Inarin reissu, osa I: Tupavaaran luola ja karhunpesä
Teimme heinäkuussa 10 päivän reissun Inariin. Matkaan sisältyi retkuiluja ja sukulointia. Tukikohtanamme toimi huokea ja tilava Koppelon kylätalon vuokrahuoneisto. Entisen kyläkoulun tilat oli muutettu asunnoiksi ja kyläyhistyksen harrastekäyttöön ja vastaavaan.
Leppävirralta tulee matkaa perille Koppeloon reilut 850 kilometriä, joten puolitimme ajomatkan tapaamalla Oulussa kavereitamme. Hyvin nukutun hotelliyön jälkeen ajoimme illaksi Koppeloon. Matkalla kolusimme vielä Tankavaaran luontokeskuksen ja Kaunispään näkötornin maisemat.
Aamulla oli ensimmäinen kohde tutkittavana. Määränpääksi valikoitui Tupavaaran luola ja karhunpesä. Heitin anopin ja emännän sukuloimaan vanhaan kesäpaikkaan ja palasin Lintujärventielle Tupavaaran ja Rautuvaaran väliseen kuruun. Autolle löysin parkkitilan levikkeeltä Rautujärvenojan vierestä ja läksin siitä talsimaan avaraa vaaraa kohti jyrkänteitä.
Ylös ei tarvinnut kivuta kovinkaan pitkälti, kun vaaralta alkoi näkyä mahtavia maisemia.
Tupavaaran rinteillä kasvoi vanhoja ikimäntyjä. Ihalin niiden sinnikkyyttä. Tiedä vaikka olisivat yksi maamme vanhimpia. Pohjolan petäjät eivät välttämättä paljasta pitkää ikäänsä suurella koolla.
Nousin jyrkänteiden välistä vaaran laelle, josta luolan yläpuolelta oli henkeä salpaava näkymä Inarille.
Puitten välistä näkyy Paavisjärvi ja sen jatkona Paavisvuononperä, joka johtaa Paavisvuonon selälle. Vasemmalle jää puolestaan Cuskaväärin vaara.
Maiseman ihmasteltuani laskeduin jyrkänteen itäreunalta louhikkoon etsimään luolaa. Se löytyikin heti jyrkänteen alla olevan suuren lohkareen alta.
Luolan pohjalle oli tehty tikkaat ja tikkaitten vieressä oli myös kivistä kootut rappuset.
Luolalla on pituutta kymmenen metriä. Leveyttä kahdesta neljään ja korkeuttakin kolme metriä. Tyypiltään se on granuliittikalliossa oleva rako-lohkareluola. Se on syntynyt kun mannerjäätikön jyrkänteestä irrottamien lohkaredien välinen vanha rakopinta on avautunut kirjanselän tavoin. Näin syntynyt luola on hieman harjatelttamainen.
Lattia lohkareikkoa, jossa runsaasti erittäin teräväsärmäisiä, pakkasrapautumisen synnyttämiä pirstaleita. Luolan suupuolella on sen katossa riippuvia, sammalkasvuston ja humuksen muodostamia, pesusienimäisiä “tippukiviä”. Rappurakenteet selittää se, että luola on erämiesten vanha asento- ja sateenpitopaikka.
Lohkareikossa olisi riittänyt enemmänkin tutkittavaa, mutta suuntasin jo karhunpesälle. Kurkkasin vielä taaksepäin miltä jyrkänne näytti.
Seuraavaksi suuntanani oli Tupavaaran pohjoisreuna. Matkalla tuli vastaan komeaa kelon kiemuraa.
Kelon ihmeteltyäni kohtasin seuraavaksi jännittävän näköisen kuopan. Ilmeisesti se oli ollut sulamisvesien peitossa pitkään.
Perille päästyäni totesin myös vaaran pohjoislaidalta avautuvan pöyristyttävä näkymä Inarille.
Oikealla näkyi Nuottamojärvi, keskellä Kalaton ja vasemmalla Paavisjärvi.
Ennen kuin etsiskelin karhunpesää saamistani koortinaateista, kuvasin pienen lippaluolan louhikon yläosassa. Sen alta näkee Nuottamajärven rannalla olevan Lapintalon pihaan, joka näkyy noissa maisemakuvissa. GPS-koortinaateissa ei ollut kuin mettää. Kurkkasin louhikkoa ja tulin siihen tulokseen että jos se luola on siellä niin, niin siellä se sai olla rauhassa.
Kämpillä lukiessani tietoja luolasta selvisi että se onkin tuo lippaluola. Koortinaatit vain heittivät hieman. Lähde kertoi, että kyseessä oli pieni rako-lohkareluola Tupavaaran pohjoisrinteellä olevan granuliittijyrkänteen tyvellä. Se on syntynyt mannerjään irrottaessa kalliosta lohkareita. Lattia moreenia, jota peittää ohut humus- ja kulttuurikerros. Se on ollut karhunpesä ja myöhemmin lapintalon lasten ylimuistoinen leikkipaikka.
Palatessa nousin Tupavaaran korkeimmalle kohalle ja sieltähän löytyi pöytäkivi. Ei kovin suuri, kooltaan. 1.5 x 2 x 1 metrin luokkaa.
Palatessani etsiskelin sopivan Rautujärvenojan ylityspaikkan ja askelsin takaisin autolle. Olin hiestä niin märkä, että sain kierettyä T-paiasta noron. Tällästäkö tämä retkuilu näissä korkeuseroissa?
Kävin hakemassa kesäpaikasta sukuloijat kyytiini. Kerroin anopille missä olin käynyt ja näytin kuvia. Hän kertoi kuinka Nuottamojärveä, Kalatonta ja Paavisjärven pitkin sitä ennen vanhaan kulettiin Inarin kylälle. Jokaisen järven päässä oli vene jolla ylitettiin järvi järven jälkeen ja loppumatka käveltiin. Siis siihen aikaan kun teitä ei täällä erämaassa ollut.
Kartta Tupavaaran luolalle. ETRS-TM35FIN -tasokoordinaatit: N 7635020 E 514524
Kartta Karhupesän likelle. ETRS-TM35FIN -tasokoordinaatit
N 7635322 E 515064
Julkaistu Leppävirtaa -blogissa.
Leave a Reply
Want to join the discussion?Feel free to contribute!