Kalamajojen idylliä Föglön Sältingskärissä

📌 Paikka kartalla 

Kuin paratiisi paratiisin keskellä,” oli ensimmäinen mietteeni, kun kurkistin ensimmäisen sään armoilla harmaantuneen kalamajan sisään. En kestä – pakahdun tähän idylliin,” oli seuraava ajatukseni, kun astuin sisään toisen hämyisen kalamajan uumeniin.

Melontaretki Ahvenanmaalla, Föglön tuulisessa ulkosaaristossa oli tarjonnut jo neljän päivän ajan upeita luontokokemuksia minulle ja retkiseuralleni. Lukemattomia kallioluotojen välisiä sokkeloita, joihin oli jännittävä puiḱahtaa kajakilla. Satapäisten ruokkiparvien jokapäiväistä piirileikkiä ympärillä. Uteliaiden harmaahylkeiden killittäviä nappisilmiä ja koirankuonoja, jotka tuhahduksen kera pistivät esiin pinnan alta vain muutaman metrin päästä kajakista.

Föglön luotojen sokkelot melojan silmin.

Ahvenanmaan saaristo tarjoaa myös kulttuurihistoriallisia yllätyksiä, ja päädyimme Sältingskärin saarelle täysin sattumalta. Neljäs melontapäivä oli jo pitkällä, kun suuntasimme ulkosaariston luodoilta lähemmäs Föglön pääsaaria. Edessä kohosi lähes puuton, kallioinen saari, jonka otimme kiintopisteeksi. Mitä lähemmäs saarta melanvedot meitä veivät, sitä paremmin rannan yksityiskohdat alkoivat hahmottua. Rannalla oli selvästi rakennus, jota ensin luulimme tavalliseksi kesämökiksi. Harmaan rakennuksen vierestä alkoi kuitenkin hahmottua toinenkin rakennus. Ja kolmas, neljäs, viides…

Meloimme aivan rannan silokallioiden tuntumaan. Kallion päällä tönötti vierivieressä ajan harmaannuttamia kalamajoja. Ne olivat niin hyväkuntoisia, että olivat varmasti vielä käytössä. Uteliaisuutemme heräsi. Koska veneitä ei näkynyt rannan tuntumassa, päätimme nousta maihin tutkiaksemme paremmin paikkaa. Meloimme pieneen lahteen, joka oli selvästi toiminut suojaisena satamana kalastajien veneille. Rantakalliolle pääsi rantautumaan myös kajakeilla.

Saariston kalamajat ovat mielenkiintoisia kohteita. Niistä ei välttämättä löydy mitään ennakkotietoa. Tuvat voivat olla lukittuna ja yksityiskäytössä – tai täysin avoimia ja toivottavat autiotupien tavoin tervetulleeksi retkeilijät. Osa näistä saariston autiotuvista on erittäin huonossa kunnossa ja sotkuisia. Tällä kertaa haukoin henkeäni kuitenkin aivan muusta syystä, kuin pölystä ja liasta.

En edes malttanut rannalle päästyäni riisua melontaliivejä, vaan malttamattomana kipitin ensimmäisen tuvan luokse. Se oli lukitsematon! Avasin jännittyneenä oven haan ja silmieni eteen avautui ällistyttävän siisti huone, jonka sisus oli selvästi laudoitettu hiljattain. Tuvassa oli kerrossänky patjoineen. Kun kokeilin patjaa, huomasin, että se oli täytetty perinteiseen tapaan oljilla. Siinä kelpaisi kyllä nukkua! Huoneen seinällä oleva kyltti toivotti tervetulleeksi vierailijan, vaikka itse saari olikin yksityisomistuksessa. Kyltissä myös ohjeistettiin, että lintujen pesimäaikaan saa ainoastaan liikkua kalamajojen tuntumassa. Ja kuten autiotuvan sääntöihin kuuluu: tupa on jätettävä siistiin kuntoon.

Oljilla täytetty patja näytti houkuttelevalta.

Seuraavan kalamajan oven takaa paljastui ensimmäistäkin viehättävämmin sisustettu tupa. Tuvan ikkunan yläpuolella oli siistissä rivissä vanhoja pulloja ja seinälle oli sommiteltu kalaverkko. Jo tässä vaiheessa olin pakahtua tähän saaristolaisidylliin, josta en ollut aikaisemmin kuullutkaan.

Kolmannen tuvan oven avaus sai minut toteamaan, että nyt olen löytänyt maailman tunnelmallisimman autiotuvan. Olin samalla hetkellä astunut ajassa monta kymmentä vuotta taaksepäin.

Kalamaja oli kuin pieni museo. Historiaa oli elävöitetty sisustamalla tupa lukuisilla pikkuesineillä. Naulakkoon oli sommiteltu vanha palttoo – aivan kuin kalastaja olisi kohta tulossa takaisin verkkoja kokemasta.

Ikkunalaudalta löytyi kanervasta kiedottu varpuharja ja vanhoja Lapuan tehtaan patruunoita. Tulisijan päälle oli aseteltu vanhoja esineitä.

Kurkistin vielä kahteen viimeiseen tupaan, joista toinen toimi varastona. Viimeisessä tuvassa pyyhin jalkani köydestä kierrettyyn ovimattoon. Tuvan pöydältä löytyi vieraskirja ja kävijöiden kirjauksia vierailuista. Seinälle oli koottu mielenkiintoisia lehtileikkeitä kalamajojen kunnostustyöstä, sekä vanhoja valokuvia kalamajoista ennen niiden kunnostusta. Kuvien perusteella ei olisi uskonut paikkaa samaksi, sillä rakennukset olivat 90-luvun alussa olleet todella huonokuntoisia. Tuvat oli kunnostettu Föglön kotiseutuyhdistyksen ja Ahvenanmaan museoviraston toimesta pitkälti vapaaehtoisvoimin, ja vanhojen valokuvien ja lehtiartikkeleiden perusteella työtä oli riittänyt. Iso hatunnosto ahkerille käsipareille!

Kuvia kalamajoista ennen niiden kunnostusta.

Sältingskärin saari sijaitsee Ahvenanmaan saaristossa, Föglön pääsaarten lounaispuolella. Saarelle pääsee omalla veneellä ja sopii myös erinomaisesti melontaretkikohteeksi. Saaren päällä on kivistä ja ajopuista tehty rakennelma, joka toimii hyvänä merkkinä oikealle saarelle suunnistaessa.

Mainos

ETRS-TM35FIN-tasokoordinaatit N=6664593.250, E=124286.500

0 replies

Leave a Reply

Want to join the discussion?
Feel free to contribute!

Kommentoi