällä Sortovaaran kota ja sitä ympäröivät naavametsiköt ja pulputtava lähde ovat varmasti mukava ja helposti toteutettava päiväretkikohde. Lumikenkäilyyn reitti on myös hyvin soveltuva, koska sen voi toteuttaa sekä tasaisella että viettävällä osuudella, ja matka on mukavan pituinen.

Makianlammen pysäköintipaikka kartalla. Tasokoordinaatit N=7387862.015000001, E=459914.94299999997
Sortovaaran laavu kartalla. Tasokoordinaatit  N=7389491.2525128, E=459588.71049317694

Vierailuajankohta 20.11.2016

Castawayn Wilsonkin löytyi Pikkurompanpolun varrelta

0 replies

Leave a Reply

Want to join the discussion?
Feel free to contribute!

Kommentoi