Petäjävesi, Karhunahas-rotkojärvi

Karhunahas, Petäjävesi

Sahrajärven saloja pinkoneella kontiolla oli tukalat paikat. Erämiesten joukko lähestyi yhä vain ja ahdisti lopulta mesikämmenen saarroksiin Möllin- ja Sahinpurojen alasuvannolla. Karhun elämä päättyi kahden jyrkän kallioseinämän välissä. Tästä tapahtumasta sai tarinan mukaan nimensä Karhunahas-nimellä tunnettu luonnonnähtävyys, pieni rotkojärvi Petäjäveden ja Multian rajamaastossa. Tapauksen johdosta metsän kuninkaan mukaan nimettiin myös läheinen tila: Karhumäki.

Pitkospuut Karhunahas, Petäjävesi

Matkaa Karhunahtaantieltä rotkojärvelle on polkua myöten noin 600 metriä. Pitkospuut ovat erinomaisessa kunnossa ja osaan niistä on tehty poikkirimoilla liukuesteitä, ettei jalka ota liian pitää liukua kerralla silloin, kun puupinta on märkä.

Korkeamman kallioseinämän laella on hirsilaavu ja retkeilijän taukopaikka, mistä voi katsella alas rotkon suvantoon. Itse Karhunahtaan ympäri kiertää lyhyt (700 m) Karhunpolku.

Karhuveistos laavulla, Petäjävesi

Siistiä laavua koristaa luonnollisesti hirrestä veistetty nappisilmäinen karhuveistos!

Karhunahas, puro alavirtaan, Petäjävesi

Lähden kiertämään pienen rotkojärven ympäri kulkevaa kapeaa polkua, joka mutkittelee kallioiden välissä ennen kuin saapuu suvannosta edelleen virtaavalle purolle. Jos kohta pitkokset olivat Karhunahtaalle tullessa liukkaanpuoleisia, ovat puron yli johtavat lankut tällä kohmeisella kelillä vieläkin niljakkaammat. Ylitys on tehtävä varoen. Onnistun niukin naukin välttämään liukastumisen.

Puron ylityksen jälkeen polku haarautuu: vasemmalle kääntyy reitti reilun neljän kilometrin päässä olevan Haarajärventien suuntaan, mutta Karhunahtaan kierto jatkaa oikealle. Reitti on merkitty punaisilla maalitäplillä. Koska maasto on osin hyvinkin märkää näin loppusyksystä, kumisaappaat tai muuten vedenpitävät kengät ovat fiksu valinta.

Karhunahas, Petäjävesi, kallioseinämä

Tältä puolelta suvantoa pääsee katsomaan rotkojärven korkeampaa kallioseinämää, joka vajoaa alas veteen. Matkaa kalliolta alas ei ole mahdottoman paljon, mutta eipä sieltä mielellään veteen tipahtaisi edes kesäkelillä.

Karhunahtaan puron suvanto

Polku kuljettaa minut suvantoon laskevan puron uomalle. Tässä on ihan selvä suojelualueen tuntu, rauhassa kasvavine puineen, mutta hetken kuluttua kohtaan purossa suuren vaahtokeskittymän. Joku viisaampi tietänee, mistä vaahtolautta syntyy metsäpuroon. Kenties yläjuoksun suoalueet ovat vaikuttaneet asiaan.

Karhunahtaan koski, Petäjävesi/Multia

Kylläpä pärskii! Möllin- ja Sahinpurojen uomista yhteen ryöppyävä vesi pyöritti aikanaan Karhunahtaan jalkamyllyä. Virtaavan veden varrella ehti sijaita pari, kolme myllyrakennusta, mutta viimeinenkin niistä on tuupertunut vuosikymmeniä sitten.  Tarinoiden mukaan Karhunahtaan myllyllä viihtyivät muutkin kuin myllärit; sitä pitivät maja- tai taukopaikkanaan myös erämiehet, viinanpolttajat ja varkaat.

Karhunahas, kosken kuohua

Paikkaan liittyy myös tunnettu nimi suomalaisen ilmailun historiasta. Aivan Karhunahtaan naapurissa, Karhumäen talossa asui talon mukaan nimetty perhe. Niilo Karhumäki kävi Karhunahtaalla ensi kerran viisivuotiaana, lumisen talven ja vetisen kevään vuonna 1907.  Pieni poika oli utelias siitä, miten viljasta jauhetaan myllyllä jauhoja ja lähti salaa seuraamaan isäänsä myllylle hiihtäen, pitkin reen jalaksien jälkiä. Pikku Niilo upposi matkalla vyötäisiään myöten hyhmään suota ylittäessään, miltei putosi Möllinpuroon, mutta selvitti lopulta tiensä myllylle ja isän luo. Isä toipui ensijärkytyksestään, laittoi “apupojan” lämmittelemään takan ääreen ja jatkoi viljan jauhamista. Retken muistoksi Niilon isä veisti käynnistä muiston silloisen myllyn seinään, mihin monet muutkin kävijät olivat taiteilleet kuvia tai tekstinpätkiä.

Karhumäen perhe muutti Multialta Saarijärven kautta lopulta Jyväskylän Keljoon. Perheen pojat aloittivat 1920-luvun puolivälissä rakentaa rohkeasti lentokoneita, vaikka heitä pidettiinkin kaistapäisinä. Intohimo lentämiseen kantoi hedelmää, sillä veljekset Niilo ja Valto Karhumäki perustivat pian oman lentoyhtiön, joka tunnettiin myöhemmin nimellä Kar-Air.

Taukotupa-Karhunahas-Multia

Pikku kosken vieressä nököttää kallellaan myllytupa, jonka pärekatto on jo aikaa myöten antanut periksi. Myllärien ajoista muistuttaa lisäksi yksi myllynkivi, joka löytyy vielä tuvan edustalta. Lyhyen matkan päässä veden partaalla on pari muuta rakennusta, jotka ovat yksityiskäytössä.  Karhunahtaan alue on suurimmaksi osaksi Petäjäveden puolella, mutta näillä nurkilla astellaan tovi Multian maastossa, ennen kuin polku kaartaa takaisin rotkojärven korkeamman kallion laelle ja laavulle.

Karhunahtaan laavu, Petäjävesi

Jos on älynnyt napata parkkipaikalta mukaansa muutaman kalikan, voi laavulla tehdä tulet; muutoin on tyydyttävä nauttimaan retkieväät kelin suomassa lämpötilassa ja valaistuksessa. Mikäs tässä, kun marraskuu ilahuttaa peräti auringonsäteillä!

Kartta. ETRS-TM35FIN -tasokoordinaatit: N 6922497  E 400704

0 replies

Leave a Reply

Want to join the discussion?
Feel free to contribute!

Kommentoi